Jäniskevennys

Kuinka suloinen voi olla pieni jänispoika?

Tänään on pitkästä aikaa tullut oltua erityisen ahkera: tuli siivottua oma asunto, pestyä pyykkiä ja tiskattua, kanipuolella taas tuli siivottua kaikkien häkit/aitaukset ja leikattua Benskua lukuunottamatta kaikkien kynnet. Lisäksi lyhensin jälleen Aapon turkin, joten ukko on hetken aikaa epävirallisessa kuvauskiellossa, jottei kameran linssi mene rikki joutuessaan ikuistamaan niin kamalan näköistä turkkia..

Kaikki kanihuoneen asukit olivat tänään suurimman osan päivästä ulkona kasattuani pihalle kompparikehikoista 3 aitausta (Benjamin siis vietti päivänsä olohuoneessa tyypilliseen tapaansa). Koska noita k.kehikoita on kummasti kerääntynyt nurkkiin enemmänkin, laitoin aitauksiin katot ja näin ollen pystyin jättämään kanit itsekseen ulos mennessäni sisälle siivoamaan kanien asumuksia. Pyyhkeille ynnä muille "varjon tuottajille" oli kyllä käyttöä, sen verran lämmintä jälleen kerran oli.  Välillä auringossa ollessani tuntui itsestäkin siltä, että kohta pimenee vintti ja tulee lämpöhalvaus.

Vietyäni pikkuiset takaisin sisälle purin pihan aitausviritelmän ja jäin Kainin kanssa ulkoilemaan, sai poitsukin ravailla vähän isommalla alueella. Nurmikolla tuo heitteli toki loikkiansa, mutta ehdoton ykkönen oli muutama viikko sitten kaivamani pieni kukkapenkki (aikaisemmin en ole päästänyt kaneja mylläämään kyseiseen penkkiin). Sielä Kain tykkäsi römytä...ja vetää naamariinsa omistajansa kasvit.

Erityisen hauskaksi tämä pikku leikki kävi Kainin huomatessa, että tulinkin aina vetämään lehdet pois sen suusta. Mikäs sen mukavampaa, kuin käydä kiskomassa kukkapenkin kasvien lehtiä ja omistajan tullessa hätiin painatella pois paikalta iloloikkien saattelemana. Eikä tämä sama kuvio jäänyt ihan yhteen tai kahteen kertaan. Ja kun Kain malttoi seikkailuiltaan jäädä lähettyville makoilemaan rapsutusten perässä, toimi sama kasvien kiskominen jälleen kerran varsin tehokkaasti, jos rapsutukset loppuivat pojan mielestä vähän liian aikaisin.

Eipä sillä, kumpikaan noista kasveista ei ole myrkyllinen, joten sinällään Kainin keksimä pikku leikki ei haittaa. Toki olisi silti mukavampaa, jos kukkapenkissä olisi ihan kokonaiset kasvit loppuun syötyjen raakkujen sijaan..kanin omistamisen ihanuuksia. Siitäkin huolimatta en voi kieltää ettenkö olisi kiskonut kasveja pojan suusta samalla nauraen sen hölmöydelle. Ihana pönttöpää.

Siirtyessämme sisälle Kain antoi jälleen varsin nätisti itsensä kiinni, senkun nappasin jänön kainaloon ja menin sisälle.

Ensi viikolla (viimeistään sitä seuraavan viikon alussa) pitäisi kotiutua ihka ensimmäinen Zooplussan tilaukseni. Olo on kuin 5-vuotiaalla, en malta odottaa tilaamieni tavaroiden saapumista! Lisäksi tulevana torstaina vietellään syntymäpäiviä kanilauman vanhimman täyttäessä vuosia, katsotaan mitä kyseiselle päivälle keksin.

Loppuun vielä yksi mainoksen poikanen.  Riemuloikka -blogissa on arvonta, jossa voi voittaa lahjakortin suomalaiseen lemmikkitarvikemyymälään, Pets Go:hun!