3.4.2014

Kainin ulkoilut

Kainin kastraatiosta on kohta viikko, ja tänään herra pääsi käymään ensimmäistä kertaa ulkona täällä Vantaan päässä. Tarkoituksena oli alkuun totutella uusiin ympäröiviin ääniin valjaissa, mutta sisällä valjaita kokeillessamme totesin heti ettei Kain ollut asiasta ollenkaan innoissaan. Kain on nykyään jo sen verta rento syliin nostettaessa ja kannettaessa, että päätin lopulta mennä ilman valjaita puolitettuani pihan kompostikehikoilla.

Ulkoilu meni varsin mukavasti, hieman jo vihertävä ruoho alkoi maistumaan ja iloloikkiakin tuli. Raukkaparka kuitenkin säikähti melkoisesti yllättäen päämme päältä lentänyttä lentokonetta ja hieman kiertäen viipotti pikaisesti piilopaikkaansa (omilla jaloillaan seisovan kukkalaatikon alle). Pelottavan lentokoneen mentyä odotin, että Kain tulee itsestään ulos piilostaan, jonka jälkeen palasimmekin jo takaisin sisälle.

Mietiskelin tuossa, että tulevaisuudessa voisin aluksi tehdä pojalle pienemmän k.kehikkoaitauksen, jonka sisälle laitan paljon piiloja ym. Näin tulevien lentokoneiden kohtaaminen ei välttämättä tuntuisi niin kurjalta, kun ympäristö ei ole niin avoin..

Ja tuo samainen ei itseasiassa tekisi yhtään pahaa pariskunnille Aapo&Luna ja Neela&Elliot, koska kukaan niistä ei myöskään ole ennen ollut ulkona lentokoneen lentäessä yli (niitä kun ei niin usein lennä tästä noin matalalla). Tuolloin myös useampi kani pääsisi yhtäaikaa ulkoilemaan. Täytyy vaan ensiksi hieman täydentää kompostikehikkovarastoa, se kun on kummasti päässyt huventumaan näiden sisäviritysten vuoksi.. Benskusta en puolestaan ole niin huolissani. Toki sekin varmasti säikkyy ääntä, mutta todennäköisesti se vain ryntää syliin pahaa maailmaa karkuun.



Noin muuten Kainin kotiutuminen Vantaalle on sujunut hyvin. Sillä on tällä hetkellä käytössään noin puolet kanihuoneen lattiasta, varsinaista häkkiä sillä ei siis ole laisinkaan. Mainiosti sille näyttää moinen järjestely kelpaavan, joskin mielellään se aina taapertaisi perässäni kanihuoneesta ulos jääden lopulta tillittämään huoneen ovelle k.kehikon taakse. 

Hyvin muuten huomaa kuinka olen jokseenkin tottunut kuvaamaan joko lyhytkorvaisia kaneja (Aapo) tai luppakorvia (muut).. Joskus nimittäin kaneja kuvatessani napsin sokkona kuvia asettamalla kameran siten, että kuvittelisin koko kanin tulevan kuvaan. Silmä ei ole tottunut pitkiin pystykorviin, joten tuloksena oli muutamia tällaisia kuvia..


Luppakorvilla tuo kuva olisi ollut mukiinmenevä, mutta nyt siitä puuttuu jotain olennaista....

6 kommenttia:

  1. Hän on kyllä niin komia otus! Itsekin haaveillut jo hetken bjäniksestä niin nämä kuvat eivät kyllä helpota yhtään :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pahoittelut kuvien aiheuttamasta bjänis-kuumeilusta! :D Jänöt kuulemma vievät mukanaan ja omalta kohdaltani voinen nyt jo sanoa, että paikkansa tuo taitaa pitää.. Sen verran valloittava tapaus Kain on.

      Poista
    2. Tajusimpa juuri, että olen juuri Kainia tässä katsellut hetken aikaa kun oli myytävänä :D noh onneksi pääsi hyvään kotiin :)

      Poista
    3. Voi ei :D Toivottavasti kohdalle osuu vielä mainio bjänis sinnekkin!

      Poista
  2. Tuitui miten kaunis jänis <3

    VastaaPoista