Heinää & Käp...Kain

Tai sellaiseksi tämä blogi alkaa pikkuhiljaa muuttumaan. Toisaalta, Kainin kanssa tulee vietettyä päivittäin paljon aikaa sen ollessa muihin verrattuna vielä tuore tuttavuus, ja siitä syystä kyseisestä pojasta tulee hössötettyäkin enemmän. Tuossa juuri varta vasten laskeskelin, että Kain on ollut meillä vasta 2½ viikkoa! Hauska miten nopeasti sen on "ottanut omakseen", sillä tuntuu niinkuin jänö olisi kuulunut porukkaan jo huomattavasti pidempään. Täytyi vielä ihan tarkistaa kalenterista uudestaan, mutta kyllä oikein laskin ensimmäisellä kerralla..

Vaikka blogin puolella Kain on loistanut lähes jokaisessa tekstissä tänne muuttonsa jälkeen, ei muita kaneja tietenkään ole unohdettu. Aapo&Luna ja Neela&Elliot ovat porukalla ulkoilleet omissa ulkoaitauksissaan aina ilmojen salliessa, ja tänään Kainin sisällä juoksutuksen jälkeen kävin Benjaminin kanssa pihalla. Benskuun luotan kuin kiveen, joten se sai itsekseen rymistellä vähän kauempanakin samalla kun itse istuskelin pihapenkillä. Tunnetusti kovin pitkään ei kyseinen pulla halua reissata itsekseen ja yhden kierroksen jälkeen se palasikin tuolini lähettyville.

Siihen Benjaminin varsinaiset ulkoilut sitten oikeastaan loppuivatkin. Loppuajan Bensku käytti hyödykseen etsien tapoja kivuta syliin/olla rapsuteltavana, ja vielä penkillä istuessani se päätti kylmän rauhallisesti vain loikata hetken kierreltyään tuolini ympärillä. Omaksi huvikseni ja Benskun häpeäksi sen ponnistus kuitenkin epäonnistui surkeasti ja lopputuloksena jouduin itse auttamaan räpiköivää ukkoa pyllyn alta nostaen.. Sen jälkeen laskeuduinkin kanin kanssa maan tasalle istumaan, jolloin Benskun maailmassa oli jälleen kaikki hyvin. Hölmö otus.

Nykyään pihalla vihertää jo niin mukavasti (oikealla oleva kuva otettu aikaisemmin, kun ei ruoho vielä juuri kasvanut), että on ihana mennä vaan ovesta ulos ja hakea kaneille tuoretta...karvapilven saattelemana. Nyt taas kun eletään myös sitä aikaa, kun irtokarvasta ei todellakaan ole puutetta.