Talviaurinkoa, lumisia pullaposkia...

26. päivä aurinko kerrankin paistoi, matalalta kylläkin ja vain muutaman hassun tunnin, mutta paistoipahan joka tapauksessa. Lisäksi koska pakkasta ei tuona päivänä ollut kovin paljoa, nappasin Neelan kainaloon ja suuntasin kameroineni ulos. Neeluskan juoksutuksesta en vaivautunut napsimaan kuvia tällä kertaa, mutta lopulta tyttö joutui vanhan tutun kuvauspöydän päälle kameran ruoaksi lumisine pullaposkineen.

Olen aikaisemminkin täällä maininnut, kuinka toiveena ja tarkoituksena olisi saada Kainista parempia kuvia sen tämän hetkisestä rakenteesta nyt kun se on kasvanut..tulokset vaan ovat olleet kovin laihanmoisia. Näin ollen auringon vielä paistaessa nappasin jänön mukaan samaiselle pöydälle, missä aikaisempi hyvä rakennekuva on otettu. Tulokset eivät tosin tälläkään kertaa olleet ihan halutunlaiset, mutta jäi käteen silti muutama ihan mukava räpsy. Jostain syystä edelleen Kakkula onnistuu näyttämään kuvissa ihan pikkupojalta, vaikka luonnossa varisin komea jänis onkin..vaihtoehtoisesti kameran laukaisinta painavassa henkilössä on vika.

Kasvot kohti valoa - tämän puikulapoika hanskaa?

Vilkkaana poikana Kain piti huolen siitä, että valitettavasti suurin osa kuvista oli alla olevan mukaisia..niinkuin kovin usein muulloinkin. Ymmärrettävää toisaalta; kuka nyt yksin haluaa pöydällä pönöttää edustavan näköisenä kun toinen makaa pöydän toisessa päässä kiinnostavan kameran kanssa.. Ehkä seuraavalla kerralla sitten saadaan niitä halutunlaisia poseerauskuviakin.

Joululahjapiirroksia

Äitini täytti 23.12. 60-vuotta, joten piirsin hänelle tuon alla olevan mustavalkoisen kuvan, tulostutin Ifolorin kautta ja ostin kehykset. Tämä oli samalla joulu- ja syntymäpäivälahja. Ostan tässä jonakin päivänä vielä toiset samanlaiset kehykset ja keväämmällä piirrän myös isälleni samalla tyylillä aiheeltaan hänelle sopivamman kuvan, jonka myös tulostutan ja kehystän. Saavat sitten tuollaisen "kuvaparin" seinälleen. Kokoa tuolla on kehyksineen 36,5 x 28 cm.

Lisäksi alla on kuva, jonka piirsin siskolleni yhtäkkisen päähänpiston johdosta vielä sunnuntaina 22.12. Keskeneräinen ja täälläkin naamansa näyttänyt Tiinan Oona-nelivarvaskilpikonnan kuva kun on tosiaan edelleen kesken, joten siitä hyvästä raapustelin alla olevan kuvan Tiinan leopardigekosta. Myös tämän tulostutin ja kehystin, kokoa sillä on 10 x 15 cm + sirohkot kehykset. Kyseisen vielä nimettömän "kekkosen" elämää voit halutessasi seurata siskoni blogista.

Kaneihin palatakseni, tänne Valkeakoskelle satoi nyt vähän enemmän lunta, joten kunhan nuo tämänpäiväiset hurjat pakkaset hieman lauhtuvat on tarkoitus suunnata kanien ja kameran kanssa ulos. Eilen Rusinat jo ulkoilivat valjaissa takapihalla ja muistin jälleen kuinka ihana lumitursas Neelasta tulee lumihiutaleiden tarttuessa sen naamakarvoihin.. Pakkohan se on saada ikuistettua kameralla.

Rauhoittuminen Jouluun ...ainakin blogin osalta

Tiistaina siirrymme koko poppoo Valkeakoskelle Joulua viettämään ja palaamme jälleen 28. päivä takaisin Vantaalle. Huominen tulee olemaan aikamoista hullunmyllyä, kun töiden jälkeen pyrin saamaan kaiken kuntoon tiistaista siirtymistä varten. Tiistaina vaan kiirehdin suoraan töiden jälkeen niin nopeasti kotiin kuin Helsingin keskustasta tuollaisena päivänä ruuhka-aikana pääsee, heitän kanit & tavarat autoon ja menoksi.

Muutaman päivän hiljaisuus blogiin laskeutuu, mutta mitä todennäköisemmin palailen vielä ennen kuin vuosi vaihtuu..kamera ainakin lähtee Koskiin mukaan ja nyt kun tuota luntakin tuli sitä voisi yrittää napsia uusia talvikuvia kaneista, niitä kun kansioista ei tällä hetkellä kovinkaan paljoa löydy. Tästä huolimatta aion kerrankin olla osittain erittäin hyvissä ajoin liikkeellä:

Näin ollen toivotan nyt jo kaikille meidän puolestamme oikein hyvää Joulua ja onnellista Uutta Vuotta 2015!

Samat tutut kuvat kaneista on lätkitty tähänkin...enkä aio edes välittää! ☺

Uusia rotuja (?)

Aamulla herätessäni päähäni pamahti unenpöpperöinen ajatus:

 Jos Benjamin & Kain jostain kumman syystä vaihtaisivat päitä, miltä se näyttäisi?

Lopputuloksena syntyivät nämä kaksi pikaisesti räpellettyä hirvitystä. Harmi vaan ettei minulla ole Kainista uudempaa sivukuvaa, jossa se olisi jo enemmän aikuismaisen jänismäinen kropaltaan..mutta ehkä näissäkin on jo tarpeeksi pureskeltavaa. Katsotaan tuleeko sitä päästeltyä tulevaisuudessa enemmänkin tällaisia aivopieruja uusien sekoitusten muodossa, pään pudisteluiden seassa tämä nimittäin oli myös melkoisen hauskaa. Joka tapauksessa, kulkisivatko nämä kaksi "uutta rotua " päidensä perusteella vaikkapa nimillä belgianmotti ja ranskanrimpula?

En tiedä onko tuo vähäinenkin lumi ja sen mukanaan tuoma valoisuus saanut oman blogi-innostuksenikin roihahtamaan samalla oikein kunnolla, harvemmin sitä nimittäin tulee perättäisinä päivinä julkaistua.. Kerran näinkin!

Tapahtuipa kerran kesällä...

...tarkemmin sanottuna tukahduttavan kuumana kesälauantaina 19.7.2014. Benskua lukuunottamatta kaikki kanit olivat ulkona ja ulkoaitaukset oli ympäröity pyyhkein varjoa tuomaan. Pihassa oli kolme 2x1 kompparikehikkoaitausta siten, että A&L olivat keskimmäisessä, Kain vasemmalla ja N&E oikealla. Tarkoituksena oli vain saada kanit sisältä ulos viileämpään, joten aitausten koot eivät olleet mitään hulppeita..ainakaan Kainin näkökulmasta.

Tämän vuoksi illemmalla päätin viedä pikkuiset sisälle ja päästää Kainin juoksemaan n. ½ pihan kokoiselle alueelle. En tiedä oliko paahtava aurinko sulattanut aivoni, mutta jostain kumman syystä vietyäni tytöt sisälle päätin pikaisesti kokeilla mitä mieltä Aapo ja Elliot ovat toisistaan yhteisessä suuremmassa aitauksessa, monesti ne kun olivat olleet nenät vastakkain yhteisen kkehikkoseinän läpi ilman mitään sen ihmeellisempää. Kaikki kolmehan (Aapo, Elliot & kkehikon takana ollut Kain) olivat tuolloin jo täysin sukukypsiä ja teoriassa tietoisia siitä "miten hurjan uroskanin tulee toimia toisen nähdessään", joten siihen nähden tämä pikku tapaaminen päättyi onnellisesti. Toki jokainen oli/on kastroitu, mutta...

Huono kännykkänapsu, Aapolla kynitty kesäturkki

Jokusen kerran Aapo näytti Elliotille kaapin paikan, mutta pääsääntöisesti kaikki olivat rauhallisia puolin sun toisin..muistaakseni Aapo jopa pesi Elliotin silmäkulmia. Näin ollen vaikka itse olin valmistautunut siihen, että tämä hullu kokeilu kestää sekunnin ennen kuin joudun nappaamaan jomman kumman pois alkaneen ydinsodan keskeltä, ei minua tarvittukaan juuri ollenkaan.

Kainia ei tilanne kiinnostanut ja vain muutaman kerran se kävi katsomassa mitä aidan tällä puolella tapahtuu. Aapon osasin odottaakin käyttäytyvän rauhallisesti, mutta Elliotin kanssa hieraisin silmiäni toisenkin kerran. Totilla kun on vähän machoilun vikaa ja esimerkiksi Kainin kanssa nenätysten päästessään se jaksaa aina haastaa riitaa kompparikehikon läpi. Tämän vuoksi Elliotilla ja Kainilla ei normaalisti ole ikinä yhteisiä seiniä ulkoaitauksissaan, vaikka Kain hienosti poistuukin tilanteesta eikä lähde mukaan Totin uhoamiseen. Aapon kanssa Elliot kuitenkin tuntui muutaman kokeilun jälkeen tyytyvän kohtaloonsa ja sen jälkeen väisteli vanhan herran tieltä suhteellisen hyvin. Muutaman kerran myös makoiltiin pitkin pituuttaan, joskin pienen välimatkan päässä toisesta.

Kaikin puolin erittäin typerä kokeilu vailla mitään päämäärää suurine riskeineen...mutta kuitenkin jollain tavalla aika mielenkiintoinen.

Tämä nimittäin hieman tuki toiveitani sille, että Aapon siirryttyä vihreimmille maille saattaisin sittenkin ehkä saada Lunan yhdistettyä N&E:n kanssa yhdeksi kolmen porukaksi. Lisäksi joskus hamassa tulevaisuudessa voisin miettinä hankkivani jonkun kauniin ja hyväluontoisen jänisristeytysnaaraan Kainille kaveriksi. Vaihtoehtoisesti mikäli Luna ei sopeudu N&E:n kanssa, niin voisin kokeilla mitä Luna ja Kain tuumaavat toisistaan. Siinäpä vasta olisikin järkyttävä parivaljakko, mutta ainakin niistä olisi seuraa toisilleen..

Joka tapauksessa tällaisia urosten joukkotapaamisia ei todellakaan ole tarkoitus harrastaa kovin usein, mielellään enää koskaan. Ainoa partnereiden sekoitus -kokeilu tulee jossakin vaiheessa olemaan Neela x Kain. Tällä haluan vain nähdä mitä Kain sanoo toisesta kanista samalla alueella ilman komppariverkkoa välissä. Ja Neela siksi, koska entisessä kodissaan useamman kanin kanssa eläneenä Nelsku vain yksinkertaisesti hanskaa nuo kanien väliset sosiaaliset kiemurat. Se on tällä hetkellä luottopupu siinä, jos haluan kokeilla tuleeko joku kani toisen kanssa toimeen.

Loppuun vielä Suomen tämän hetkisen niin ankean ruman talven keskelle hieman värikkäämpi kuva viime kesältä:

Kanikolikon varjopuoli osa 5: Elliotin huonot puolet

"Usein kun tulee kaneistaan kirjoiteltua, tulee aina mainittua vain niitä hyviä ja ihania puolia "miksi omat korvalöllykät on ne itselle kaikkein parhaimmat!"

Totuushan kuitenkin on, ettei yksikään lemmikki oikeasti ole täydellinen - jokaisesta löytyy ns. huonoja tai ärsyttäviä piirteitä, jotka kuitenkin toivon mukaan jäävät niiden hyvien puolien varjoon. Tästä syystä päätin kerrankin listata meidän pikkuhirviöiden epämiellyttävät puolet, niin ulkoiset kuin pään sisäisetkin seikat...ihan näin perjantain kunniaksi.

Listaan jokaisesta kanista yksitellen pikkuhiljaa niiden huonoja puolia ja jaan ne kaikkien kanssa, jotta te muutkin voitte pyöritellä päätänne näiden pikku pahvipäiden vuoksi."

Miksi meidän kani on se kaikkein rasittavin?

Osa 5: Elliot

Seuraavana vuorossa porukan nuorimmaisin, eli kääpiöluppa Elliot, jonka kohdalla on tuoreimmassa muistissa se aina liian lyhyeltä tuntuva vauvaikä. Ei sillä, Elliotista on kasvanut varsin upea poika kaikinpuolin...aivojen kehitys vaan ajoittain tuntuu laahavan jälkijunassa, joka lienee ihan normaalia elämänsä kunnossa olevalle pupupojalle.

Eli nyt tuutin täydeltä Törttö-Tottitekstiä.


1. Per*e kameraan, MARS!

Jos on onni matkassa, saattaa Elliot pysyä naama kameran suuntaan ainakin sekunnin murto-osan ajan. Muutoin turhan usein kuvaaja saa tarkennella pojan takamukseen. En tiedä mikä siinä on, mutta etenkin jos yrittää tuota kuvata pöydän päällä pyörähtää rusina ennemmin tai myöhemmin ympäri tähdäten peppupuoliskon kameraan päin. Ihan tarkoituksella kokeiltu juttu. Ja kun ei miellytä, niin minkäs teet. Onneksi tosin Totin nätti ulkonäkö antaa usein anteeksi aika paljon ja mahdollistaa nämä sekunnin murto-osan räpsyt (jos siis näkyy muutakin kuin peppu).

...ja jälleen yksi letkeä letkautus: "jos on onni matkassa.." Elliotin kasvattajanimihän on Sinikellon Onni Matkassa. Voi tätä kuivan huumorin määrää.

2. Nakerran..pupellan..

Aivan se ja sama vaikka heittäisit alumiinia Elliotin häkkiin, 100 % varmuudella niihinkin ilmestyy hampaan jälkiä jossain vaiheessa, etenkin jos kys. alumiinisen asian takana on jotain minkä vuoksi sen taakse on ainakin pienen pupun aivojen mukaan ehdottoman välttämätöntä änkeä. Toki näille hampaiden käyttö on luonnollista käytöstä, mutta tämä tapaus onnistuu harmillisen usein valitsemaan juuri ne ei niin nakertelua varten hankitut kohteet, parempia vaihtoehtojakin siis olisi. Huonekalut tosin Totti jättää onneksi rauhaan jaloitellessaan (ainakin toistaiseksi). Ja nyt ei siis puhuta oikein kunnon tuholaisesta, vaan niposta omistajasta, joka mieluummin katsoisi mm. kohtuu kallista puukoppia ilman niitä hampaanjälkiä...kuten todettu, vaihtoehtoja kun olisi pajon muitakin. Ja kun tieto on varma, että ne hampaat, jotka ne nakertelujäljet ovat tehneet löytyvät tuossa vasemmalla kuvassa olevan otuksen suusta.

3. Vessalaatikon kaivaminen

Kieltäydyn kommentoimasta tätä tämän enempää.

4. Ruokakupin kaivaminen

Ja kun siitä ole edes mitään hyötyä! Rusinakaksikon tämän hetkinen ruokakuppi on sen verta laakea ja pellettien päivittäinen määrä vähäinen, että kaikki pelletit jakautuvat kupin pohjalle. Ne eivät siis ole kasana päällekkäin, eli kaivamalla ei saa mitään muuta esille kuin lisää kylmää kupin pohjaa. Siitä huolimatta Elliot peruuttelee menemään kuppinsa kera sitä kaivellen ympäri häkkiä ja Neela tulee perästä päin imuroiden Totin lattialle heittelemät pelletit parempiin suihin. Koominen näky tuo kyllä on, se on pakko myöntää...mies sotkee ja nainen siivoaa perästä. Joka tapauksessa, varsin toimiva ja yhteensopiva pariskunta tämä niinkuin tästäkin ilmenee.

5. Rihmuli

Jos Elliotille ei tarjoa tarpeeksi tekemistä, se lähtee itse hakemaan sitä - käytännössä se kiipeää aidoista yli mikäli mahdollista. En jostain syystä mielelläni pidä kanejani katollisissa häkeissä/aitauksissa/tms, joten tämä ominaisuus aiheuttaa ajoittain pään raapimista. Toisaalta sitten kun hyvä järjestely häkin ja virikkeiden osalta löytyy ei tämä ole enää ongelma. Aina kuitenkin täytyy muistaa, että tällainen ominaisuus pojalta löytyy.

Näiden vastapainona meidän virtapippuri on edistynyt hurjasti kontaktin ottamisessa. Nuorempana Elliot ei juurikaan ollut kiinnostunut minusta tai ihmisistä yleensäkään, nykyään se tulee luokse (osittain ruoan perässä, osittain puhtaasti uteliaisuuttaan) ja antaa koskea väistämättä kättä. No, onhan Elliot ollutkin meillä jo yli vuoden, mutta en tykkää pitää mitään kiirettä vaan annan kanin itse valita haluaako se samojen tuttujen rutiinien kanssa ns "osallistua enemmän". Sen jälkeen vasta alan tietoisesti "mäyläämään" kania vähän runsaammin. Aapon kanssa toimin ihan samoin ja nyt minulla on ollut jo monen monta vuotta kani, joka luottaa tekemisiini 100%. Meidän katon alla hiljaa hyvä tulee!

Kanikolikon muut osat: Aapo, Luna, Benjamin, Neela, Elliot & Kain

Zooplussan tilaus

Jokunen viikko taaksepäin tilailin kaneille Zooplussalta erinäisiä tavaroita, joista osa näkyikin jo häkkiesittelyssä. Tällä kertaa toimituksessa ei ollut mitään ongelmia, joten suurimmalta osin olin kokonaisuuteen tyytyväinen.

Varsin kookkaassa pahvilaatikossa saapui seuraavia tavaroita:

 Ruokakippoja ja tuollaisia naruleluja on 3 kpl kutakin. Kaikki nämä jakautuivat seuraavasti:

• Aapo & Luna: kippo, narulelu, heinätunneli 2 osaa & oksatunneli
• Neela & Elliot: kippo, narulelu, heinätunnelin pieni osa
• Kain: kippo, narulelu, puupallo, heinätunnelin iso osa
• Benjamin: pahviloota

Nuo ruokakipot ovat käteen hieman hauraan ja kevyen tuntuisia, joten katsotaan koska joku näistä sankareista onnistuu ensimmäisenä viskomaan kipponsa rikki. Lisäksi nuo heinätunnelit eivät tule olemaan kovin pitkäikäisiä, sen tiesin jo ne tilatessani..paitsi ehkä Kainin kanssa tuo saattaa kestää pidempään, hällä kun ei ole niin kova tuo tuhoamisvimma. Pääasia kuitenkin tässä on se, että ne tarjoavat kaneille tekemistä edes hetkeksi aikaa, eikä noilla ollut hintaakaan kun sen 14,90 e, joten..

Ennenkö laitoin tilauksen menemään, päätin käydä kurkkaamassa palkintopisteitäni ja niillä saatavia tavaroita. Päädyin sitten ottamaan nuo kynsisakset, vaikka itselläni niitäkin oli entuudestaan jo kahdet. Nämä olivat kuitenkin aivan totaallinen pettymys! En tiedä onko kanieni kynnet betonia vai mistä on kyse, mutta noilla saksenkuvatuksilla en saanut edes Lunan kynsiä leikattua, sillä saksien kahvat ovat hieman taipuisat.. Nyt sitten käsissäni on yhdet kunnolliset sakset, yhdet sakset jotka eivät ole mielestäni hyvät käteen + hieman tahmeat & yhdet surkeat lelusakset. Näillä mennään.

Kuten mainitsin, nuo heinätunnelit eivät tule olemaan pitkäikäinen ilo. Etenkin tuo toisen heinätunnelin pienempi osa, joka on Neelan ja Elliotin häkissä, on saanut turpiinsa enemmän ja vähemmän tässä päivien mittaan. Tänään sitten aamulla kanihuoneeseen mennessäni vastassa olikin tällainen näky:

Se oli kyllä ennen ihan tunneli. Hyvä että on (todennäköisesti Elliotilla) ollut hauskaa yön pimeinä tunteina :)

Ja kuten jokunen saattaapi huomata, on blogin ulkoasu vaihtunut jälleen. Eipä tuohon ole mitään sanottavaa sen kummemmin, se aikaisempi ei vain miellyttänyt. Ehkä joskus vielä opin katsomaan toistekin ennenkö julkaisen uuden ulkoasun!

Talvisempiin maisemiin

Ikkunasta kun katsoo ulos ei maailma vaikuta tällä hetkellä kovin talviselta, mutta koska kohta siirrytään joulukuuhun on ainakin blogin aika siirtyä eri värimaailmaan. Luna jatkaa bannerissa komeilua ja pitkästä aikaa Aapokin pääsee parrasvaloihin.

Mitä mieltä olet uudesta ulkoasusta? Samalla tyylillä jatketaan, tuttu ja turvallinen!

Vanha ulkoasu:

Uusi ulkoasu:

HUOM! Ilmeisesti tämä uusi ulkoasu on näkynyt joidenkin näytöillä hieman ylikirkkaana. Muokkasin ulkoasua joiltakin osin, näkyykö kaikilla kaikki tekstit kunnolla?

Kanien häkit&aitaukset 11/2014

Pitkään tämä on ollut suunnitelmissa ja vieläkin pidempään tämä on ollut työn alla.

Edelleenkään en ole hankkinut laajakulmaobjektiivia, joten kärvistelin tuon 30mm kanssa, joka ei todellakaan sovi ainakaan kroppirungolla sisäkuvaukseen. Lisäksi otin sitten muutaman apukuvan kännykällä...tarkoituksenahan tässä on vain esitellä meidän kanien asumukset, ei saada tauluiksi tulostettavia kuvia. Joka tapauksessa, tällaisissa tiloissa meidän jänöt elävät tällä hetkellä...olen tosin jälleen jo suunnitellut pieniä muutoksia/lisäyksiä, niistä erikseen jokaisen kohdalla lisää.

Kanihuone

Asumme siis kaksiossa, jonka makuuhuone hoitaa tällä hetkellä kanihuoneen virkaa. Itse en tosin nuku kanien vuoksi pelkällä sohvalla, vaan olohuoneessa minulla on parvisänky. Edelleen jotkut jaksavat ihmetellä tätä järjestelyä (mm. miksi nukun taivaassa edelleen, miksi kaneille on annettu makkari..), mutta esimerkiksi vaikka kaneja ei olisi ollenkaan, nukkuisin todennäköisesti edelleen parvisängyssä. Mukava, tilava ja käytännöllinen. Se siitä.

Kanihuoneeseen astuessa näkymä on seuraava:

Niinkuin näkyy, vasemmalla kuvaan tulee mukaan hieman tuolla seinällä oleva kaapisto. Punerva sydän merkkaa ruokatynnyriä. Sen edessä heinäsäkki ja vierellä puolityhjä vessapellettisäkki. Oikealla seinällä on hieman yläkulmassa näkyvä hylly, jolla säilytän mm. ruokakuppeja yms useimmin tarvittavia kanitavaroita.

Joku saattaa ehkä muistaa meidän entisen mörskän, eli kolmekerroksisen kanihäkin. Tässä näkyy mörskän nykyinen tila - se on purettu osiin ja 2 häkin kerrosta on yhdistetty L-häkiksi ja nostettu omille jaloilleen. Alakerta on tuossa oikealla lattialla.

Neela & Elliot

Rusinat elävät tällä hetkellä tuossa L-häkissä. Kummallakin häkin "siivellä" on kokoa sen 80x160 cm, siitä voi halutessaan laskea koko tilavuuden. Häkin sisällöstä oli aivan tuskaisen vaikeaa saada kunnollisia kuvia, toivottavasti tuo nyt avaisi edes vähäsen muiden koko viritelmän näyttävän kuvien ohella...

Vasemmalla puolella on vessalaatikko (näkyy Elliotin pyllyn vieressä tuossa oikealla), sen "edessä" on heinähäkki. Lisäksi on tuo taso, jonka alla Elliot on. Tuo kys. taso oli ennen mörskän 1. ja 2. kerrosten välinen rappu...nyt se toimittaa pelkkää piilon virkaa. Lisäksi tuossa siivessä on tuo olkirulla (Zooplussan tilaus, lisää niistä myöhemmin), oksia ja pieni narulelu. Oikeanpuoleisessa siivessä on yksi aikaisemmin Zooplussasta tilaamani koppi, lisäksi oksatunneli ja siskoni mökkitontilta tuotuja kuusenoksia. Toki vesipullo löytyy myös ja ruokakuppi ilmaantuu hieman myöhemmin illalla iltapellettien aikaan.

Edelleen nuo etuluukut ovat täysin avattavia, mutta eipä niillä ole tällä hetkellä juuri mitään tekoa kun kattoa ei ole. 

Elliotillahan on tunnetusti hieman vuorikiipeilijän vikaa. Ainoastaan kerran se on sukeltanut ikkunan sälekaihtimia pitkin lattialle, eikä ole sen jälkeen enää kokeillut. Onneksi silläkin on sen verran älliä päässä, että todennäköisesti huomasi moisen olevan möhlö idea heti alkujaan. Toki asiaan vaikuttaa myös hieman isompi tila (vrt. A&L:n häkki, jossa rusinat ennen asuivat) ja lisäksi pyrin myös pitämään häkissä mahdollisimman paljon virikkeitä kanien sielä ollessa (se kaivuulaatikko olisi kova sana..).

Kain

//päivitys: Kainin aluetta on laajennettu, voit lukea siitä täältä.

Kakkulan aitaus on rusinoiden L-häkin alapuolella, tilaa on päälle 2 neliötä. Alunperinhän Kainin meille tullessa tarkoitus oli antaa sille noin ½ koko kanihuoneen lattiapinta-alasta...kuitenkin melko pian huomasin, ettei kyseinen järjestely ollut ainakaan heti siinä vaiheessa paras mahdollinen sen ollessa pojan mielestä liian avoin ja siten hieman jännittävä. Näin ollen tein jänölle aitauksen ja siinä se on nyt toistaiseksi ollut. Aitaus on muutoin kasattu nippusiteillä, mutta tuosta yhdestä kohtaa edessä kkehikot on kiinnitetty rautalangalla - voin siis tarvittaessa avata sen..siivotessa tai juoksuttaessa.

 Ensimmäiset järkkärillä otetut kuvat - täten mukana myös värit. Vasemmalla oleva on yhdistelty 3:sta kuvasta, joten mukana on omituisia "siirtymiä". Huom! tästäkin näkee hieman rusinoiden häkkiä.

Kainin aitauksessa pyrin pitämään vähän enemmän "krääsää", jotta pojalla on tekemistä ja piiloja. Juoksutusajat ja -paikat ovat sitten erikseen esim. olohuoneessa...joskin ruoka-aikaan Kain vetää kyllä tuollakin varsin vauhdikkaasti ympyrää. Muutan järjestystä yleensä tuon kopin avulla aina siivouksen yhteydessä, riittää toiselle ihmeteltävää taas seuraavaksi 30 minuutiksi. Nyt se on kuten kuvasta näkee keskellä koko aitausta ja myös tuolta sen takaa mahtuu hyvin kulkemaan.

Tällä hetkellä tuolla siis on tuo Zooplussalta tilattu koppi, käsipyyhe kaiveltavaksi, vanerilevytaso (jonka päällä on tällä kertaa tuo tyyny), kuusenoksia, heinärullan suurempi osa (pienempi on rusinoilla), heinähäkki, vesipullo, vessalaatikko jne.. Lisäksi muita oksia, ruokakuppi, naru- ja pallolelu (joka kilinästä päätellen pyörii sielä Kakkulan toimesta tälläkin hetkellä)...

Niinkuin varmasti jokainen näkee, on tuossa aitauksen kompparikehikoissa kiinni tuollaisia kamalan näköisiä levyjä, joiden tarkoitus on lähinnä estää heinän leviäminen aitauksesta ulos. Niille olisi tarkoitus tehdä tässä jossain vaiheessa jotain. Vaihtoehtona on ostaa valmista puuaitaa ja korvata osittain kompparikehikot niillä (olisi huomattavasti siistimmän näköinen, toisaalta tällöin Kakkula ei nää niin hyvin aitauksen ulkopuolelle), toinen vaihtoehto on leikellä Benskun entisen kämpän häkkiä varten ostetusta muovimatosta matalahkot "seinät" komppareihin kiinni. Katsotaan. 

Lisäksi on hyvin mahdollista, että jossain vaiheessa innostun (etenkin jos päätän hankkia ne puuaidat) muokkailemaan Kainin koko aitausta hieman suuremmaksi. Mitä isompi, sitä parempi.

Kakkula on pysynyt kompparikehikoiden takana mainiosti, vain kerran tämäkin herra on aitauksen yli rihmunnut, kun en aamulla ilmeisesti rapsuttanut toisen otsaa tarpeeksi. Sen jälkeen ei ole ollut mitään oirettakaan.

Aapo & Luna

Pikkuiset elävät tällä hetkellä 1½-kerroksisessa häkissä. Kuten mainittu alakerta on mörskän 1.kerros, yläkerta puolestaa kuului entiseen Neelan häkkiin. Alakerran koko tuttu 80x160 cm, yläkerran puolestaan 80x70 cm. Tuo yläkerran taso oli alunperin 100x70 cm, mutta siitä leikattiin 20 cm pois, jotta se istuisi paremmin tuohon alahäkin päälle. Rappuina on mörskän 2. ja 3. kerrosten väliset rappuset, jotka ovat irralliset ja toimivat tarvittaessa myös yksittäisinä tasoina. Alarapun alle mahtuu varsin hyvin ja se onkin kaksikon suosima nukkumapaikka.

Häkistä löytyy vessalaatikko, heinähäkki, vesipullo, uusi Zooplussalta tilattu oksatunneli (..joka on muuten varsin hyvän kokoinen, Suomen eläinkaupoissa en ole vielä törmännyt noin suureen! Kain mahtuisi hyvin alta ja Benjaminkin maha lattiaa viistäen.), heinätunneli (jossa sekä suuri ja pieni osa, Zooplussalta tämäkin), narulelu sekä kuusenoksia että joitakin vanhempia lehtipuun oksia.

Tässäkin etuosan luukut ovat avattavat ja tällä kertaa niistä on jotain hyötyäkin: helppo päästää pikkuiset juoksemaan. Tappeluista samaisella lattiatasolla olevan Kainin kanssa ei ole vaaraa, sillä Aapo ei ole moksiskaan jänöstä ja täpäkämmän Lunan kohdalla Kain viisaana poikana väistää.

Olohuone: Benjamin

Bensku on ainoa kani, joka asustelee samassa tilassa missä itse nukun. Näin on ollut itse asiassa aina, Bön kun on ihanan hiljainen öisin(kin). Benskulla siis on rajattuna parvisänkyni alapuolelle jäävä tila, kokoa sillä on 210x170 cm. Tähän tulen jossain vaiheessa hankkimaan ne puuaidat, koska olohuoneessa tuo kompostikehikko ei todellakaan ole mitään kaunista.

Sisustus Bensku-raukan aitauksessa on edelleen hieman köyhänlainen, suurille kaneille kun ei juurikaan myydä missään mitään kaninkestävää & mukavan näköistä koppia tms. Tuo Zooplussalta tilaamani koppi on onneksi sen verta iso, että sinne Bön mahtuu. Lisäksi samaisen kopin yhteydessä on pojan heinät (tietokonepöydän takana, nuoli osoittaa). Lisäksi löytyy tuttua huttua: vessalaatikko, vesipullo, oksia (kuusta, mäntyä ja jotain lehtipuuta, en muista enää mitä)... Lisäksi tällä hetkellä tuolla on tuo Zooplussan pahvilaatikko, joka oli niin meissevän kokoinen, että siitä sain Benskulle oikein lukaalin! Vieressä on tuo kauhea tyyny, en edes tiedä miksi pidän sitä tuolla. 

Nuo mustat isot läntit oikeassa reunassa ovat kivilaattoja, kyllä, ja suuria sellaisia. Ne toimivat kesällä viileänä makuupaikkanakin, mutta niiden pääsääntöinen tehtävä on olla mattopainona. Tuo matto nimittäin oli hieman liian pitkä, joten jouduin taittamaan sitä n. 20 cm. Benjaminin käsittelyssä taitos ei todellakaan säilyisi ja siitäkös riemu repeisi (niin kanille, mutta etenkin omistajalle), kun tuo tajuaisi miten kivaa on nyhtää ja repiä kys. mattoa. Siispä mattopainot.

Tälläkin hetkellä on hakusessa joku yksityinen puuseppä tms, joka voisi tilauksesta rakentaa Benjaminille paritasoisen mökin. Toki itsekin voisin sellaisen tehdä, mutta hienompi siitä tulee osaavamman käsissä...olohuoneeseen kun se kuitenkin olisi sitten tulossa, on nyt kyseessä kanin aitaus tai ei. Tilaa moiselle tuolla nimittäin olisi ja samalla joutuisi Benskukin sitten käyttämään vähän jalkojaan muuhunkin kun ruokakupille raahautumiseen.

Tässäkin aitauksessa saa muuten tuon kuvan etukehikon auki ja se toimii oven tavoin.

Lopuksi

Kuten aikaisemminkin jo mainitsin, kertoilen tällä viikolla saapuneen Zooplussan tilauksen sisällöstä enemmän myöhemmin. 

Toivottavasti tämä vähän aukaisi miten meidän kanit elelevät, kysymyksiin häkkeihin/aitauksiin liittyen vastailen toki mielelläni mikäli joku jäi askarruttamaan.

Kansioiden kaivelua

Ihan ensimmäiseksi: hengissä ollaan. Kaikki..ja jokainen voi varsin hyvin.

Käväisin tänään kääntymässä hyvinkin syksyisen/talvisen ankeassa ja ruskeassa luonnossa kamerani kanssa, kyseisestä matkasta käteen jääneet muutamat kuvat julkaisen hieman myöhemmin. Sen sijaan tätä tekstiä varten kaivelin hieman muita tänä vuonna otettuja kuvia kaneista ja katsoin onko sielä mitään julkaisukelpoista. Löytyihän sieltä muutama joidenkin kanien osalta.

Omalta osaltani tämä syksy on ollut melkoisen raskas työni puolesta, jonka vuoksi esimerkiksi opinnäytetyöni edistyminen on ollut melkoisen hidasta. Samalla myös mm. kanien kuvaaminen on jäänyt melko vähäiseksi. Toisaalta, eipä meillä ole juuri mitään ihmeellistä tapahtunutkaan mitä ehkä voisi kuvailla. Laajakulma-objektiivi on edelleen hakusessa, joka mahdollistaisi häkkien/aitausten kuvaamisen ja niiden esittelyn täällä blogin puolella..

n. 7kk Elliot 6.3.2014

Tänään aikaisemmin jo mainitsemani siskoni kanssa vietetyn metsäretken keskeytti varsin "mukavasti" puskista kuuluneet oudot äänet, jotka kummasti pistivät meidät molemmat laittamaan tossua toisen eteen hieman vauhdikkaampaan tahtiin. Ensiksi minä kuulin ns. ravisteluäänen ehkä noin 5m päästä. Tämä on/oli puhdas arvio, mutta joka tapauksessa ääni kuului turhan läheltä...ja kovasti jostakin eläimestä tuo ääni kuullosti tulevan. Jo tämänkin vuoksi kävelytahtimme hieman nopeutui. Myöhemmin itseni kuvatessa siskoni kuuli ilmeisesti jotain murinaan tms. viittaavaa ääntä. Ei muuten sitten yhtään huvittanut jäädä ottamaan selvää mistä nuo äänet saattoivat johtua (valehtelivatko korvamme vai..), joten kamerat päätyivät kameralaukkuihinsa ja matka jatkui varsin pirteään tahtiin eteenpäin. Pääsimme kuitenkin ihan turvallisesti siskoni mökille, joten loppu hyvin kaikki hyvin. Hyvä vaihtoehto koko episodille on myös se, että kummallakin on hieman vilkas mielikuvitus ja ehkä tässä tullut katsottua turhan monta kauhuelokuvaa itse kunkin..

 Nämä myös 6.3.2014: Elliot 7kk & Neela n. 3v

Lisäksi on pakko myöntää viime viikonlopun lemmikkimessujen olleen melkoinen pettymys. Odotukset olivat korkealla, ja kuten aikaisemmasta postauksesta selviää, oli rahan menoonkin varauduttu. En kuitenkaan käyttänyt kyseisillä messuilla pennin penniä. Joten se siitä, samana sunnuntaina suuntasin Zooplussaan ja tilasin sieltä kaneille kaiken maailman härpäkettä. Ensi viikolla tuon paketin pitäisi vihdosta viimein tulla perille ja mitä luultavimmin käyn paketin sisällön läpi myöhemmin täällä bloginkin puolella.

Otetaan rennosti tämä loppu viikonloppu: 
Makoileva Kain 19.7.2014 (reilu 1v) ja hirsiä vetävä Benjamin  20.7.2014 (melkein 2v 5kk).

Perjantai-töhertelyt

Toiset itseni ikäiset hilluvat tähän aikaan viihteellä..itse jälleen päätin ottaa rennosti piirtopöydä sylissä! Edelleen vannon tämäntyyppisten piirrosten nimeen, näitä on sille päälle tullessani ihanan helppo ja nopea piirrellä samalla musiikkia kuunnellen. Tämän kanssa tosin jumituin taustan kanssa, jonka tein uusiksi useamman kerran. Vieläkään en tiedä olenko tyytyväinen värimaailmaan, mutta no toistaiseksi se saa olla tuollainen.

Lemmikkimessuille mars

Ja rahanmeno on taattu!!

Siskoni kanssa on tarkoitus kierrellä ja kaarrella molempina päivinä. Kaksi punaista pitkätukkaista päätä kun näkyy jossain, on varsin todennäköistä, että mehän sielä liihottelemme. Ja parasta on liihotellakin kevyin askelin, siskollani nimittäin kävi meidän perheen parissa historiallisen hyvä tuuri: hän voitti arvonnassa 2 lippua kys. messuille. Yleensä kun meidän perheessä ei kukaan voita mitään, oli melko hauska kuulla kerrankin tällaisiakin uutisia.

Katsotaan mitä kaikkea mukavaa matkaan tarttuu. Täytyisi ehkä hieman pyrkiä välttämään ostohulluutta, ihan omaa myöhempää henkistä hyvinvointianikin ajatellen.

4.10.2014

Länsirintamalta ei mitään uutta

Siinä missä itselläni on kokoajan useampi rauta tulessa töiden ja opiskelujen vuoksi (kuka olisi uskonut vuosia sitten, että tulen suorittamaan työnantajan ansiosta vartijan ammattitutkinnon kaiken muun seassa), rullailee kanien elämä tylsän tasaisena eteenpäin. Eipä näitä ole tällä viikolla juurikaan voinut viedä uloskaan sateiden ja järjettömien tuulien vuoksi, joten kaikki juoksutukset ovat tapahtuneet sisätiloissa. Pakko myöntää odottelevani hieman jo kirkkaita pakkaspäiviä...ja ehkä sitä luntakin saisi tulla pikkuhiljaa.

Tänään sentään aurinko paisteli ja häkkien siivousten jälkeen meninkin nyhtämään koko poppoolle viimeisiä tuoreita pihasta Benjaminin kanssa. Ystävämme lentokoneet kuitenkin pitivät huolen siitä, etten viitsinyt muita enää käytättää pihalla - vältetään turhat sydämen tykytykset.

Ja häkeistä puheen ollen: loppuvuodesta tässä jossakin vaiheessa tarkoituksenani on hankkia kameraan jälleen uusi putki, jolla sisällä kuvaaminen sujuisi hieman jouhevammin. Tällöin myös viimeistään on tarkoitus kuvailla jokaisen asumukset ja esitellä ne yksitellen mittoineen päivineen.

...lisäksi tuosta meidän turbojänö Kainista tarvitsisi ottaa tuoreita "rakennekuvia". Tänään nimittäin jälleen katselin siivoillessani, että niin se ukko on nykyään ihan erinäköinen kuin tullessaan. Olisi mielenkiintoista itsekin nähdä kaksi Kakkulan kuvaa vierekkäin missä toinen olisi reilu puoli vuotta sitten otettu ja toinen ihan niinä päivinä. Näkisi selkeämmin kuinka paljon miekkonen on muuttunut. Tuon kuvaaminen vaan kun ei ole ihan niin helppoa, sitä kun luonnollisesti kiinnostaa kaikki muu kuin kameran ruokana oleminen. Itse sitten vain ähisen ja puhisen kameran takana poistellen epätarkkoja tai muuten vain epäonnistuneita ruutuja.

Löysä etunoja ❤

Edit: Banneri on näyttänyt omaan silmään pidemmän aikaan vähän "tyhjältä".. Ensin mietin muutanko koko bannerin uuteen, mutta lopulta päätin vain muuttaa bannerin kuvia. Nyt se on mielestäni mukavemman näköinen. 

Kanikolikon varjopuoli osa 4: Neelan huonot puolet

"Usein kun tulee kaneistaan kirjoiteltua, tulee aina mainittua vain niitä hyviä ja ihania puolia "miksi omat korvalöllykät on ne itselle kaikkein parhaimmat!"

Totuushan kuitenkin on, ettei yksikään lemmikki oikeasti ole täydellinen - jokaisesta löytyy ns. huonoja tai ärsyttäviä piirteitä, jotka kuitenkin toivon mukaan jäävät niiden hyvien puolien varjoon. Tästä syystä päätin kerrankin listata meidän pikkuhirviöiden epämiellyttävät puolet, niin ulkoiset kuin pään sisäisetkin seikat...ihan näin perjantain kunniaksi.

Listaan jokaisesta kanista yksitellen pikkuhiljaa niiden huonoja puolia ja jaan ne kaikkien kanssa, jotta te muutkin voitte pyöritellä päätänne näiden pikku pahvipäiden vuoksi."

Miksi meidän kani on se kaikkein rasittavin?

Osa 4: Neela

Neela on ensimmäinen kani, joka minulle tuli aikuisena, muut kanit sitä ennen olivat aina tulleet 8vk poikasena. Tämän vuoksi meillä meni tutustumisessa ehkä hieman pidempään muihin verrattuna, mutta melko nopeasti Neeluska tottui uuteen kotiinsa...ja melko nopeasti alun ihmettelyn jälkeen tykästyin Neelan vähintäänkin omanlaiseen persoonaan.


(Intro) Naama norsun......

Tämä on piirre neitosen naamassa, josta saan aina kuulla. Itseäni se siis ei haittaa mitenkään päin (ei kommentit tai itse ominaisuus), joten sen vuoksi asetin tämän tähän alkuun "introksi". Ja silti, pakkohan se on myöntää Neelan näyttävän hieman tympääntyneeltä ja kärttyiseltä perusilmeeltään, aiheuttajana pääasiallisesti on tuo naaman paksu karva. Minä näen Neelan happaman ilmeen todella suloisena ja erilaisena piirteenä, etenkin kun Neela muutoin on luonteeltaan niin rento ja "kaikkien kaveri".

1. "Laadidaa, en kuule enkä nää"

Meidän röllinaama painaa usein vanutollot korvissa ja välillä laputkin silmillä. Siinä missä yleensä astuessani kanihuoneen puolelle ei yksikään huoneen asukki meinaa pysyä nahoissaan, antaa Neela silloin tällöin heilua ja huhuilla pidempäänkin ruokakipon kanssa, ennenkuin tyttö rekisteröi mitä oikeasti tapahtuu. Kiireessä ja etenkin siivotessa tämä on hieman rasittavaa, Neela kun ei välttämättä ymmärrä edes väistää takamusta tönivää siivousharjaa...ennenkö vihdoin pienistä pupunaivoista kuuluu *klik*. Iso mottipää tytöllä, joka kumisee välillä tyhjyyttään. (Mukana saattaa olla lievää liioittelun makua, mutta vain vähän.)

2. Kun mikään ei kelpaa...

Viedessäni Neelan ulos/lattialle jaloittelemaan on sen olemus enemmän tai vähemmän "ei kiinnosta mennä!". Tuodessani tyttöä takaisin on olemus edelleen "onko pakko mennä?". Hetken oltuaan ulkona tai sisällä näyttää luppa kuitenkin varsin tyytyväiseltä taapertaen ympäriinsä (ja ulkona ollessaan) ruohoa syöden, joten tiedä sitten. Nostettaessa ja kantaessakin kuljetaan nätisti mukana ilman mutinoita, joten ehkä Neela vaan on tullut omistajaansa - ylimääräinen valittaminen on kivaa.

3. Jalan turhanpäiväinen tamppaus

...ja tällä tavalla Neela usein ilmaisee tyytymättömyytensä kohdan 2. ongelmaan. Muutama ponneton jalan tömäytys ilmeisesti parantaa tuon maailmaa sen verran, että moinen kannattaa.

4. Karvalaahus ja rintapuska

Kanin kuuluu olla karvainen, mutta valitettavasti Neelan kohdalla leikkaus aiheutti sen, että "trimmaamattomana" tyttö muuttuu ei-niin-kuvankauniiksi karvatolloksi. Tällä tavoinhan syntyi tuo surullisenkuuluisa kolmiokani.. Sinällään täysin mitätön huono puoli, mutta kun mielelläni kanejani kuvailen, niin...

5. Pyyhkeisiin pissaaminen

Tarvitseeko tätä edes avata enempää? Kuljetuskopassa pyyhkeet pysyvät kuivana, mutta laitapa häkin tai aitauksen pohjalle jokin kangas (froteeta tai ei)..

Melkoisen heikkoja ovat nuo huono(hkot) puolet, kun vastakkaisessa vaakakupissa on kaikki tytön hyvät ominaisuudet. Ja nyt tässä tuota alla olevaa kuvaa katsellessani ihmettelen itsekseni, miten Neelan pää näyttää tuollaiselta moukarilta.

Kanikolikon muut osat: Aapo, Luna, Benjamin, Neela, Elliot & Kain

Pään tuuletus -piirtelyä

Paljon asioita työn, opiskelujen ja vapaa-ajan osalta pyörii yhden ihmisen päässä, joten päätin heittää hetkeksi hanskat tiskiin ja upota soundtrack-musiikin pariin piirtopöydän kera. Tulevaisuudessakin todennäköisesti lisäilen tällä tavalla blogiin joitakin töherryksiäni, osa saattaa liittyä kaneihin ja osa ei. Ja palautetta saa toki antaa suuntaan tai toiseen.

Klikkaamalla kuvaa näet sen suurempana..

Uninen aamu

Yleensä aina aamuisin ylös noustuani suuntaan kanihuoneeseen avaamaan verhot, tarkistamaan vesi- ja heinätilanteen ja antamaan jokaiselle joko pienet palat kuivaa leipää tai esim. tuoreruokaa päivästä riippuen. Ja huoneen oven avatessani vastassa on aina viiden kanin naamat "Kaikki tänne heti nyt!!". (Benjamin-parka odottaa olohuoneessa viimeisenä vuoroaan, kova kohtalo herralla.)

Tänä aamuna kuitenkin yksi korvapari puuttui pelistä. Normaalisti Neela on aina ensimmäisenä kurkottelemassa niin pitkälle kuin fysiikka vaan antaa periksi, jotta varmasti huomaan tytön...ja siinä sivussa mieluusti antaisin hälle jotain muutakin syötävää heinän ohella.

En muista olenko ikinä maininnut blogin puolella kuinka syvä nukkuja Neela on? Itse olen nyt jo tottunut siihen, ettei samalla sekunnilla kannata hyppiä seinille jos uninen Neela ei heti säpsähdä hereille, mutta äidilleni sen sijaan tyttö on muutamaan otteesen aiheuttanut sydämentykytyksiä kanien ollessa hoidossa vanhemmillani (vaikka olen hälle maininnut kyseisen karvakasan hyvistä unenlahjoista).

Joka tapauksessa tänään jälleen neiti Aamu-unisuus oli niin syvällä unimaailmoissaan, ettei se havahtunut verhojen avaamiseen, ei muihin pitämiini ääniin, ei Elliotin kerjäysrallitteluun, ei yhtikäs mihinkään. Hetken aikaa sain nöhiä Neelan korvaa, kunnes yhtäkkiä tyttö säpsähti hereille ja sekunnin murto-osassa oli jo rynnimässä kohti minua "Syötävää?! Missä?!". Olisi melkein tarvinnut saada videolle tuo, sillä muutos täysin tiedottomasta pötköstä hullunkiilto silmissään kerjäävään kaheliin tapahtui ihan kuin joku olisi nappia painanut. Hetkeäkään Neela ei epäröinyt vaan samantien silmänsä avattuaan se oli jo ponkaissut ylös koheltaen kohti kättä.

Hieman vakavammalla puolella: Olen ajoittain miettinyt, että näinköhän Neelan ajoittaisen uunoilun selittäisi kuulon huonontuminen tai jopa osittainen kuurous. Turhan usein nimittäin olen ihan kokeilemalla todennut tytön huomaavan minut vasta sitten, kun heilutan tietoisesti kättä/sormea sen näkökentässä. Tämä luonnollisesti selittäisi myös Neelan "hyvät unenlahjat".

Neela on kuitenkin kaikin puolin muuten varsin eloisa ja pirteä pupun pallero, joka syö hyvin ja käyttäytyy kuten muutkin lajitoverinsa. Näin ollen olen toistaiseksi tyytynyt vain seurailemaan vierestä, katsotaan sitten tulevaisuudessa tuleeko tilanteeseen muutosta suuntaan tai toiseen.

Kasteaamu

Klikkaamalla kuvaa näet sen hieman suurempana