6.9.2014

Kanikolikon varjopuoli osa 3: Benjaminin huonot puolet

"Usein kun tulee kaneistaan kirjoiteltua, tulee aina mainittua vain niitä hyviä ja ihania puolia "miksi omat korvalöllykät on ne itselle kaikkein parhaimmat!"

Totuushan kuitenkin on, ettei yksikään lemmikki oikeasti ole täydellinen - jokaisesta löytyy ns. huonoja tai ärsyttäviä piirteitä, jotka kuitenkin toivon mukaan jäävät niiden hyvien puolien varjoon. Tästä syystä päätin kerrankin listata meidän pikkuhirviöiden epämiellyttävät puolet, niin ulkoiset kuin pään sisäisetkin seikat...ihan näin perjantain kunniaksi.

Listaan jokaisesta kanista yksitellen pikkuhiljaa niiden huonoja puolia ja jaan ne kaikkien kanssa, jotta te muutkin voitte pyöritellä päätänne näiden pikku pahvipäiden vuoksi."


Miksi meidän kani on se kaikkein rasittavin?

Osa 3: Benjamin


Seuraavana suurennuslasin alle joutuu 3. taloon tullut kani: Kuningas Bön, eli tutummin ranskanluppa Benjamin. Bensku on ensimmäinen ranskanluppani ja pitkien haaveiden täyttymys ensimmäisenä jättirodun edustajana. Kohta 2½-vuotias pulla tuli myös luovutusikäisenä 8 vk poikasena, ja myönnettäköön että heti saapumispäivästään lähtien Bensku on ollut enemmän tai vähemmän "silmäteräni" ja oma henkilökohtainen elävä & korvallinen halityynyni.. Ja siitä Benjamin saa syyttää vain itseään.

Vaikka aina suitsuttelen Benskun ihanaa luonnetta, löytyy tästäkin herrasta joitakin päänsärkyä aiheuttavia ominaisuuksia.

1. "RUOKAA!"

"No mutta sehän on suloista, kun kani kerjää!" On joo, todella. Ja jos vaikkapa "iltaruoka" ei ole ajallaan kupissa, alkaa meteli ja melske. Benjamin on kaniksi varsin rutinoitunut tapojensa orja, ja pakkohan se on jollain omistajan huomio saada, kun se selvästi on unohtanut hänen korkeutensa iltapelletit. Ei tässä muuten mitään, mutta välillä Benjaminin "hienot ideat" saada huomioni osakseen on joko kaikin puolin ärsyttäviä tai epämiellyttäviä muuten vaan. Yleisimpänä metodina toimii rasittavan ja mahdollisimman kovan äänen aiheuttaminen (vessalaatikon kaivaminen, komppareiden rynkytys, pesämökin katon kaivaminen tai nakertelu..tai kumpikin).

Minä täällä hei!
2. Kyyläkani

Sosiaalinen kani on aivan ihana, mutta sille päälle tullessaan Bensku tuppaa menevään yli rajan. En voi istua sohvallakaan ja vaihtaa asentoa ilman että tunnen jonkun kiiltävät silmät tuijottavan mitä seuraavaksi teen. Lisäksi kävely yli 5 kiloinen kani jaloissa tuottaa ajoittain hankaluuksia. Moni todennäköisesti miettii nyt tässäkin kohtaa mielessään "sehän on vain ihanaa, että kani on seurallinen?" ja niin todella onkin, mutta yrittäkääpä esim. johonkin pikaisesti lähtiessä kävellä kiireessä hakemaan jotain unohtunutta jos jaloissa pyörii joku harmaa karvainen hidaste. Päälle kun ei parane astua, voi sattua. Ja auta armias, jos vilkaisenkin keittiön suuntaan (palaa kohtaan 1).

3. Korvien välissä muutakin, kun sahanpurua...

Benjamin oppii uusia asioita ja asiayhteyksiä välillä pelottavankin nopeasti. Positiivisten asioiden kohdalla tämä on toki erittäin hienoa, mutta valitettavasti tuo oppii myös ne negatiiviset asiat. Ja sehän se vasta veikeää onkin.

4. ...tai sitten ei

Toisaalta välillä Benjaminin aivokapasiteetti pettää. Esimerkki 1: itselläni on ollut hauskaa pullan kustannuksella, kun illalla takanani ollut olohuoneen kattovalo loi heittovarjoni vastakkaiselle seinälle...ja tämä yksi pahvipää (selkä minuun päin) juoksee varjon huomattuaan sen perässä iltapellettien toivossa. Ja tottakai otan ilon siitä irti kiherrellen itsekseni heilutellen samalla käsiäni sopivissa kohdissa, ja näin aiheuttaen ranskanpullan epätoivoisen ravaamisen seinällä heiluvien varjojen perässä. Voi sitä hämmennyksen määrää pienen pojan päässä, kun Bön lopulta huomasi minut takanaan heiluttelemassa käsiäni. Pakko tosin myöntää olleeni itsekin aluksi hieman hämmentynyt miettiessäni hiljaa mielessäni, että näinkö tuo nyt ihan tosissaan tuossa vyöryy aivot narikassa heittovarjoni perässä....


Esimerkki 2: Takapihani puinen korkea "näkösuoja-aita" uusittiin keskikesällä, jolloin luonnollisesti sen alla oleva kaniverkko jouduttiin ottamaan irti. Koska aitaa pidennettiin uuden myötä jonkin verran, ei entinen verkko riittänyt koko matkalle, enkä ollut vielä jaksanut viritellä pysyvää jatkoverkkoa. No Benjaminin kanssa en jaksanut laitella väliaikaisvirityksiä, "Ei se mihinkään kuitenkaan lähde". No kamerani kanssa siinä räpeltäessäni yhtäkkiä aloin katselemaan, kun ei Benjaminia näkynyt missään. Nousin sitten seisomaan ja vilkaisin pihani vieressä menevälle kävelytielle...sielä se nökötti pihaportin takana onnettoman näköisenä. Se torvelo oli änkenyt itsensä ulos juurikin siitä näkösuoja-aidan alta (jossa ei vielä ollut kunnon verkkoa alapuolella), eikä sitten löytänyt tietään enää takaisin todettuaan ettei tämä ollutkaan kivaa. Niin ja huomioi, että se aukko oli n. 30 cm päässä siitä, missä Benjamin tillitti minua korvat tötteröllä kun "hän ei pääse takaisin!!!". Avasin pihaportin ja kani pomppi suoraan takaisin pihaan, näin pienen pojan maailma oli jälleen pelastettu.

Surullisinta näissä kahdessa esimerkissä on se, että en liioittele tapahtumia pätkääkään..tuo oikeasti on tuollainen. Ja vaikka kumpikaan esimerkeistä ei varsinaisesti sovi teemaan, on tuosta ajoittain pinnalle nousevasta pahvipäisyydestä välillä kyllä ihan oikeaa päänvaivaakin.

5. Dementia

Joka yleensä ilmenee täysin yhtäkkisenä vessalaatikon käytön unohtamisena. Normaalisti Benjamin siis on varsin siisti, kaikki pissat ja papanat päätyvät lootaan...mutta sitten ihan yhtäkkiä ilman mitään syytä, muutosta tms. missään, Bön lorauttaa keltaisen meren jonnekkin päin lattiaa. En tiedä onko kyseessä joku mielenosoituspissa jostain mistä Hänen Pyöreytensä on ottanut itseensä, mutta lopputuloksena kuitenkin allekirjoittanut konttaa lattialla pesurätti kädessä kiroten kyseisen kanin alimpaan h**vettiin. Onneksi tätä kuitenkin esiintyy äärimmäisen harvoin.

+ BÖNus 6. Lisää karvaa

Leikattuna poikana myös Benjamin mielellään koristaa meidän kotimme nurkkia karvoillaan enemmän tai vähemmän ympäri vuotta. Onnekseni sohvani on sellaista materiaalia, että pahimpina karvanlähtöaikoina Bönin ei tarvitse kuin kulkea sohvan ohi, jolloin puolet sen kyljestä jää karvan muodossa sohvaan kiinni.

Ja kylläpä tuli taas taputeltua itseään olalle, kun tuli heitettyä niin letkeä letkautus tuohon väliotsikkoon: Bönus...Bön (Benjamin) + bonus..



Eipä tähän ole oikein mitään muuta lisättävää "loppusanoina", Benjamin on täysin omanlaisensa persoona.


Kanikolikon muut osat: Aapo, Luna, Benjamin, Neela, Elliot & Kain

5 kommenttia:

  1. Näitä on kyllä aina niin mukava lukea! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näitä on mielettömän hauska kirjoitella, joten hienoa jos näitä on ilmeisen mieluisaa lukeakin :)

      Poista
  2. Tosi hauska postaus! :D Nauratti nuo Benjaminin tempaukset!

    VastaaPoista
  3. Tää oli hauska postaus. Varsinkin toi nelos kohta

    VastaaPoista