Aapo 6 v.

Tänään meidän porukan rakkain vanhaherra täyttää 6 vuotta! Aapohan ei sinällään ole vanha, mutta koska seuraavaksi vanhin, Neela, on vain 3½ -vuotias, on Aapo siihen verrattuna porukan papparainen.

Miehekkäästi 'Keltakutri' kasvattajanimeä kantava ukko tuli meille vuonna 2008 luovutusikäisenä poikasena, joten parin kuukauden kuluttua yhteistä taivaltakin on kestänyt sen 6 vuotta. Tästä johtuen luotto kaniin on 100% - uskon tuntevani sen jo näiden vuosien jälkeen läpikotaisin, kaikki ne hyvät ja huonotkin asiat.

Aapo on aina ollut ihan uskomattoman helppo kani (jos unohtaa sen pitkän turkin aiheuttaman lisätyön, johon kani ei voi itse vaikuttaa): terve, kiltti niin ihmisille kuin muille kaneillekin, hiljainen, rauhallinen, kärsivällinen, sopeutuvainen ja hieman hömelö... Monelta osin täysi kympin pupu.

Näiden vuosien jälkeen en enää osaa ajatella aikaa ilman Aapoa: aikanaan se lähti mukaani muuttaessani vanhemmiltani tänne Vantaalle, ja sen jälkeenkin pikkupappa kainalossa on tullut Vantaan sisällä vaihdettua osoitetta useampaan kertaan. Sielä missä minä olen, on myös Aapo. Toivonkin sydänjuuriani myöten, että Aapolla olisi vielä monen monta tervettä vuotta edessä. Tällä hetkellä ukko on ainakin elämänsä kunnossa!

Onnea vielä rakkaalle Aapolle 6-vuotissyntymäpäivänä!

Aapon syntymäpäivien kunniaksi koko poppoo sai suuret kasat tuoretta ruohoa ulkoa, ja päivänsankari itse sai kunnon otsarapsutukset.

Jäniskevennys

Kuinka suloinen voi olla pieni jänispoika?

Tänään on pitkästä aikaa tullut oltua erityisen ahkera: tuli siivottua oma asunto, pestyä pyykkiä ja tiskattua, kanipuolella taas tuli siivottua kaikkien häkit/aitaukset ja leikattua Benskua lukuunottamatta kaikkien kynnet. Lisäksi lyhensin jälleen Aapon turkin, joten ukko on hetken aikaa epävirallisessa kuvauskiellossa, jottei kameran linssi mene rikki joutuessaan ikuistamaan niin kamalan näköistä turkkia..

Kaikki kanihuoneen asukit olivat tänään suurimman osan päivästä ulkona kasattuani pihalle kompparikehikoista 3 aitausta (Benjamin siis vietti päivänsä olohuoneessa tyypilliseen tapaansa). Koska noita k.kehikoita on kummasti kerääntynyt nurkkiin enemmänkin, laitoin aitauksiin katot ja näin ollen pystyin jättämään kanit itsekseen ulos mennessäni sisälle siivoamaan kanien asumuksia. Pyyhkeille ynnä muille "varjon tuottajille" oli kyllä käyttöä, sen verran lämmintä jälleen kerran oli.  Välillä auringossa ollessani tuntui itsestäkin siltä, että kohta pimenee vintti ja tulee lämpöhalvaus.

Vietyäni pikkuiset takaisin sisälle purin pihan aitausviritelmän ja jäin Kainin kanssa ulkoilemaan, sai poitsukin ravailla vähän isommalla alueella. Nurmikolla tuo heitteli toki loikkiansa, mutta ehdoton ykkönen oli muutama viikko sitten kaivamani pieni kukkapenkki (aikaisemmin en ole päästänyt kaneja mylläämään kyseiseen penkkiin). Sielä Kain tykkäsi römytä...ja vetää naamariinsa omistajansa kasvit.

Erityisen hauskaksi tämä pikku leikki kävi Kainin huomatessa, että tulinkin aina vetämään lehdet pois sen suusta. Mikäs sen mukavampaa, kuin käydä kiskomassa kukkapenkin kasvien lehtiä ja omistajan tullessa hätiin painatella pois paikalta iloloikkien saattelemana. Eikä tämä sama kuvio jäänyt ihan yhteen tai kahteen kertaan. Ja kun Kain malttoi seikkailuiltaan jäädä lähettyville makoilemaan rapsutusten perässä, toimi sama kasvien kiskominen jälleen kerran varsin tehokkaasti, jos rapsutukset loppuivat pojan mielestä vähän liian aikaisin.

Eipä sillä, kumpikaan noista kasveista ei ole myrkyllinen, joten sinällään Kainin keksimä pikku leikki ei haittaa. Toki olisi silti mukavampaa, jos kukkapenkissä olisi ihan kokonaiset kasvit loppuun syötyjen raakkujen sijaan..kanin omistamisen ihanuuksia. Siitäkin huolimatta en voi kieltää ettenkö olisi kiskonut kasveja pojan suusta samalla nauraen sen hölmöydelle. Ihana pönttöpää.

Siirtyessämme sisälle Kain antoi jälleen varsin nätisti itsensä kiinni, senkun nappasin jänön kainaloon ja menin sisälle.

Ensi viikolla (viimeistään sitä seuraavan viikon alussa) pitäisi kotiutua ihka ensimmäinen Zooplussan tilaukseni. Olo on kuin 5-vuotiaalla, en malta odottaa tilaamieni tavaroiden saapumista! Lisäksi tulevana torstaina vietellään syntymäpäiviä kanilauman vanhimman täyttäessä vuosia, katsotaan mitä kyseiselle päivälle keksin.

Loppuun vielä yksi mainoksen poikanen.  Riemuloikka -blogissa on arvonta, jossa voi voittaa lahjakortin suomalaiseen lemmikkitarvikemyymälään, Pets Go:hun!

Hiljaisuutta, uusia tuulia ja muutoksia häkkirintamalla

Jos viikko sitten kuorossa valitettiin Suomen surkeaa kesäsäätä, niin nyt hyvillä mielin olen jo vaihtanut puolta ruikuttaen tällä hetkellä liian kuumista keleistä. Kun mikään ei kelpaa..?

Blogikin on vietellyt hienoista hiljaiseloa tässä hetken aikaa, eipä täällä meillä ole tosin yhtään mitään tapahtunutkaan. Niinkuin varmasti monella muullakin, myös meillä kanit ovat olleet väsyneitä rättejä (omistajansa tavoin), ja tunnetusti tyhjästä on melkoisen paha nyhjästä. Kyllä sitä sitten taas kerkiää kirjoitella, kun kirjoitettavaa on.  Alla olevat 2 kuvaakin ovat vanhempia, kanien kuvakansioista kaiveltuja tapauksia.

Nyt tosin kanihuoneen nuoret herrat Kain ja Elliot päättivät vähän piristää kuumista keleistä huolimatta tätä tapahtumaköyhää kanielämää. Eilen illalla olin kuulevinani ihan kun joku kaneista nyppisi muovimattoa...kyseinen ääni saa aina hälytyskellot soimaan, silloin nimittäin tietää aina jonkun kaneista törttöilevän oikein urakalla. (Kanilla itsellään varmaan on tällöin kovin kivaa, omistajalla ei niinkään kaninhampaiden aiheuttaman sotkun nähdessään..)

Menin sitten tarkistamaan tilanteen ja avot - Kainin ja Neelan&Elliotin aitausten välisessä sotku- ja näkösuojan virkaa hoitavassa muovimattoseinässä oli jo kanin pään mentävä reikä. Ja asialla oli tottakai porukan nuorimmaisin, eli Elliot. Toki välissä on edelleen kompostikehikko, mutta Tottelohan ei tunnetusti oikein välitä Kainista. Näin ollen ne saattavat saada aikaiseksi kurjaa jälkeä isontaessaan näköaukkoa hiljalleen vielä suuremmaksi, ja todetessaan ettei verkon takaa paljastuvan toisen kanipojan naamataulu miellytäkään pätkän vertaa.

Olin jo hetken aikaa mietiskellyt tekeväni Neelan ja Elliotin asumukseen varsinaisen häkkiosuuden puoliksi peittävän yläkerran, ihan hetkeen en kuitenkaan aikonut toteuttaa sitä. No nytpä se tuli kerta heitolla varsin ajankohtaiseksi, koska tuo tämän hetkinen järjestely ei enää oikein toimi. Suunnitelmat ovat jo valmiiksi pääkopassa (ainakin noin suurinpiirtein), joten täytyypi napsia kuvia ja kertoilla asiasta tarkemmin kunhan saan projektin alkuun. Siihen asti Neeluska ja Totti joutuvat oleilemaan hieman pienemmässä oloissa L-häkkinsä lisäsiiven mentyä toistaiseksi käyttökieltoon.

Sitten toisenlaiseen asiaan. Pidän kovasti metsissä ja pusikoissa römyämisestä, samalla napsien kuvia omaksi ilokseni ja täysin ilman minkäänlaisia tavoitteita (etenkin nyt kun olen epävirallisesti rakastunut uuteen kameran runkooni). Tälläkin hetkellä koneella odottelee käsittelemättömänä useampi kuva. Heinää & Käpälänjälkiä on kuitenkin kaniblogi, joten tuntuu tylsältä änkeä sekaan tähän blogiin kuvia, jotka periaatteessa eivät tänne aiheen osalta edes kuulu...toisaalta johonkin haluaisin niitä kerätä tietokoneen kansioiden lisäksi.

Täten olen hetken aikaa jo pyöritellyt ideaa toisen blogin perustamisesta, ja itse asiassa se on perustettukin jo. Uusi blogi on kuitenkin vielä ainakin hetken aikaa yksityinen, sillä en ole vielä tehnyt ulkoasua loppuun saakka. Tähän uutukaiseen blogiin lisäilen ottamiani kuvia, joitakin piirroksiani (saadessani hyvin harvoin inspiksen piirtää) ynnä muuta löyhästi aiheeseen liittyvää, mitä nyt mieleen tuleekaan (kuvanmuokkauksia jne..). Katsotaan kuinka kauan jaksan toista blogia pitää, vai yhdistyykö uusi blogi jossain vaiheessa tähän kaniblogiin.. Katsellaan katsellaan, kunhan nyt saisi ensiksi edes tuon ulkoasun tehtyä loppuun tuossa uudessa!

Olethan muistanut jo osallistua arvontaan! 

Osallistumisaikaahan on vielä varsin runsaasti. Jos haluat hypätä mukaan tähän junaan, klikkaapa tästä tai vaihtoehtoisesti tuossa vasemmalla sivupalkissa olevasta arvonnan mainoksesta, jonka kautta pääset lukemaan osallistumisohjeet.