Kevättä rinnassa

Suoraan asiaan ilman sen kummempia höpinöitä. Alunperin elättelin ajatusta viedä Elliotin ainakin yksiin näyttelyihin, mutta siihen tulee nyt valitettavasti muutos. Päätöksen tein jo jonkun aikaa sitten. Hormonihöyryinen kaninkakara ei vielä sinällään haittaisi, mutta asioita tekee kurjemman se, että Elliotin "olemus" tuntuu sekoittavan myös (steriloidun) Neelan pään.

Siinä missä Neelalla on normaalistikin aina silloin tällöin näitä omia "päiviään" milloin tietyt asiat eivät tyttöä miellytä, on se ollut nyt huomattavasti kärttyisempi kuin ennen. Yksi hieman kärttyisempi kaninaaras ei minua hetkauta kaninomistajana, jos en tietäisi Neelan olevan pohjimmiltaan mitä lutuisin tapaus. Täten otan mieluummin takaisin herttaisen Röllini ja mahdollisesti astetta rauhallisemman Elliotin. Eli Totti-rukka joutuu skalpellin alle, eläinlääkäriajan tulen varaamaan tässä näinä päivinä.

Toisaalta jos mietin positiivisia puolia, niin pääsempähän sitten aloittamaan totutusprosessin Neelan ja Elliotin kanssa. Neelan kaveriksihan poitsua haaveilin sen ottaessani, täytyy vain toivoa totutuksen sujuvan toiveiden mukaisesti.

Sitten aivan toisenlaiseen aiheeseen:
Nyt kun viime vuoden lopulla kaivoin pitkästä aikaa piirtopöydän esiin ja aloin jälleen piirtelemään enemmän, päätin eilen hetken mielijohteesta kokeilla tuhertaa yhden kaneista päätyen lopulta Elliotiin. Pakko itse sanoa, että vaikka en aikaisemmin ole kaneja pahemmin piirrellyt, olen lopputulokseen yllättävän tyytyväinen. Ja vaikka yleisesti ottaen inhoan turkin piirtämistä, meni se tällä kertaa suhteellisen kivuttomasti. Voipi olla, että miekkonen päätyy blogin banneriin..

Tänä sunnuntaina 16.2. on Neelan syntymäpäivä tytön täyttäessä 3! Neeluska hyppäsi meidän matkaan kesällä 2012, joten meidän yhteistä tietämmekin on jatkunut kohta jo 2 vuotta. Nopeasti aika kuluu.. :)