11.6.2014

Koirakanini mun

Pitkään aikaan ei ole tullut hehkutettua harmaata luppakorvaista pullaani, eli Benjaminia. Oikeastaan ei ole ollut kyllä mitään mitä hehkuttaakaan tuon osalta, miekkonen kun on kevään tullen ollut hieman normaalia rasittavampi tapaus. Nyt kuitenkin pahin keväthuuma tuntuu olevan ohitse *kopkop* ja  Bön alkaa olla taas oma rauhallinen, ihana ja pikkuisen hömelö itsensä.



Viime lauantaina viimeksi sain jälleen hymistellä Benskun kanssa dumpattuani sen ulos aitaukseen kaikkien häkkien/sisäaitauksien siivouksen ajaksi. Kävin silloin tällöin vilkaisemassa, että kaikki on kunnossa ja kani on edelleen turvallisesti aitauksessaan. No sielä se oli kyllä, mutta näytti ettei Bensku olisi liikkunut askeltakaan - sielä se möllötti ulko-oven puoleisessa aitauksen reunassa ja kyttäsi ovea. Aina kun pistin pääni ovesta ulos, kurkotteli se epätoivoisen näköisenä tai muuten vain tuijotti hylättynä "hei, mä oon yksin täällä..pelasta!!".

Lopulta kun sain siivoushommat valmiiksi, kävin hakemassa Bönin sisälle. Avasin aitauksen oven puoleisen reunan, jolloin Bensku varsin määrätietoisen oloisesti lähti saman tien pompottamaan suoraan kohti ulko-ovea, pomppasi ovesta sisälle ja paineli keittiön kautta omaan olohuoneen nurkassa olevalle alueellensa. Että näin meillä ulkoillaan.

Olisi todennäköisesti tarvinnut itse seisoa pihassa koko ajan, niin johan olisi ulkoilu ja puskissa römyäminen maistunut.. Torvelo.

Kotimainen harmaa nenäapina

Näitä kuvia otellessani (31.5. kuvattuja) jouduin möyrimään puoliksi tuossa pihassa olevan viinimarjapensaan alle kameroineni. Kyllä siinä oli taas naapureille katsomista, jos sattuivat näkemään, kun "tällä kertaa se omituinen naapurin tyttö oli sukeltanut puskan alle niin, että jalat vain näkyivät". (Sivulisäyksenä: sielä puskassa oli muurahaisia, lisäksi Bensku heitti ajoittain multaa päin näköä kaivellessaan..)

Onneksi ainakin tässä samassa rapussa asuvat pääasiallisesti tietävät, mistä syystä mahdollisesti olin sinne puskaan päätynyt. Siltikin välillä mietityttää kuinka moni pitää minua täysin kajahtaneena, kun kyykin takamus pitkällä ja leikkaan nurmikkoa keittiösaksilla keräten ruohoa ym. muoviastiaan vieden sen lopulta sisälle..

6 kommenttia: