Esimerkkitilanne:
On ilta, verhot on jo kiinni ja olohuoneen valo on päällä. Istun itse sohvalla ja katselen tietokoneelta jotain ohjelmaa. Kaikki on rauhallista ja normaalia, Bensku on taju kankaalla (nukkuu) maton kulmalla. Yhtäkkiä sieltä maton kulman suunnalta kuuluu matala "UURHH", jonka jälkeen alkaa laiska mutta kuuluva & painava takajalan polkeminen. Itse pyöräytän silmiäni ja jatkan ohjelmani katsomista reagoimatta asiaan välttämättä sen kummemmin. Paukuteltuaan ennalta määräämättömän ajan Bensku yhtäkkiä lopettaa, käy takaisin maate samaan paikkaan ja jatkaa uniaan. Ilta jatkuu normaalisti ihan kun mitään ei olisi ikinä tapahtunutkaan..niinkuin ei tapahtunutkaan, ainakaan mitään sellaista, joka olisi sen paukuttelun selittänyt.
Tämä tismalleen sama kaava toistuu satunnaisina iltoina: rauhallista/hiljaista → *pot pot..* → rauhallista/hiljaista. Mikään ei liiku sillä välillä, mikään ei muutu. Itse kanikaan ei liiku maton kulmalta missään vaiheessa. Bensku vaan herää yhtäkkiä, nousee ylös, potpottaa hetken ja nukahtaa uudelleen niille sijoilleen.
Paras lopputulos tosin saavutetaan mikäli kanihuoneen asukit havainnoivat Benskun paukutukset ennenkuin Bön painuu takaisin unten maille. Siitä lähtee 4:n jalkaparin fanfaari, joka on muuten helppo saada loppumaan. Kirsikkana kakun päällä jos taloyhtiössä on jo hiljaisuus.
Näin meillä.
Alla kyseinen torvelo ja torvelon turpa, joka on liian lähellä kameran linssiä.
Samainen torvelo näkee myös pelottavia unia. Joku varmaan vei unessa sen ruokakupin, vähempikin pistää paukkumaan.
Voi Bensku... :D
VastaaPoistaHöpsö Benjamin! <3
VastaaPoistaKommentoin nyt näin vanhaan postaukseen, sori. :) sattumalta löysin sun blogin googlaillessani ranskanluppia. Meidän vajaa 3-vuotias, myöskin Tunturituulen-merkkinen ranskispoika jouduttiin lopettamaan vain pari viikkoa sitten epämääräisten ja epäsäännöllisten, pitkään jatkuneiden sairasteluiden päätteeksi. Kyseessä oli ensimmäinen kanini, joka vähän sattumalta päätyi minulle kaverin joutuessa hänestä luopumaan. Mielettömän ihana, vähän pöhkö eläin! Ikävä on ihan hirveä. Tuota tömistelyä harrastettiin meilläkin välillä, arvelin että Lemmy näkee kummituksia... :'D
-Milla
Ikävä kuulla ranskiksestasi, vaikkakin näin pitkän ajan päästä surukin on jo varmasti vähän tasaantunut.
PoistaNämä ranskanpullat ovat kyllä ihan omaa luokkaansa, täällä on edelleen ajoittain nähty kummituksia, pieniä vihreitä miehiä...tai mitä ne nyt sitten ikinä ovatkaan :)