2.7.2015

Isojen poikien lelu

Tästä en muistaakseni ole koskaan kirjoitellut.. Pää pointtina kuitenkin on se, että pitäähän jokaisella kunnon miehellä olla oma nalle. Tätä mieltä Cain ainakin on.

Nallea ei alunperin ole edes ostettu Cainia varten tai kaneille yleensäkään, vaan tämä on osa viime jouluna isoveljeltäni saamaani joululahjaa. Takaisin Vantaalle Valkeakoskelta saavuttuamme nalle oli jäänyt vielä lattialle muiden joululahjojen kanssa odottamaan paikalleenlaittoa. Käytävässä ravatessaan Kakkula fiksuna poikana tietenkin tunki kiinnostavaan joululahjakassiin ja löysi sieltä elämänsä rakkauden.

Ensimmäinen reaktioni oli ottaa nalle jänikseltä pois, jotta se ei saa suoliaan solmuun nyhtäessään nalleraasun karvoja. Pian kuitenkin huomasin, ettei Cain revi/pure nallea vaan mässyttää lähinnä karvoja suussaan. Mikäpä siinä, pitäköön nallensa, kunhan ei riko sitä. Puoli vuotta myöhemmin nalle on edelleen tasaisessa käytössä, ehjänä, eikä siitä taida löytyä yhtäkään kohtaa, jota ei olisi mässytetty kanin kuolasta jäykäksi.

Kuolapuikkoista nallea siirrellessäni aina toteaa pojan käyneen jälleen mässyttämässä kaveriaan, kun käteen osuu kostea ja pehmeä kohta. Samaa mässyttelyä Cain tosin harrastelee nykyään myös hiuksilla (jos makaan maassa) ja lattialla olevilla pyyhkeillä. Huvinsa kullakin.


 "..mämmämmämmämmä..."

Heiluin tänään kameran kanssa enemmänkin leikattujen ja tästä syystä ikuisesta karvanvaihtorajoista kärsivien poikamiespupujeni parissa. Luokse pyrkivä kani/jänis on tottakai lemmikkinä aivan ihana..kuvatessa se vaan välillä kismittää, kun puolet kameran kortilla olevista kuvista on alla olevan mukaisia. Vaan ei parane valittaa!

Bön ja herran tukkijalat

Syntymäpäiviäkin tässä on tullut ohitettua lapasta heilauttamalla. Cain täytti 9.6. perheen nuorimmaisena 2 vuotta!

Seuraavat pippalot olisivat tämän kuun lopussa kun vuorostaan perheen papparainen, Aapo, täyttää 24.7. mukavat 7 vuotta. Lunakin täyttää elokuun lopulla jo 4 v. & Benjaminhan täytti maaliskuun alussa sen 3 v...niin se aika juoksee. Normaalistihan olen blogissakin reagoinut kanien syntymäpäiviin jollain tavoin ja itse asiassa koneella odottaa yksi piirros Cainista, jos vaan saisin aikaiseksi tehdä sen loppuun joku päivä. Kaikki aikanaan.

4 kommenttia:

  1. Meilläkin on joskus ollut kaneille omat nallet sillä ne teki tuota samaa :D Neiti myös usein nukkui omansa vieressä, mutta nykyään Poju ajaa saman asian.

    Cain se vain komistuu vanhetessaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En olekaan tainnut koskaan nähdä Cainin nukkuvan nallensa vieressä. Se kelpaa vain mässyttelykaverina, jonka jälkeen rukka hylätään niille sijoilleen..se siitä palavasta rakkaudesta.

      Cain on kyllä varsin komea poika karvanvaihtorajoistaan huolimatta. Sääli vain, että varsinkin sisällä poitsua on niin tuskastuttavan hankala kuvata, kun valo ei meinaa riittää lisäsalamankaan avuin ja paikallaan pysyminen on tuolle vieras käsite :D

      Poista
  2. Näyttää jotenki huvittavalta tuo nalle karvat piikkeinä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä...reppana, uitettu kanin kuolassa.. :D

      Poista