Mutta nämäkin 4 aloittavat rallinsa vasta, kunhan kuulevat minun lähtevän liikkeelle. Benjamin sen sijaan ilmoittaa etukäteen joka ilta tasaisen varmasti, kun hänen mielestään olisi jo ruoka-aika, mutta kuppi on edelleen virheellisesti tyhjillään.
Ensin alkaa levottomana edestakaisin tamppaaminen ja kupin töniminen. Ja jos/kun se ei kiinnitä omistajan huomiota, on paras pitää meteliä jollain tavalla. Syy miksi päätin naureskella aiheesta ihan tänne blogiin asti, oli Benskun viimeisin tempaus. Istuskelin tyypilliseen tapaani olohuoneessa, kun yhtäkkiä kuulin Benskun vesipullon rämähtävän lattialle. Vilkaisin äänen suuntaan - siellä Bön tuijotti varsin määrätietoisen oloisena, ja huomioni saatuaan nakkasi vielä kompparikehikkoon roikkumaan jääneen vesipullon pidikkeenkin pullonsa perään lattialle.
Se koko hetki oli jotenkin niin koominen, tuo kani muistutti enemmänkin kiukuttelevaa pikkulasta tamppaamassa jalkaansa äidilleen, joka ei suostukaan ostamaan sitä karkkipussia. Nenään vedetyt herneet hävisivät kuitenkin heti, kun kävelin kanihuoneesta täytetyn ruokakupin kanssa. Eli Bensku sai taas läpi juurikin sen, minkä halusikin. Mutta miten tuollaista persoonaa mukamas vastustat...
Voi tuota ahneen kanin epätoivon määrää, kun toinen kiusaa ruokakuppi kädessä ja vielä kehtaa kuvata..
Tänään myöhemmin on edessä häkkien siivous, ja siinä samassa kanien asumisjärjestelyt muuttuvat kohti lopullisia. Elliotin kastraatiosta on nyt reilu viikko, ja poitsu toipui operaatiosta erittäin hyvin. Eli nyt olisi tarkoitus tehdä Neelalle aitaus jälleen Totin häkin kylkeen (muistutuksena: Neela on steriloitu v. 2012). Jos kaikki menee niinkuin pitää, on meidän laumassa tulevaisuudessa hauskasti väriensä mukaan jaoteltuna pariskunnat keltainen (A&L) ja ruskea (N&E). Rusinoiksi Neelaa ja Elliotia varmaan tulee pariskuntana kutsuttua, joten olkoon tämäkin sitten nimeltään "Operaatio Rusinasoppa".