Noniin, ei me onneksi jääty ilman kysymyksiä :) Heitämpäs huvikseni haasteen sinulle joka tätä luet: Kokeilepas jaksatko lukea joka kohdan aina loppuun asti?
- Miksi halusit juuri kaneja?
Totta puhuakseni päätös ei alunperin ollut omani. Alkuvuodesta 2003 äitini yhtäkkiä kysäisi mitä mieltä olisin omasta kanista. Ei tarvinnut kauaa miettiä vastausta :) Jos olisin alkujaan itse valita, niin luultavasti minulla olisi koira. Mutta vaikka koira on edelleen tulevaisuuden "hankintalistalla", on pakko kiittää vanhempiani siitä, että ohjasivat mut kaneilun tielle. Täältä vaan kun ei ole paluuta, niinkuin vanhempanikin luultavasti ovat huomanneet.. Kanien määrä kun on kummasti lisääntynyt sen jälkeen, kun muutin omilleni.
- Kerro muutamalla sanalla millaista on arki viiden kanin kanssa.
Rutiineja. Siinä missä yhdenkin lemmikin kanssa elämään tulee pakollakin tiettyjä rutiineja, joutuu viiden kanin kanssa kertomaan kaikki ne rutiinit (yllättäen) viidellä. Lisäksi tietty tämän kokoisessa kämpässä, missä mekin asumme, joudun pitämään huolta kaikkien riittävästä liikunnasta.
Niin, ja tietty yhtenä tulee joka viikko vastaan häkkien/aitausten siivous.. Siinä missä esim. yhden kanin omistaja vie siivouspäivänä normaalikokoisen roskapussin ulos, raahaa meikäläinen valehtelematta jätesäkillisen kanin sontaa taloyhtiön roskapönttöihin. Yleensä vielä siivoilen häkit illalla, joten jätesäkki olalla kävellessäni on yleensä pimeä. Edelleen mietin kuinkakohan moni yliutelias naapurinmummo menee tarkistamaan millaisen "ruumiin" juuri nakkasin roskikseen... :)
- Onko sulla ollut kaneja ennen näitä?
Kaksi, hermeliinit Vili ja Nuppu. Lisää näistä kahdesta voi lukea, kun klikkaa tuossa oikealla olevista kanin naamoista kahta alinta :)
- Millaista olisi elämäsi ilman kaneja?
Tyhjää ja tylsää. Tällä hetkellä mun ihan jokapäiväinen elämä pyörii niin tiiviisti kanien ympärillä. Lisäksi mä olen jo niin tottunut elämään kanien keskellä että ne lyhyet pätkät, jos kanit ovat syystä tai toisesta hoidossa vanhemmillani, tuntuvat todella oudoilta. Ja joka kerta on enemmän kuin mukavaa saada hörökorvat takaisin kotiin!
Toki toisaalta ilman kaneja jäisi jonkun verran enemmän rahaa omaan käyttöön ja olisin "vapaampi" menemään minne lystään pidemmäksi aikaa. Mutta silti en vaihtaisi kanittomaan elämään missään nimessä.
- Kaniharrastuksen huonot puolet?
Kani sitoo, ei sitä voi jättää yksin kotiin pitkäksi aikaa ilman hoitajaa. Lisäksi kanit sotkevat huoneistoa, vaikka kyseessä olisi kuinka "siisti" kani. Eipä se mm. irtoavalle karvalleen mitään mahda ja sitä heinää on aina joka paikassa. Toki kanit vievät myös rahaa, mutta siihen voi vaikuttaa aika paljon omilla valinnoillaan (mistä hankkii heinät, vessakuivikkeet...). Omalla kohdallani esimerkiksi voi mennä pari kuukauttakin etten joudu pistämään kaneihin varsinaisesti latin latia (en laske tuoreruokia tähän).
Lisäksi kanin kanssa täytyy henkisesti varautua siihen, että kani saattaa saada päähänsä hyvän idean uusia hieman huonekalujasi :) Meillä mun parvisängyn jalka on Aapon ja Elliotin mielestä paras paikka terottaa hampaita, ja pikkuisena Aapo protestoi käytävän lattialle yksin jäämistään repimällä tapettia vanhempiani talon seinästä. Onneksi se oli vain 10 sentin seinänkaistale, mistä poitsu päätti uusia seinäpinnan.
Itse voinen mainita myös kanien iän. Onhan kahdeksankin vuotta sinänsä pitkä aika, mutta kani jää auttamatta kakkoseksi jos vertailukohteena on kilpikonna, joita siskollani on useampia. Välillä mietimmekin kuinka hassua siskoni on kuunnella omaa uikutustani Aapon iästä (5v), kun hänen punakorvansa on 40v...
- Jos ei kani niin mikä eläin?
Todennäköisesti koira, uusimpana villityksenä rotat. Kumpiakin elukoita mun katon alta tulee joku päivä löytymään, mutta toistaiseksi pelkät kanit riittävät.
- Minkä rotusia sun kanisi ovat?
Aapo - risteytys (leijonaharjas + jamora)
Luna - kääpiöluppa
Neela - leijonaluppa
Benjamin - ranskanluppa
Elliot - kääpiöluppa
- Kuka on nuorin sun kaneista? Entä vanhin?
Elliot on nuorin, s. 15.8.2013,
ollen nyt vähän päälle 3kk.
Aapo on vanhin, s. 24.7.2008,
ollen nyt ~5v 4kk.
- Onko joku kaneista sinulle tärkemäpi kuin muut?
Pakko varmaan sanoa Benjamin. Sen läheisyydenkaipuu kun on jotain ihan omaa luokkaansa.
- Mikä kaneistasi on opettanut sinua eniten?
Ehdottomasti Vili. Ensimmäisenä kaninani Vili opetti mulle oikeastaan kaiken kaneista käytännössä, osa opittiin mukavien kokemusten mukana ja osa kantapään kautta. Olen aina sanonut Vilin olleen juuri täydellinen ensimmäiseksi kaniksi - ei mitenkään helpoimmasta päästä, mutta silti 100 % kultainen.
Banaani. Kuivattu leipä tulee hyvänä kakkosena.
- Kaniesi oudoimmat/hauskimmat tavat?
Jos Aapo on kuuntelulla ja sitä kohti katsoo samalla sille puhuen, alkaa se lähes poikeuksetta maiskuttaa suullaan. Lisäksi Aapo ei suostu olemaan selällään, ellen ota sitä tuohon kaulan viereen solisluun päälle, ja kanin puoleinen käsi pitää Aapoa paikallaan kainaloista/rintalastan päältä (kanin takakintut roikkuu about mun kasvojen kohdalla). Siihen se rentoutuu pää mun olkapäätä vasten ja lopulta venyy vetelänä kintut roikkuan. Tähän asentoon joudun Aapon laittamaan esim. jos jos sen pitkiin peppukarvoihin on jäänyt suolipapanat kiinni. Ja tuo taas on yksi syy miksi leikkelen Aapon turkin lyhyeksi säännöllisesti.
Neela taas on rennommin selällään jalkojen päällä, jos sen asettaa ns. sairaalapeti-asentoon (yläkroppa hieman "könnöllään"). Lisäksi uutena villityksenä sillä on illalla tehdä keittiön lattialla "kunniakierros"
ennenkuin se tulee syömään pellettinsä.
Benskua saa rullata rapsuteltaessa lattiaa pitkin kuin pullataikinaa. Tarkoitan siis sitä, että jos jostain kumman syystä päättäisin kääntää makaavan Bönin toiselle kyljelle - voin tehdä sen ilman että pullakani on moksiskaan. Se vain rullaantuu rennosti mukana ja on tyytyväinen kun joku huomioi. Sen sijaan Bensku ei voi sietää sen häkin pohjalla olevan pyyhkeen oikomista. Sieltä saa aina pörinät osakseen, jotka lähinnä huvittavat allekirjoittanutta. Pienenä taas Bensku tykkäsi juosta lattialla ympyrää raahaten sanomalehteä mukanaan.
Lunalla ei vanhemmiten ole enää sen erikoisempia tapoja, mutta pienenä se tapasi juosta päin seiniä, kun se ei millään oppinut muistamaan, ettei sen käpälät pidä liukkaalla lattialla maton päältä juostessaan. Ja silti sinne lattialle piti aina suunnata, vaikka juoksualueen matto oli iso..
Elliotilta en ole huomannut vielä mitää erityisen hölmöjä tapoja lukuunottamatta Benskun tavoin ympyrää juokseminen paperitolloa mukanaan raahaten.
- Kuka sun kaneista on sellanen rallittelija ja kuka rauhallinen?
Bensku on ehdottomasti kanilauman sohvaperuna. Aapokin on kyllä rauhallinen, mutta Benjamin vie silti voiton laiskuudessa ja yleisessä löysyydessä.
Luna taas on porukan rallittelija. Elliotillakin riittää virtaa, mutta siihen nyt vaikuttaa vielä pojan nuori ikä. Katsoo sitten millainen Totista tulee, kunhan se vähän aikuistuu.
Benskun pää lautasella?
Ei, miekkonen vaan päätti tuon hieman ilmassa olevan vaneripalan olevan hyvä pääalusta.
- Mistä olet ylpeä kaneissasi?
Siisteys ja hiljaisuus. Jokainen kaneistani käyttää vessalaatikkoa (lattiallakin) ja pitävät häkkinsä/aitauksensa pääsääntöisesti kovin siistinä *kop kop*. Kaikki ovat myös hiljaisia öisin aina siihen asti kunnes itse lähden liikkeelle, joka on varsin mukava piirre näin kun ne asustavat kanssani saman katon alla.
- Mitä puuhailet yleensä kanien kanssa?/Lempipuuhasi kanien kanssa? Entä ilman kaneja?
Useinmiten kanien kanssa vain
olen. Kun joku kaneista on lattialla tai pihalla, yleensä vain istuskelen katsellen kanin puuhia. Vaihtoehtoisesti pyörin kanien seassa kameran kanssa tunkien sitä aina sen kaniparan naamalle, joka kohdalle sattuu. Benskun kanssa toki tulee myös joko istuttua lattialla pullaa rapsutellen, tai esim sohvalla pullakani sylissä. Elliotin kanssa taas harjoitellaan välillä vielä ihan perusjuttuja, kuten lattialta nostaminen.
Yksi lempipuuhani, mikä liittyy kaneihin
vaatimatta kanin
läsnäoloa, on kanien koppien/aitausten, mökkien ym. rakentelu.. Tälläkin hetkellä suunnitteilla on vanhoista häkkien matskuista uusien kokoaminen, mutta siitä lisää sitten kun asia on ajankohtainen. :)
Itsekseni ollessani juutun turhan usein tietokoneelle. En juurikaan katsele kotimaisesta televisiosta tulevia ohjelmia, joten katselen haluamiani ohjelmia internetistä. Lisäksi piirrän mielelläni, pelailen, valokuvaan ja käsittelen ottamiani kuvia. Valokuvaamisessa en pidä itseäni mitenkään hyvänä, mutta epävirallisena harrastuksena se on mukavaa. Sommittelusta sun muusta tiedän kyllä kultaiset leikkaukset ym, mutta yleensä käsittelen ja rajaan kuvani sen mukaan mikä milloinkin näyttää kivalta silmään. Kaneja kuvatessani usein tulee otettua tilannekuvia, joissa kaikki on vähän vinksallaan. Toisaalta sellaiset on perus 'kani pönöttää kameran edessä' -kuvien seassa ihan kivoja. Viis säännöistä, ei pidä olla niin vakavaa!
- Kuinka usen käyt näyttelyissä?
En itseasiassa ole käynyt kertaakaan näyttelyssä yhdenkään kanin kanssa. Tosin tähän saattaa tulla muutos, jos innostun käyttämään Elliotin näyttelyssä kerran tai pari.
Jos puhutaan puhtaasti luonteesta, niin ranskanluppa. Jos puhutaan ulkonäöstä, niin mukaan tulee leijonaharjas ja belgianjänis.
- Mikä saa sut hymyilemään? Entä surulliseksi?
Monet ihan pienetkin asiat. Esimerkkeinä hyvä ilma, kanit, onnistumiset esim. ratsastaessa, hölmöileminen, sänkyyn heittäytyminen pitkän päivän jälkeen ja musiikki..
Siinä missä en välttämättä itke edes hautajaisissa, saa mut itkemään tietyillä asioilla hyvinkin helposti. Esimerkiksi vältän kuvia ja videoita eläimillä testaamisesta kuin ruttoa. Yläasteella meille näytettiin (hyvään asiaan liittyen kyllä) videopätkiä tällaisista - en pystynyt katsomaan ja silti illalla kotona itkin asiaa. Lisäksi tietynlainen musiikki saa mut surulliseksi ja jopa itkemään suhteellisen helposti.
Esimerkki tästä parin päivän takaa:
Piirtelin pitkästä aikaa ja kuuntelin samalla youtubeen keräämästäni soittolistasta surullista soundtrack- ja pianomusiikkia. Helposti piirrustusaiheeni ovat muutenkin surullisia, töhertelyn tuotos tuossa alla (kiinnostuneet saa klikkaamalla kuvan isommaksi). Olin aikaisemmin piirtänyt yksinäisen pienen lapsen kura-asussaan seisomaan öisessä sateessa katulampun alle. Liitin tämän kuvan siihen ideaan mukaan ja kirjoitin alla olevaan kuvaan mukaan runon (jota en jättänyt tänne laittamaani kuvaan), jossa kuvailen tämän pienen hylätyn lapsen kurjan kohtalon. Vaikka en ole mitenkään lapsirakas, sai se musiikki ehkä yliotteen ja loppujen lopuksi itkeä pillitin hetken piirtopöytäni ja läppärini kanssa.. :D
- Jos olisit kani, mitä tekisit ensinmäisenä?
Juoksisin, haluaisin tietää miltä tuntuu juosta neljälllä jalalla.
Mainitsin kysymyksestä siskolleni, hän totesi "haluavansa papanoida niin s**tanasti". Täysin ymmärrettävää kyllä, sillä itsekin kun ajattelin asiaa niin olisihan se melko outoa ja samalla huvittava juostessani samalla päästellä matolle, eikä mennä erikseen vessaan asioille.
- Mitkä ovat sinun TOP5 kaniblogit?
En yleensä mielelläni listaa toisten blogeja tms. - kaikissa on hyvät ja mahdolliset "huonot" puolensa. Tässä kuitenkin 5 blogia sekalaisessa järjestyksessä, joista pidän.
Riemuloikka ,
Never forget to smile,
Rabbits milling about,
Pupuninjat &
Veeran kanit
Miten kävi, jaksoitko lukea loppuun asti?
Pakko loppuun vielä hehkuttaa kuinka loputtoman tyytyväinen olen päätökseeni vihdoin hankkia se uusi putki tohon järkkäriin.. Kyllä ensiksi vähän kurkkua kuristi, mutta oli se sen arvoista!
.png)
