28.3.2013

Reporanka omistaja + kuva-arkistojen kaivelua

Otsikko ei tosiaan viittaa kaneihin - niillä on onneksi kaikki varsin hyvin. Omistajasta ei ihan tällä hetkellä voi sanoa samaa.

(Huom! Edessä pitkä teksti kaneihin liittymätöntä höpötystä, loppupäästä löytyy vanhoja kuvia entisistä kaneista ja muutama vanhempi kuva nykysistäkin.)

Tänään oli tarkoitus siivoilla kanihäkit ja muutenkin puuhailla nappuloiden kanssa, ehkä napsia samalla vähän kuvia. Mutta suunnitelmat muuttuivat, kun eilen lahjakkaasti putosin hevosen selästä. Kaiken lisäksi en ollut maneesissa, vaan ulkokentällä, joten laskeutumisalusta ei ollut kovin vastaanottavainen. Siinä syy, miksi vasen kankku ja kylki ovat tällä hetkellä erittäin hellänä... Jos putoaminen olisi tapahtunut maneesissa, en usko että oman "mitä tapahtui??"-fiiliksen lisäksi olisi tullut juuri mitään. Tuntuu nimittäin, että olen luonnonlahjakkuus tippumaan selästä siten, etten onnistu satuttamaan itseäni pahemmin (kop kop, puuta koputellen).. Toi rystysen mustelma on ainoa näkyvä "vamma", jonka siitä lentämisestä sain..tai ainakaan vielä ei ole koko kankku-kylki -alue mustana.

Eli ratsastustahan olen harrastanut säännöllisesti vasta viime kesäkuusta lähtien. Käyn siskoni kanssa tallilla, jossa opetetaan mm. lännenratsastusta ja tällä hetkellä ratsastankin paint-tammalla länkkäsatulalla. Lisäksi suitset ja ohjat ovat lännenratsastuksen mukaiset (ei turpahihnaa & ohjat pitkät ja päistään irralliset). Tunnit kuitenkin ovat enemmän koulupuolta vielä toistaiseksi, jotta saadaan perusasiat kunnolla hanskaan.

Olen kaikin puolin todella mieltynyt tähän hevoseen ja meillä noin keskimäärin menee tunnit yleensä hyvin ilman suurempia ongelmia (toki omassa itsessään on paljon vielä kehittämistä ja oppimista, mutta sitä vartenhan joka viikko hevosen selkään kipuan, jotta kehityn ja opin). Mutta nyt tällä kertaa tilanne oli vähän erilainen, kun ulkokentästä oli vain puolen käytössä toisen pään liukkauden vuoksi. Hitaammissa askellajeissa, pysähdyksissä ym. ei olllut mitään ihmeellisempää, mutta kun piti ruveta nostamaan laukkaa... Normaalisti koko kentällä laukannostoissa ei ole ollut mitään ongelmaa ja laukan ylläpitokin sujuu.

Nyt tällä kertaa ei meinannut onnistua sitten millään. Varmasti suurin syy oli omassa itsessäni. Joka tapauksessa, laukka-askelia otettiin muutama sillon tällön, mutta suurimmalta osin mentiin vain vauhdikasta ravia. Koska tosiaan ohjat ovat niin pitkät, on ohjanperillä helppo tarvittaessa saada hieman lisää vauhtia. En kuitenkaan kovin mielelläni ohjanperiä käytä ja jos käytän, pyrin mahdollisimman vähään. Raippaahan en edes omista.

No takaisin eiliseen, tilanteessa ennenkö mennä tipahdin, oli asentoni seuraava:
Vasemmassa kädessä oli ohjanperät, oikean vastuulla oli ohjat näin muuten. Vasen pohje oli vietynä hieman taaksepäin, kun yritin kulmasta nostaa laukkaa. No ilmeisesti istunnallani tms aiheutinkin hevosen pysähtymisen...ja tällä neitokaisella ne jarrut kun on todella herkät, joten sellaisia "seinään pysähtymisiä" tulee hyvin helposti..pari liukupysähdystäkin olen tahattomasti tehnyt..

Joka tapauksessa tietenkin sellainen seinäpysähdys tuli tälläkin kertaa, ja kun vauhtina oli vauhdikas ravi voi kuvitella miten siinä käy. No siinähän tapahtui tämä hieno ilmiö: kropan massa jatkaa edelleen liikettä eteenpäin, kun alla oleva pysähtyy. Koska en kerennyt viemään jalkoja eteen tai nappaamaan käsillä mistään kiinni, oli lopputuloksena hieno voltti pään kautta persiilleen siihen kovaan maahan. Hetkeen en uskaltanut liikkua mihinkään, kunnes totesin ettei mikään paikka onneksi mennyt rikki. Kipeä kroppa oli silti horisontissa, mutta sillä hetkellä se ei vielä tuntunut. Eli ei muuta kun takaisin hevosen selkään hetkeksi ennenkö lopeteltiin siltä päivältä.

Eli nyt tällä hetkellä päivä menee suhteellisen rennosti Orudis-geeliä kankkuun/selkään/kylkeen levitellen. :) Ensi viikolla kivutaan takaisin samaisen hevosen selkään, toivottavasti menee taas pitkä aika ennenkö jälleen aletaan leikkimään lentäjää.

Ainiin, lopuksi vielä mainittakoon. Edellisenä yönähän näin unta, jossa jouduin bussionnettomuuteen, jossa bussi kirjaimellisesti pyöri ilmassa niin, että horisontti pyöri silmissä. Samanlainen fiilis, kun mikä oli sen hetken kun hevosen selästä lensin. Kaikkein epämukavimman olon tekee juuri nämä ns. enneunet, joita mun kohdalle on osunut jos jokunen. Jos ei tässä silti miksikään ennustajaksi alettais..



Noniin, eli jotta saadaan kaniblogin postaukseen niitä kanejakin, niin kaivelin tietokoneen kansioiden saloja ja napsin muutamia vanhoja kuvia.
 
Vasemmalla Pikku-Vili vuoden 2003 alussa ja alapuolella Pikku-Nuppu vuoden 2005 kesällä.

Molemmista entisistä kaneistanihan löytyy tarkemmat kuvaukset (=romaanit) niiden omilta sivuilta, jos jotakuta kiinnostaa eikä ole vielä käynyt katsomassa :) Eli klikkaa vain oikean kanin nassua tuossa oikealla.


Miltäköhän vuodelta tää on.. 2007? 2008 kevät? No mutta kuitenkin.. Hyvin näkyy toi Vilin ja Nupun välinen kokoero, vaikka samaa rotua olivatkin. Samalla kuvassa näkyy vähäsen Valkeakoskella käytössä ollut kanihäkki ennenkö kanikerrostalo rakennettiin.


Sama pariskunta tässäkin kerjäämässä jotain herkkua. Vili oli ihan heikkona niihin kanien jugurttinappeihin...sillon vielä niitä syötin, mutta myöhemmin lopetin ja moneen vuoteen en ole moisia antanut kaneilleni.


Kuva on vuodelta 2008, kun Aapo oli ihan pikkunen. Pikkupoikaa ei tietenkän oltu tollon vielä kastroitu, mutta näitä kahta pystyi pitämään vierekkäisissä ulkoiluaitauksissa,  koska Nuppu oli steriloitu..

Oletan, että tää on myös vuoden 2008 lopusta tai 2009 alusta, kun Nuppua ja Aapoa ei voinut vielä laittaa samaan tilaan. Syynä siis tosiaan se, että Aapo oli vielä nappula, eikä sitä oltu siten kastroitu.


Lopuksi vielä yksi Vauva-Aapo kuva vuoden 2008 syksyltä :) Toi ulkoaitaus näyttää kovin anhittomalta, mutta siinä tosiaan oli yksi iso ympyräaitaus, jossa väliseinä. Reippaasti oli tilaa ravata, mutta enemmän noita kahta kiinnosti toisensa.

19.3.2013

Ikiliikkuja

Tänään kokeilin taas pariskuntaa Bensku & Neela yhdessä lattialla, eikä tilanne ole juuri muuttunut miksikään. Kun Neela on häkissään, ei Bensku ole siitä moksiskaan ja tosiaan makoilee "häkin lävitse" sen vieressä. Mutta sitten kun Nelsku onkin sen nenän edessä lattialla, löytyy sen riistetty miehuus jostain. Vaikka herran kosimis"honkotus" on koomisen kuulosta, ei se tällä kertaa ole kovin toivottua.

Toki tää mun ajankohta näin keväällä voi olla Benskun puolelta vähän huonohko, joten katsellaan ja odotellaan kun päästään pidemmälle kesään ja ehkä jopa lähemmäs syksyä.. :)

Noin vartin jälkeen vein Benskun takasin keittiöön ja jätin Neelan olkkarin lattialle itsekseen ja nappasin kameran käteen. Häkissä ja sylissä ollessaan tää neiti on itse rauhallisuus...mutta lattialla ollessa se pysyy tasaisessa liikkeessä lähes kokoajan.. Ja täten se meinaa olla todella vaikea kuvattava.. Tässä kuitenkin reilun tunnin (?) kameran kanssa kyttäämisen satoa.






 


Ja että mua kirvelee edelleen tää alla oleva kuva. Tää oli taas näitä sokkokuvia, mitkä joskus onnistuu todella hyvin ja joskus menee täysin pieleen. No tämäpä olis ollut (mun makuun) lähes täydellinen kuva Nelskusta, jos zoomi olis ollut edes inun verran kauempana... Omalla tavallaan tykkään tosta kuvasta, mutta silti takaraivossa kaivertaa kuinka paljon parempi kuva se olis voinut olla.. Aina ei voi onnistua :)

17.3.2013

Pikkupariskunta näyttäytyy

Pitkästä aikaa kuvia Aaposta ja Lunasta olkkarin lattialla.
Nää on aikalailla tällasia "A&L eestä, A&L takaa. Näin ne istuu, näin ne makaa", mutta... Kuten kuvista näkee, Aapon turkki alkaa kohtapuoliin oleen taas melko pitkä, joten se täytyy leikellä tässä joku päivä. Otsis ainakin täytyy lyhentää, kun ei pikkumies nää kohta enää eteensä :)













Tää viereinen kuva on melko tärähtänyt ja epätarkka...mutta toi Lunan asento on niin loistava, että pakko heittää sekin tänne tommosena pikkukuvana :)

Huomena olis tarkoitus kokeilla Benskua ja Neelaa tällä samaisella olkkarin lattialla. Olen katellut, että aika usein ne makoilevat vierekkäin (toki molempien häkkien verkot välissä), joten sen puolesta näyttäis aika hyvältä.

10.3.2013

2 pöhlöä kaninaarasta

Tosiaan talosta löytyy 2 aivotonta kaniakkaa, nimeltään Luna ja Neela. Mua huvitti eilen kun muutaman sekunnin katselin, kun Neela nyhti oman häkkinsä seinän ulkopuolella olevaa näköestettä Aapon&Lunan häkkiin, ja samalla Luna tuijottaa toisella puolella pureskellen oman häkin luukun verkkoa.
Näköesteenä siis toimi hetken kerniliinan palanen, jonka Neelan aiheuttaman huonon kohtelun jälkeen vaihdoin toistaiseksi muoviseen vessalaatikon kanteen.

Eli nyt tosiaan kun siirsin Neelan häkin keittiöön kanikerrostalon viereen, on Neelan 2. kerroksesta suora näköyhteys Aapon&Lunan alempaan kerrokseen. Häkkien verkot eivät ole aivan kiinni toisissaan, mutta yleisen rauhan ylläpidon (ja kanien hampaiden hyvinvoinnin) vuoksi näköestettä on silti hyvä pitää verkkojen välissä.

Juttu näiden neitokaisten väillähän on seuraava:
Samaan häkkiin näitä kahta ei voi laittaa, mutta tarpeeksi suurella juoksutusalueella tullaan toimeen 90% ajasta. Loput 10% on satunnaisia hätistelyjä Lunan puolelta.


Eli tilanne ei siis todellakaan ole mikään vakava, eikä mulla ole käsissä yllä olevan koomisen kuvan mukaisia terminaattori-tappajakaneja. Nauratti vaan eilen varsinkin se Lunan mulkoilu korvat tötteröllä, kun vaihdoin näköesteen johonkin vähän kestävämpään ja täten kaneilla oli hetken suora näköyhteys häkistä toiseen..

9.3.2013

Muutoksia

Jottei hommat käy liian tylsäksi, päätin eilen kotiin tullessani muuttaa vähän kämpän järjestystä. Samalla tää toimii viimesenä oljenkortena projektissa "Benskun & Neelan rakkaustarina 2013"
..joka tähän asti siis on ollut vähän nihkeänlainen. Tällä lähinnä meinaan sitä, että Benskun libido ei ole juurikaan taantunut sen ollessa lattialla Neelan kanssa.
(Muistutuksena, että Bensku on siis leikattu 6kk sitten, joten siitä ei ole kyse)


Joten raahasin Neelan häkin keittiöön Mörskän viereen (Mörskä=kanikerrostalo). Ja voinen mainita, että yksin Neelan häkin siirtäminen ja Mörskän pyörittäminen ympäri keittiötä, jotta molemmat saadaan sopimaan paikalleen, oli vähintäänkin mielenkiintoinen homma. Nelskun häkki kun ei mahtunut suoraan Mörskän ohi ikkunan eteen, vaan jouduin juurikin pyörittämään molempia ympäri keittiötä. Ja kun tuo kerrostalo ei ole kaikkein keveimmästä päästä, vaikka se seisookin pyörien päällä. Lisäksi jotta sain Neelan häkin edes keittiöön asti, jouduin siirtelemään käytävän piironkeja, jotta sain häkin kääntymään oikeaan kulmaan keittiön oviaukon mukaan..



Joka tapauksessa kun sain häkit paikoilleen, annoin itelleni aikaa olla ylpeä itsestäni.

Kunnes huomasin, että Neelan häkki blokkaa tiskikoneen siten, ettei sitä saanut auki. Ja tämä juttuhan ei todellakaan käy, koska yli vuoden käsintiskaamisien jälkeen en ole luopumassa tiskikoneesta niin helpolla. 


No onneksi Neelan häkki on melko helposti muokattavissa. Joten ei muuta kun sivuleikkurit käteen ja kompparikehikoita leikkelemään ja vääntelemään. Lopputulos on (verisiä käsiä lukuunottamatta) varsin hyvä, koska nyt saan tiskikoneen luukun auki ilman ongelmia. :) Jääkaapin oven vuoksi jouduin myös hieman madaltamaan toista päätyseinää. Jääkaapin alla oleva pakastin ei ole muutenkaan käytössä, joten sen hautautuminen häkin taakse ei juuri haittaa. ilman pakastinta en silti ole, mulla on olohuoneen puolella iso kaappipakastin (juuri tän takia keittiön pikkupakkasen käyttö on vähäistä).

Seuraavaksi ongelmaksi nousi keittiön matto, joka oli nyt liian iso. Laittoi maton kummin päin tahansa, se oli aina jonkun nopeasti sotkeentuvan kohdan päällä. Siivoamisen helpottamiseksi kävin siskoni kanssa Kodin Ykkösessä Vantaan Varistossa uuden maton perässä. No sieltähän löytyi varsin passelin kokoinen (Ø 160cm) harmaa bukleematto, eikä hintaakaan ollut kun 12,90 €. Nyt ne nopeasti sotkeentuvat kohdat on lattiapinnalla, joten ne on helppo tarvittaessa lakaista heinistä/karvasta pelkällä harjalla.

Joten nyt on vihdosta viimein kaikki taas kunnossa, nyt vaan katsellaan ja odotellaan mitä tapahtuu...vai tapahtuuko mitään. Benskulla ja Neelalla on nyt yhteinen seinä, josta näkevät toisensa 24/7. Lisäksi tietty Benskun luukku on auki väh. aina kun olen itse kotona.



Toiveissa olisi tällä hetkellä, että saisin purkaa tuon Neelan häkin (se on kovin helppo purkaa ja laittaa säilöön myöhempää käyttöä varten) Ja rakentaa keittiön lattialle Mörskän kylkeen kompparikehikoista aitauksen ja näin pitää Benskun häkin luukkua aina auki ja pitää Benskua&Neelaa tämmöisessä asumisjärjestelyssä. Mutta katsotaan nyt..

Aikaisemmassa postauksessa puhuin jonkunlaisen portin väkertämisestä keittiön oviaukkoon. Antakaa silmänne levätä tässä aivosolujeni ahkeran käytön tuloksena syntyneessä innovatiivisessa portissa - Jeesusteippiä ja kompostikehikko!



..juu elikkä se projekti on vielä täysin kesken, joten väliaikaisena ratkaisuna tämä. Portiksi tätä ei periaatteessa voi edes kutsua, koska ei tota saa auki, vaan joudun hyppimään sen yli. Josko siihen saisi tilalle kunnollisen avattavan portin enne kesää?

Loppuun vielä pienen Bönin taidonnäytteitä, kun miekkonen riehuu löllyy uudella matolla :)
 






1.3.2013

Bensku 1 v.

On Bensku vähän muuttunu näiden kuukausien aikana.. Ei sen kasvamista nimittäin aina meinaa huomata, kun sen kuitenkin näkee joka päivä :)