28.2.2014

Nyt sitä ruokaa!

Niinkuin varmasti muidenkin kanien kohdalla, myös täällä päivän kohokohta on ehdottomasti ruoka-aika. Täytyisi jossain vaiheessa kuvata kameralla koko spektaakkeli... Aapo & Luna juoksevat kahdeksikkoa peräkanaa häkissään, Neela yrittää änkeä seinistä lävitse ja Elliot lähestulkoon pomppii päin häkkinsä kattoa. Ja perinteiseen tapaan itse ruokakuppia ei meinaa saada häkin pohjalle saakka, kun hätää kärsiviä, ihan juuri nyt tällä samaisella hetkellä nälkäkuoleman partaalla olevia kaninpäitä törmäilee käteen joka suunnasta.

Mutta nämäkin 4 aloittavat rallinsa vasta, kunhan kuulevat minun lähtevän liikkeelle. Benjamin sen sijaan ilmoittaa etukäteen joka ilta tasaisen varmasti, kun hänen mielestään olisi jo ruoka-aika, mutta kuppi on edelleen virheellisesti tyhjillään.

Ensin alkaa levottomana edestakaisin tamppaaminen ja kupin töniminen. Ja jos/kun se ei kiinnitä omistajan huomiota, on paras pitää meteliä jollain tavalla. Syy miksi päätin naureskella aiheesta ihan tänne blogiin asti, oli Benskun viimeisin tempaus. Istuskelin tyypilliseen tapaani olohuoneessa, kun yhtäkkiä kuulin Benskun vesipullon rämähtävän lattialle. Vilkaisin äänen suuntaan - siellä Bön tuijotti varsin määrätietoisen oloisena, ja huomioni saatuaan nakkasi vielä kompparikehikkoon roikkumaan jääneen vesipullon pidikkeenkin pullonsa perään lattialle.

Se koko hetki oli jotenkin niin koominen, tuo kani muistutti enemmänkin kiukuttelevaa pikkulasta tamppaamassa jalkaansa äidilleen, joka ei suostukaan ostamaan sitä karkkipussia. Nenään vedetyt herneet hävisivät kuitenkin heti, kun kävelin kanihuoneesta täytetyn ruokakupin kanssa. Eli Bensku sai taas läpi juurikin sen, minkä halusikin. Mutta miten tuollaista persoonaa mukamas vastustat...

Voi tuota ahneen kanin epätoivon määrää, kun toinen kiusaa ruokakuppi kädessä ja vielä kehtaa kuvata..

Tänään myöhemmin on edessä häkkien siivous, ja siinä samassa kanien asumisjärjestelyt muuttuvat kohti lopullisia. Elliotin kastraatiosta on nyt reilu viikko, ja poitsu toipui operaatiosta erittäin hyvin. Eli nyt olisi tarkoitus tehdä Neelalle aitaus jälleen Totin häkin kylkeen (muistutuksena: Neela on steriloitu v. 2012). Jos kaikki menee niinkuin pitää, on meidän laumassa tulevaisuudessa hauskasti väriensä mukaan jaoteltuna pariskunnat keltainen (A&L) ja ruskea (N&E). Rusinoiksi Neelaa ja Elliotia varmaan tulee pariskuntana kutsuttua, joten olkoon tämäkin sitten nimeltään "Operaatio Rusinasoppa".

20.2.2014

Pienen potilaan pikakuulumiset

Eilen kello 14 oli tosiaan Elliotin kastraatio. Kyllähän se aina jännittää viedä pieni eläin nukutuksen vaativaan operaatioon, toisaalta mieltä rauhoitti tieto siitä, että leikkauksen tekee vanha tuttu eläinlääkäri. Samaisella eläinlääkärillä kun on käynyt Vili viimeisinä päivinään muista terveyssyistä, ja leikkausten puolesta Nuppu, Aapo, Luna ja Benjamin...ja nyt tietty Elliot.

Eläinlääkärillä Elliot oli yllättävän rauhallinen - olin aivan varma, että Totti jännittäisi outoa paikkaa ja uusia ihmisiä. Mutta ei, rauhoitusaineen piston aikana pikkumies piti peppulihaksensakin täysin rentona! Pikkuhiljaa alkoi poika painua unten maille, ja itse lähdin leikkauksen aikana käymään Agrimarketissa hakemaan lisää RR:ää.

Palattuani vastassa oli hyvin uninen poika, jolla hieman nenä jo liikkui ja silmät räpsyivät. Takaisin vanhemmilleni päästyämme ilta kuluikin kanin vierellä istuskellessa pitäen pienestä huolta. Muutaman kerran jouduin sitä kääntelemäänkin, kun kani ei itsekseen juuri liikkunut. Aika pitkään menikin ennnkuin Elliot alkoi kunnolla heräämään. Ensimmäsen kerran liikkeelle lähdettyään ei koordinaatio toiminut oikeastaan ollenkaan, joten siirsin pojan takaisin pehmustettuun kuljetuskoppiin. Hitaasti mutta varmasti poika kuitenkin virkosi, ja pidemmälle iltaan mennessä alkoi tuoreruoka ja vesikin naaman eteen tarjottuna hieman maistumaan. Aamuun mennessä vessalaatikossa oli jo muutama papana, tuoreruoat oli syöty ja vesipullossakin on vajetta.

Nyt otellaan rauhallisesti ja Elliot saa parannella pikkuhljaa itseään. Sitten suunnataan takaisin Vantaalle muiden luo, ja parin viikon päästä voinen siirtää Neelan ja Elliotin jälleen asumaan vierekkäin siten, että ne näkevät toisensa verkon lävitse. Siitä alkaa jälleen yksi (toivottavasti vaivaton) totutusprosessi... :)

Elliot on vähän ollut hämillään ollessaan nyt täysin yksin ilman muiden kanien läsnäoloa.

18.2.2014

Harald Hirmuinen

Olemme Elliotin kanssa muutaman päivän Valkeakoskella Totin huomisen kastraation vuoksi. Vien kanini näissä asioissa mielelläni edelleen samalle tutulle eläinlääkärille, jolla kanini käytin ennen Vantaalle muuttoa. Muut kanit jäivät Vantaalle siskoni hoitoon. Toivottavasti kaikki menee hyvin, ja pääsemme loppuviikosta takaisin kotiin!

Elliotin lisäksi täällä on toinenkin karvakasa, isoveljeni landseer uros Harald. Olen hoidellut Haraldia aikaisemminkin, joten on pitkästä aikaa mukava nähdä "pikkuista"! Kokeilin napsia Haraldista muutaman kuvan, mutta eihän tuolla takapihalla mitään oikein saa. Sen vuoksi mukana on muutama kuva parin vuoden takaa.

18.2.2014 

19.7.2011 - silloisella kännykällä napattu

 24.6.2009

 24.6.2009

13.2.2014

Kevättä rinnassa

Suoraan asiaan ilman sen kummempia höpinöitä. Alunperin elättelin ajatusta viedä Elliotin ainakin yksiin näyttelyihin, mutta siihen tulee nyt valitettavasti muutos. Päätöksen tein jo jonkun aikaa sitten. Hormonihöyryinen kaninkakara ei vielä sinällään haittaisi, mutta asioita tekee kurjemman se, että Elliotin "olemus" tuntuu sekoittavan myös (steriloidun) Neelan pään.

Siinä missä Neelalla on normaalistikin aina silloin tällöin näitä omia "päiviään" milloin tietyt asiat eivät tyttöä miellytä, on se ollut nyt huomattavasti kärttyisempi kuin ennen. Yksi hieman kärttyisempi kaninaaras ei minua hetkauta kaninomistajana, jos en tietäisi Neelan olevan pohjimmiltaan mitä lutuisin tapaus. Täten otan mieluummin takaisin herttaisen Röllini ja mahdollisesti astetta rauhallisemman Elliotin. Eli Totti-rukka joutuu skalpellin alle, eläinlääkäriajan tulen varaamaan tässä näinä päivinä.

Toisaalta jos mietin positiivisia puolia, niin pääsempähän sitten aloittamaan totutusprosessin Neelan ja Elliotin kanssa. Neelan kaveriksihan poitsua haaveilin sen ottaessani, täytyy vain toivoa totutuksen sujuvan toiveiden mukaisesti.

Sitten aivan toisenlaiseen aiheeseen:
Nyt kun viime vuoden lopulla kaivoin pitkästä aikaa piirtopöydän esiin ja aloin jälleen piirtelemään enemmän, päätin eilen hetken mielijohteesta kokeilla tuhertaa yhden kaneista päätyen lopulta Elliotiin. Pakko itse sanoa, että vaikka en aikaisemmin ole kaneja pahemmin piirrellyt, olen lopputulokseen yllättävän tyytyväinen. Ja vaikka yleisesti ottaen inhoan turkin piirtämistä, meni se tällä kertaa suhteellisen kivuttomasti. Voipi olla, että miekkonen päätyy blogin banneriin..
Tänä sunnuntaina 16.2. on Neelan syntymäpäivä tytön täyttäessä 3! Neeluska hyppäsi meidän matkaan kesällä 2012, joten meidän yhteistä tietämmekin on jatkunut kohta jo 2 vuotta. Nopeasti aika kuluu.. :)

7.2.2014

Korvakkaat ulkoilemassa

Tänään oli mukavan lauha keli, joten päätin käytättää kaikki 5 kania vuorollaan pihalla tutustumassa lumeen. En aikaisemmin vanhemmillani asuessani pahemmin harrastanut talvella ulkoilutusta, ja myöhemmin Vantaalle muutettuani ulkoilutusmahdollisuudet valuivat sormien välistä, kun omaa pihaa ei ollut.

Aapo

Aapo ei ole ikinä oikein ymmärtänyt talviulkoilun päälle, sen muutaman kerran mitä se edes on talvella käynyt pihalla. Ei siis tullut yllätyksenä, kun ukko oli nassu rytyssä siitä hetkestä lähtien kun varpaat koskivat lumeen. Hetken se tillitteli ympärilleen, kunnes huomasi lumettoman kulman terassin nurkassa. Sinne oli sitten hyvä orvon näköisenä vetäytyä putsaamaan kastuneita töppösiä - päätin tuoda toisen takaisin sisälle.. :)



Neela

Seuraavaksi hain Neelan, joka on kerran viime talvena muistaakseni käynyt ulkona. Se ei silloin ollut kovin moksiskaan lumesta, eikä sitä tälläkään kertaa kovin paljoa tuntunut kylmä häiritsevän. Tosin eipä sekään lähtenyt kovin kauaksi, vaan taapersi vain tallatulla lumella. Ennenkuin nappasin Neelan kainaloon, kävin hakemassa pihapöydän päälle pyyhkeen ja napsin sen päällä lopuista kaneista vuorollaan kuvia. Herra Hienohelmaa, alias Aapoa en viitsinyt enää roikottaa uudelleen ulos kylmään pöydän päälle nököttämään.



Luna

Lunakin oli viime talvena ainakin kerran ulkona, ja se oli sillä kertaa ainoa joka ymmärsi että luntahan voi kaivaa! Tällä kertaa Luna-parka jännitti alussa kovasti ilmeisesti ympäröiviä ääniä (autot tuossa talojen toisella puolella), ja esimerkiksi pöydällä kuvien otto ei onnistunut. Maahan päästyään tyttö vähän rentoutui ja pompotteli edes takaisin...kunnes avasin mukaan ottamani kuljetuskopan. Koppero oli Lunan mielestä ehdottomasti parempi paikka olla, ja lopulta päätin viedä tytön takaisin sisälle.


Benjamin

Pieni herra Bön oli seuraavana jonossa laikullisen karvanvaihtoturkkinsa kera. Tältä herralta en odottanut mitään ihmeellistä, sillä edellisellä kerralla viime talvena sitä kiinnosti enemmän syli kuin lumi. Siksi tulikin suurena yllätyksenä, kun miekkonen liikkuikin ehdottomasti eniten tähän astisista ulkoilijoista. Ja mikä parasta, Bensku tajusi kaivamisen ihanuuden. Perässäni se römysi myös pidemmälle pihaan koskemattomaan lumeen. Ehkä voisin näinä lauhoilla ilmoilla käytättää Benskua enemmänkin ulkona, se kun näytti osaavan nauttia siitä.. :)


Elliot

Viimeisenä pihalla kävi perheen kakara, Totti. Elliot on semmoinen vipeltäjä vapaaksi päästessään, että laitoin varon vuoksi sille valjaat päälle kiinnioton helpottamiseksi. Tämä oli pojan ensimmäinen kosketus kunnon lumihankeen, mutta eipä tuota tuntunut kovin ihmetyttävän. Siinä se viipotti hangessa kuin vanha tekijä, reipas pikkumies :)


Ulkoasun muutos

Vaikka edelleen ollaan talvikuukausissa, ja ulkonakin maisemat ovat varsin talviset, siirryimme me jo hieman etuajassa keväisempiin maisemiin blogin osalta. Tietokoneen kansioissa on tosin toinenkin keväinen ulkoasu valmisteilla, joten katsotaan kauanko blogi kestää tämän näköisenä.. :)

Elliot viime vuoden loppupuolella.

6.2.2014

Benskun päiväunien kohde?

...no ruokakuppi tietenkin! Ja mielellään täysi sellainen.


Niin, ei kai tähän ole mitään lisättävää. Siinä missä 4 muutakin korvakasta osaavat arvostaa ruokaansa, vetää lauman ranskanpulla pisimmän korren. Tämä poika elää syödäkseen, ja varmasti kovin mielellään söisi muidenkin ruoat, jos saisi..

Löytyihän se kamerakin vihdosta viimein käteen, tuloksena 100 % hölmöilyä pikaisen gif-kokeilun muodossa. Nyt kun pakkaset ovat rauhoittuneet, olisi tarkoitus tässä lähipäivinä "korkata" meidän uusi oma piha kanien kanssa. Ja naapureita hämmentääkseni aion myös möyriä mahallani kanien perässä kyseisen kameran kanssa :)

2.2.2014

Huh!

Nyt on muutto kutakuinkin tehty! Mahahaavan tässä silti saa edelleen ympärilleen katsoessa, sen verran on vielä paikat sekaisin.. Missä vaiheessa sitä tavaraa näin paljon onkin kertynyt??

Kanit ovat kaikki vihdoin saman katon alla kun Aapo, Luna ja Neela tulivat takaisin kotiin häkkeineen päivineen vanhempieni mukana. Asuinjärjestelyt tosin hakevat vielä joidenkin kohdalla hieman viimeisimpiä muotojaan. Kunhan saan kaikki tavarat paikalleen ja kanien asumukset lopullisiin muotoihinsa, niin mekin palailemme jälleen normaaliin päiväjärjestykseen.

Sitä tässä ollaan vähän jo kaipailtukin, tämä muuttaminen on ihan kamalaa puuhaa...