Pikkupoika poseeraa

Täällä on ollut koko viikon melkoisen surkeaa keliä ja täten kanitkin ovat olleet pelkän sisäjuoksutuksen varassa. Syksyisten ulkokuvien ottokin taisi tältä osaa olla tässä ellei viikonloppuna aurinko päätä näyttää nenäänsä; takapihan nurmikko kun on jatkuvalla niin märkä, etten sinne kaneja halua viedä kastumaan. Tulevana sunnuntaina me palaammekin taas koko konkkaronkka Vantaalle ja seuraavan kerran kanit tulevat Valkeakoskelle luultavasti Joulun aikoihin.

Sitten lauman kakaraan. Elliot on nyt ollut meillä viikon verran, enkä voi kun hymistellä kuinka mukava pikkuinen on. Viliä lukuunottamatta kaikki omistamani kanit ovat oppineet käyttämään vessalaatikkoa (väh. pissojen osalta) suhteellisen ripsakasti, Bensku taisi ihan parissa päivässä. Elliot tosin nosti riman hieman korkeammalle, se kun ei ole yhtä pissaa lukuunottamatta lirutellut mihinkään muualle kuin vessalaatikkoonsa! Lattialla ollessaankin se kiltisti käy pissalaatikolla, sijaitsi laatikko missä tahansa.

Parin päivän hiljaisen uunoilun jälkeen Elliotista on kuoriutunut mitä hauskin pikkumies. Lattialla ollessaan se jaksaa painaa ilorallia kierros toisensa jälkeen, sylissä se jaksaa edelleen olla suhteellisen rauhallinen...mitä nyt vähän kiinnostaisi lähteä tutkimusmatkalle vasemmalle tai oikealle.

Elliot tosiaan tuntuu olevan nopea oppimaan asioita ja se onkin oppinut melkoisen paljon viikon aikana. Luoksetulo pyynnöstä toimii mukavasti, toki siihen saattaa ehkä vaikuttaa pojan kyltymätön ruokahalu ja omistajan kädessä olevat pelletit.. :) Lisäksi Elliot on nopeasti hoksannut mihin sen ei toivota vanhempieni olohuoneessa menevän. Ja vaikka kuinka mieli tekisi mennä myllertämään kiellettyihin paikkoihin (mm. kirjahyllyn alataso), päättää se toistaiseksi ainakin olla menemättä tehden näin allekirjoittaneen varsin iloiseksi.


Käsittely sujuu myös varsin mallikkaasti. Selällään pikkuinen jaksaa olla ihan mukavasti, kantaessa se on rauhallinen ja häkistä ottaminen toimii. Kynsiä en ole vielä leikannut, joskin Elliotin ollessa selällään olen räplännyt sen käpäliä aiheuttamatta sen kummempaa reaktiota kanissa. Ja itseasiassa kasvattajakodissaan kasvattaja kehui Elliotia kuinka sen ensimmäinen kynsien leikkaus oli mennyt hyvin. Kyllä tästäkin nappulasta on hyvää vauhta kasvamassa yksi kympin pupu lisää tähän kanipoppooseen :)

Pikkuinen kasvaa kovaa vauhtia, joten täytyy kohtuuden rajoissa yrittää napsia siitä paljon kuvia, ennenkö se venähtää aikuiseksi kaninrötköksi. Laitoin kuvauspaikalle kookospähkinän, jonka avulla voi suhteuttaa vähän Elliotin tämän hetkistä kokoa. Poika tosin päätti parkkeerata kookospähkinän eteen, jolloin se näyttää hieman isommalta kuin se todellisuudessa onkaan. Sen asento kuitenkin on niin suloinen, että pakko heittää tuokin kuva tähän perään...... :) Täytyy Vantaalle palattuamme ottaa pikkumiehestä ilorallikuvia olkkarin matolla - tai ainakin yrittää.

Varoituksen sana: Blogi tulee luultavasti täyttymään näistä Elliot edestä, Elliot takaa -kuvista.......

Syystollukka + uusi tulokas!

Tämä aamu on ollut varsin kanitäyteinen. Saksimispuolella tuli siistittyä Neelan takalaahus ja kaulakarvat, sekä trimmailtua Aapon turkki. Lisäksi Bensku pääsi juoksemaan ympäri porukoideni taloa (joka on malliltaan sellainen, että sisällä tosiaan pääsee juoksemaan taloa ympäri), joka olikin sen mielestä varsin hupaisaa.. Aapon mulkaisut olivat omasta mielestäni hauskoja, kun Bensku paineli niiden huoneen ohitse ja täten Aapo näki Benskun vilahtavan käytävässä. Lisäksi kaikki tuli syliteltyä lävitse.

Sen jälkeen Aapo pääsi hetkeksi aikaa ulkoilemaan. Se vaan ei tuntunut kovin välittävän, sillä tuulenpuuskat ovat ajoittain erittäin kovia ja se tuntui häiritsevän ukkoa. Pihalla olevan pöytäryhmän alusta tuntui kiinnostavan enemmän ja sinne oli mukava jäädä kököttämään.

Loppupostauksen omistankin meidän lauman uusimmalle tulokkaalle. Eli meidän poppoo ei olekaan enää nelipäinen, vaan määrä nousi viiteen! Joukkoon toivotettiin tervetulleeksi eilen pieni kääpiöluppapoika Elliot :)

Hain pikkuisen miehen eilen Kangasalalta Sinikellon kanilasta. Tähän sivuun heitän, ettei nimen keksimisen kanssa minulla ole ikinä ollut yhtä paljon ongelmia. Tuntui, ettei mikään nimi sovi tai tunnu kivalta, mutta lopulta kuitenkin päädyin Elliotiin. (Ja saanen mainita, että tällä jollain ihme teinisensaatio Isac Elliotilla ei ole mitään tekemistä tämän kanin nimen kanssa.. Kyseisen henkilön nimen olen kuullut, mutta muuten en ole kertaakaan edes nähnyt/kuullut koko Isacia.)

Elliot tosiaan tuli Neelan sulhaseksi pitkän harkinnan jälkeen todettuani, etten halua pitää Neelaa yksinään koko sen loppuelämää. Ja koska tämän hetkisestä laumasta ei tytölle tuntunut löytyvän kaveria kovin helpolla, oli lopputulos tämä. Lisäksi ruskea otter on pitkään jo ollut ehdoton lempivärini, joten oli homma selvä kun satuin tämän pikkuisen kuvaan törmäämään.

Vaikka Elliot ei ole ollut kovin pitkään uudessa kodissaan, näyttää sen luonne nyt jo olevan varsin veikeä. Kovin rauhallinen poika ainakin vielä on ja syliin otettaessa se hetken ihmeteltyään heittää pitkäkseen syliin - kintut pitkänä taaksepäin venytettynä. Varsin herttainen tapaus :) Katsotaan millainen pallero tästä oikein kasvaa.

Tarkoituksena on nyt antaa pojan vähän kasvaa, käytättää se näillä näkymin muutamissa näyttelyissä ja myöhemmin riistää poikaparan pallit. Tämän jälkeen alkaa tutustuttaminen Neelan kanssa, jonka en kyllä usko olevan mitenkään hankalaa tai aikaa vievää..

Syyspulla

Sunnuntaina oli Benskun vuoro ulkoilla. Ensin olin päättänyt etten veisi miekkosta ulos matokuurin aikana, aloin kuitenkin miettimään miksi en veisi. Vaikka Bensku onkin matokuurilla, ei se tarkoita että se tarvitsisi lukita sisälle. Eivät loiset haista kanin astuessa oven ulkopuolelle, että "noniin jätkät, nyt menoks! Ruoka on katettu!" ja hyppää kanin sieraimista sisään.. Lisäksi koska Bensku tulee pääsemään ulos vielä myöhemminkin loppuvuodesta, ei tämä madotus joka tapauksessa ajoitu "ulkoilukauden jälkeen". Täten ranskanpulla pääsi joksikin aikaa ulos syysilmaan.

 

Karvanvaihdon vuoksi kani ei välttämättä ole nyt parhaimmillaan..

Päätin nyt jo, että ensi kerralla en vaivaudu laittamaan narua Benskun valjaisiin - ei se tarvitse. Nyt "varonaru" tuli kuitenkin perässä, eikä se kovin paljoa tuntunut poikaa häiritsevän. Valjaistakaan se ei ollut juuri moksiskaan, vaikka tämä taisi olla kolmas kerta valjaat päällä sen elämässä. Itseäni valjaat häiritsivät lähinnä siksi, että ne kaivoivat somasti Benskun kaulalörpän vielä kamalammin esiin... Lisäksi olin ensin lähes 90% varma laskiessani kanin nurmikolle sen syöksyvän suoraa päätä takaovelle odottamaan josko kuitenkin mentäisiin takaisin sisälle. Yllätyksekseni tällä kertaa homman nimi ei ollutkaan tämä, Bensku olisi viihtynyt ulkona vaikka kuinka pitkään puskissa rymistellen!

Sunnuntaina oli myös matokuurin viimeinen päivä, ja täytyy tässäkin asiassa taas vähän ylistää pullapoikaa. Siinä missä ensimmäisenä päivänä huomattuaan pastan pahan maun se pisti vähän hanttiin, lauantaina ja sunnuntaina Bensku otti lähes mukisematta lääkkeensä..mitä nyt sunnuntaina myös vähän osoitti mieltään asiasta. Ehkä se ymmärsi pääsevänsä tilanteesta nopeammin pois ottamalla lääkkeen kiltisti? Kykeneekö moinen kaninmötkylä tuollaiseen ajatteluun? En tiedä, mutta olin erittäin positiivisesti yllättynyt :)

Syysnappula

Luna ulkoili vuorostaan tänään syksyisellä nurmikolla. Kanit on edelleen vietellyt viikot täällä Valkeakoskella ja tästä syystä olen itsekin pyrkinyt tulemaan Vantaalta takaisin Valkeakoskelle niin pian kuin mahdollista. Ensi viikolla joudun lähtemään maanantaina, mutta palaan jo torstaina ja silloin mulla alkaakin aina niin ihana syysloma! Juuri sitä vapaata viikkoa silmällä pitäen kanit tänne tuotiinkin hieman aikaisemmin.

Mutta tosiaan lauman pienin tapaus juoksenteli tänään valjaissa ulkosalla ja omistaja yritti epätoivoisesti nappoa kuvia ees taas pompottavasta kanista. Lunallakin totesin toimivan hyvin sen, että kani saa juosta vapaana vetäen valjaiden narua perässään, josta saan tarvittaessa napattua kiinni.

Ja kuten mainitsin, ei Lunan kaltaisen vauhdikkaan kanin kuvaaminen aina ole mitään herkkua. En jaksanut säätää valotusta ym. manuaalisesti, joten käytin automaattiasetuksia...ja tästä hyvästä turhan moni kuva oli oikealla olevan kuvan kaltaisia räpsäyksiä....

Benskun matokuuri on lähtenyt ihan hyvin käyntiin. Poitsu parka oli eilen onnellisen tietämätön edessä olevasta, kun nappasin sen syliini ja rapsuttelin hetken aikaa. Sen jälkeen vein ruutan sen suuhun - ei mitään reaktiota. Painoin hieman lääkettä sen suuhun - silloin se heräsi. Peruutus taaksepäin, hirveä pään ravistelu ja etukäpälillä suun lääppiminen.. Ei tainnut maistua kovin hyvältä Benskun mielestä. :) Loputkin lääkkeestä saatiin lopulta pienen miehen suuhun, katsotaan miten tänään sujuu kun Bensku tietää jo mitä sieltä ruutasta oikeasti tulee..

Painopäiväkirja

Koska on hyvä seurailla kanien painoja, päätin alkaa kirjaamaan niitä toistaiseksi tänne ylös. Näin ne eivät katoa ja ovat helposti käsillä missä ikinä olenkin. Eli tänään tosiaan kun leikkelin koko poppoon kynnet, punnitsin myös jokaisen. Koska joudun punnitsemaan kanit normaalilla "ihmisvaa'alla", käytän seuraavaa tapaa:

Kani kuljetuskopassa (kg) - kuljetuskoppa yksinään (kg) TAI
Kani vadissa pyyhkeen päällä (kg) - vati+pyyhe yksinään (kg)

Punnitsemistapa ei anna sitä kaikkein tarkinta lukemaa, mutta itseäni kiinnostaakin lähinnä pelkät painon nousut tai laskut, jotka näin selviävät tarpeeksi hyvin. Tänään painot näyttivät tältä:

• Aapo: 2,1 kg
• Luna: 1,8 kg
• Neela: 2,6 kg
• Benjamin: 5,6 kg

Muiden painot näyttivät ihan vanhoilta tutuilta, mutta Benjaminin paino on pudonnut n. 200 g. Koska Bensku on kuitenkin varsin pirteä oma itsensä ja syö/juo normaalisti, kokeilen luultavasti ensiksi madottaa miekkosen. Jos madotuksen jälkeen paino edelleen tuntuu putoavan normaalista syömisestä huolimatta tai kanin käytös muuttuu, täytyy varata pullalle eläinlääkäriaika.

Madotuksesta meillä näin yleisesti: Omat kaninihan ovat sisäkaneja, jotka ulkoilevat säännöllisen epäsäännöllisesti ja saavat kesäisin vaihtelevasti ulkoa tuoreruokaa. Toiset kaninomistajat madottavat kanejaan säännöllisesti, mutta itse madotan kanini vain tällaisissa tilanteissa kuin nyt - jos epäilys loisista on. Matolääkkeenä käytän Flubenolia.

Tänään täytyy käydä hakemassa apteekista kyseinen matolääke ja aloittaa kuuri heti, niin saadaan pojan pullero (toivottavasti) kuntoon. :)

Haaste vol. 2

Meidän blogi haastettiin jälleen, tällä kertaa haaste tuli Kerrostalokaneilta. Kiitoksia haasteesta!

Tämän kyseisen haasteen olen tainnut tehdä kolmisen kertaa aiemminkin, mutta koska joka kerta vastassa on eri 11 kysymystä, voin niihin mielelläni vastailla. Säännöthän haasteessa ovat vanhat tutut:

• Kerro 11 asiaa itsestäsi
• Vastaa haastajan 11 kysymykseen
• Keksi 11 uutta kysymystä
• Haasta 11 bloggaajaa
• Kerro bloggaajille, että haastoit heidät

Ja kuten aiemminkin, tälläkin kertaa vastailen vain 11 kysymykseen.. :)

1. Oletko sinä ja/tai lemmikkisi allergisia ja jos niin mille?
Kaneista yhdelläkään ei ole todettu mitään allergioita, eli joko niitä ei ole tai vastaan ei ole vielä tullut sitä allergisoivaa "asiaa". Itseni kohdalla lääkäri totesi minun olevan allerginen voikukalle ja nurminatalle. Olin tällöin melkoisen nuori ja voikukkia on joka puolella, joten allergiasumutteita tuli käytettyä. Aikuisempana kuitenkin allergiani hävisivät ja nykyään en reagoi esim. voikukkiin ollenkaan.

2. Suurin unelmasi?
Jaa'a. En ikinä ole ollut mikään kauhea unelmoija. Enemmäkin haaveilen joistain asioista, joidenka tiedän olevan realistisia mahdollisuuksia, jotka voisin todella saavuttaakin. Tällaisia ovat esimerkiksi koiran hankinta, omakotitalo jossain syrjemmässä jne.. Melko tavallista kamaa..

3. Mitä puuhaat mieluiten lemmiekkiesi kanssa?
En välttämättä kaipaa mitään varsinaista puuhaa kanien kanssa. Mulle riittää ihan sekin, että istun olohuoneen lattialla ja katselen mitä kanit puuhailevat itsekseen/keskenään. Toki Benskun kanssa on välillä mukava vain istua sohvalla pullakani sylissä ja katsella esim. televisiota.

4. Mitä ostit lemmikeillesi viimeksi?
Jos tuoreruokaa, jonka ostan omien ruokieni ohalla, ei lasketa...niin sitten vuoden heinät. Ja jos haetaan vielä jotain muuta, niin sitten ruokakuppeja.

5. Onko jotain mitä haluaisit hankkia/ostaa lemmikeillesi?
Benskulle olen miettinyt jonkin sortin "petiä", sen kun tuntuu tykkäävän pötkötellä pehmeällä. Toteutus tosin on vielä täysin alkupäässä..
Lisäksi edelleen pyörittelen mielessä kuinka Neelalle olisi kiva hankkia kaveri, kun omasta tämänhetkisestä torvelokokoonpanosta ei sellaista irtoa..

6. Kerro viimeisimmästä eläinlääkärikerrasta.
Aapon kanssa jouduttiin käymään, kun Aapolle ilmestyi selkään rupi. Lopulta rupi ilmeni olevan täysin vaaraton, samalla käynnillä leikeltiin koko kani niin lyhyelle karvalle kuin mahdollista. Heitetäämpä tänne samalla kunniamaininta pappa-Aapolle: ukko sai hyvin positiivista palautetta eläinlääkäriltä erittäin rauhallisesta ja kiltistä käytöksestä niin perustutkimuksen, kuin myös turkin leikkuun aikana. Olin ylpeä kaninomistaja!

7. Unelma-ammatti?
Kadehdin ihmisiä, joilla sellainen on. Täten on helppo päätyä johtopäätökseen, ettei itselläni sellaista ole. Olen ajautunut koulusta toiseen lähinnä "minne nenä näyttää"-meiningillä. Joten syy miksi opiskelen markkinoinnin tradenomiksi? En osaa antaa sellaista, mutta täällä sitä mennään!

8. Luetko mieluummin kirjoja vai katseletko elokuvia?
Yleensä katselen enemmän elokuvia, mutta vain lähinnä siksi, koska mulla ei ole aikaa lukea kirjoja (kun aloitan lukemaan, luen monta tuntia putkeen. En voi sietää sitä, että kerkiän lukemaan silloin tällöin muutaman 10 sivua). Elokuvista arvostan eniten sellaisia, jotka ovat visuaalisesti näyttäviä. Esimerkkinä Taru Sormusten Herrasta -trilogia..

9. Mitä harrastat?
Ratsastusta, pilatesta, piirtämistä ja lukemista. Lukeminen ja piirtäminen tosin ovat jääneet nykyään vähän vähemmälle. Ringette on myös tauolla toistaiseksi.

10. Lempi vuodenaika?
Jos on pakko valita kevään ja syksyn väliltä, niin ehkä syksy.

11. Tärkein tavarasi lemmikkien hoidossa?
Onpas vaikea miettiä vain yhtä tavaraa.. Ehkä siivousharja? Häkkejä olisi melko turhauttavaa siivoilla ilman sitä.. :)

Syysneiti

Mulla on ollut tässä pitkin syksyä enemmän ja vähemmän kiirettä, joten nyt päätin heittää kunnon kapulat rattaisiin ja suunnata jälleen kohti Valkeakoskea. Täällä saan levätä oikein kunnolla ja kanitkin pääsevät ulkoilemaan.

Välillä olen tosin miettinyt miten tämä Vantaalta Valkeakoskelle kiikuttaminen vaikuttaa kaneihin. Reilun tunnin nököttäminen kuljetuskopissa hurisevassa autossa ei varmasti ole yhdenkään kanin mielestä se ideaalein paikka, mikäli niiltä voisi moisesta kysyä. Toisaalta, matkan jälkeen väliaikaishäkkeihin/aitauksiin päästessään eivät kanit tunnu olevan moksiskaan, ruoka maistuu jne.. Ja koska tosiaan täällä ollessaan kaneilla on ainoa mahdollisuus päästä ulkoilemaan, tuon niitä tänne vastedeskin aina kun on mahdollista olla Valkeakosken päässä normaalia viikonloppua pidempi aika.

Sitä ollaan elelty pilvessä jo pidemmän ajan - taivas siis on ollut paksun pilvipeitteen peitossa. Siksi tänään herättyäni tuli erittäin positiivisena yllätyksenä nähdä sälekaihtimien välistä pilkistävän kirkasta valoa. Aurinko!

Päätin kiikuttaa Neelan ulos. Koska suuri kompparikehikkoaitaus on purettu, enkä jaksanut moista alkaa sinne enää pykäämään, heitin Neelalle valjaat päälle. Palleroahan voisi pitää ihan vapaanakin, mutta naapuruston kissojen ym vuoksi on parempi, että mulla on joku josta napata säikähtänytkin kani kiinni tilanteen vaatiessa.

Suurimmalta osin Neela tosin pompotteli itsekseen vetäen valjaiden narua perässään ja minä tulin muutaman askeleen perässä...ja seurasin ettei tyttö sekoa kyseiseen naruun. Moisesta ei tosin ollut huolta, fiksu tyttö tuo Neela kun on. :)

Loppuun yksi hauskahko(?) fakta Neeluskasta. Nyt kun en taas ole trimmannut neidin "rintakarvoja" ja laahusta, näyttää se tietystä kuvakulmasta varsin kolmiomaiselta..johon joku on liimannut korvallisen pallon kylkeen. Vai mitä olette mieltä? En tiedä pitäisikö tässä olla ylpeä, ei ihan jokainen voi sanoa omistavansa monen geometrian opettajan ihannelemmikkiä - kolmiokania.