Kutsumaton vieras (+ Libster Awards -kysymykset)

Tällainen ilahdutti tänään läsnäolollaan:

 Ei ehkä mitään tekemistä kanien kanssa, mutta lähes yhtä söpö kuitenkin?

Sisällä ollessani huomasin silmäkulmasta jonkun tumman köntin takaoven kynnyksellä ja vilkaistessani oven suuntaan huomasin yllä olevan palleron pään olevan puoliksi jo sisällä. En tiedä onko joku naapureista mennyt ruokkimaan tätä todennäköisesti tämän kesän poikasta, sillä niin hölmön kesyltä se tuntui. En kuitenkaan missään tapauksessa halua päästää villieläintä sisälle joten kävelemällä kohti sain oravan väistämään sen verran, että sain vetäistyä oven kiinni.

Jäin katselemaan pikkuista ikkunan takaa, jolloin se yhtäkkiä pomppasikin tuohon ikkunan edessä olevalle pöydälle ja siitä meidän tuima tuijotuskilpailu alkoikin. Välissä oli pakko laittaa vieressä oleva tuuletusikkunakin kiinni, sen verta hanakalta sisääntulijalta tuo tuntui. Välillä orava siirtyi ihan ikkunalaudalle muutaman sentin päähän itsestäni (toki lasi välissä) ja välillä se palasi tuolin kautta takaisin pöydän päälle. Tätä jatkui varmaan seuraavat 20 minuuttia, joten hienosti kerkesin hakemaan kaapissa pölyttyvän järkkärin esille.

Aivan mielettömän suloinenhan tuo on, mutta toivon silti ettei se ala enemmänkin viettämään aikaa pihapiirissä...mielelläni pitäisin nimittäin takaovea auki nyt kun kelit sen sallivat.

Lisäksi huomasin Pupunpaja-blogin heittäneen meille Liebster Awards -haasteeseen kuuluvaa 11 kysymystä, kiitoksia tästä! Hyviin kysymyksiin on aina mukava vastailla, joten antaa palaa. Tyypilliseen tylsään tapaani en välitä haastetta eteenpäin.

1. Miksi innostuit alkujaan perustamaan blogin?

Halusin kerätä ottamiani kuvia johonkin, missä voisin samalla liittää kuviin tekstiä. Näin ne kertovat siitä ajasta jälkeenpäin katseltuna enemmän ja tuovat mieleen muistoja, joita ei välttämättä olisi enää muistanut pelkkää kuvaa katsomalla. Muuten kuvat lähinnä vain makaisivat tietokoneen kansioissa.

2. Mistä kesäherkusta kanisi pitävät?

Pihassa kasvavat kasvit ovat mieleen; apila, vuohenputki (josta ei pääse eroon,mrr..), perus nurmikko jne... Lisäksi pihassa ennen olleen punaviinimarjapuskan lehdet olivat mieleen. Kaikkea muuta ne nyt saavat talvellakin kaupan hyllyiltä (yrtit jne.)

3. Mikä on tärkein syy blogata?

Tuo 1. kohta antaa vastauksen tähänkin :)

4. Mitä harrastat kanien lisäksi?

Tällä hetkellä ratsastusta, valokuvaamista, piirtämistä (digitaalista), lukemista.. Musiikin kuuntelua nyt en välttämättä ihan harrastukseksi sanoisi, mutta erittäin paljon sitä tulee kuunneltua päivittäin.

Mitä tuohon valokuvaamiseen ja piirtämiseen tulee, niitä en ota mitenkään vakavasti verenmaku suussa painaen, vaan kuvaan ja piirrän silloin kun siltä tuntuu. Jos ei huvita, en kuvaa/piirrä. Etenkin piirtelyssä saattaa välillä tulla pitkiäkin taukoja, kun ei vaan huvita. Lisäksi aina en halua edes sitoa piirtämiseen sitä aikaa, siihen kun helposti hulahtaa koko päivä.

Alla oleva Cainin kuvakin on seisonut keskeneräisenä viimeisen 2 kuukautta, kun en alkuinnostuksen jälkeen ole saanut aikaiseksi tehdä tuota tylsääkin tylsempää selkäosuutta loppuun. Karvan piirtäminen on tappavan tylsää, etenkin luonnonpunaisen, jonka yksittäisen karvan "värivyöhykkeet" aiheuttavat tuon pikkutarkan kirjavuuden. Samaan sarjaan menee luonnonharmaa, chinchilla jne.

5. Minkä eläimen haluaisit vielä hankkia?

Koiran. Siitä olen haaveillut jo tuhottoman pitkään, mutta toistaiseksi siihen ei ole ollut mahdollisuutta. Tällä hetkellä esteenä on kanit ja nykyinen kämppä. En pysty/halua tuoda näin usean kanin sekaan pentua. Pentu ensinnäkin veisi niin paljon ajastani, etten kerkiäisi enää huomioimaan tarpeeksi kaikkia kanejani. Lisäksi en voisi lähteä kotoa tuntien oloni mukavaksi ja tietäen, että sekä kanit että koira olisivat turvassa toisiltaan. Kämpästä 90 % on kanien aluetta, ja niiden tiloja en lähtisi pienentämään koiran vuoksi. Viimeisenä niittinä se, ettei tähän kämppään saa edes ottaa koiraa.

Lisäksi joskus tulen mahdollisesti hankkimaan hiiriä. Myös käärme olisi mahtava, mikäli tiedon ahmimisen jälkeen käärme edelleen tuntuisi omalta...akvaariokin olisi jälleen mukava. Ei taida yhden ihmisen elämänkaari riittää enää näihin kaikkiin, ja sen nyt tiedän itsekin etten kaikkea haluamaani tule koskaan hankkimaan. Ei riitä aika eikä energiakaan hoitaa eläintarhaa.

6. Jos olisit eläin, mikä eläin olisit?

Mennäänkö sen mukaan, mikä haluaisin olla? Jos kyllä, niin ehkäpä maakotka tai sääksi/kalasääski.

Isoimpana plussana tietenkin se, että osaisin lentää. Lisäksi olisin enemmän tai vähemmän ruokaketjun päässä, joten minun ei täytyisi jatkuvalla pelätä saalistajia vaan minä olisin se, jota pelättäisiin. Huu.. Lisäksi ihan jo sekin, että molemmat ovat upeita lintuja ja rauhoitettuja, joten ihmisiäkään ei tarvitsisi niin paljoa pelätä.

7. Mikä on paras vinkkisi kanikuvaukseen?

Laskeudu kanin tasolle. Sillä tavalla itse olen saanut (omasta mielestäni) hienoimpia kuvia. Tuo sama saarna mielestäni pätee eläimen kun eläimen kuvaamisessa.

8. Kauanko sinulla menee yhden blogipostauksen tekoon?

En ole tainnut ikinä katsoa kellosta, mutta melko pitkään jos/kun mukaan lasketaan sekin aika, mikä menee valokuvaamiseen ja kuvien valikoimiseen & käsittelyyn. Kuluvan ajan pituuteen vaikuttaa toki se, kuinka monta kuvaa käsittelen ja kuinka pitkä kirjoittamani teksti on. Lisäksi ennenkuin julkaisen mitään luen tekstin pariin otteeseen läpi, jotta voin tehdä vielä mahdollisia muutoksia tekstiin ja korjata typot.

9. Luetko kanilehtiä/-kirjoja?

Olen Suomen Lemmikkikanit ry:n jäsen, joten Papanaattori kolahtaa neljä kertaa vuodessa postiluukusta.

10. Kirjoitatko muutenkin kuin blogia?

Ennen kirjoitin omiakin tekstejä englanniksi. Kirjoitin mieluummin englanniksi siksi, koska koin fiktiivisten tekstien kirjoittamisen helpommaksi enkuksi ja lisäksi halusin kehittää kielitaitoani. Nykyään kirjoittaminen on valitettavasti jäänyt vähemmälle, vaikka silloin tällöin hinku kirjoittaa nostelee päätään.

Kirjoittaminen on aina ollut hyvä tapa purkaa itseäni.

11. Millaisessa talossa haluaisit asua?

Omakotitalo nyt tottakai olisi se kaikkein ideaalein (syrjässä, iso piha ja pihan jälkeen vastassa metsä, kelta/valkotiilinen, oma katettu terassi jne). Koko lapsuuteni asuin omakotitalossa, joten veri vetää..

Realistisesti ajateltuna tällä hetkellä unelmissa olisi kuitenkin rivitalo jostain syrjemmästä, välittömän pk-seudun ulkopuolelta mutta kuitenkin Uudeltamaalta. Mielellään päätykämppä. Piha saisi olla tilava ja edelleen mielellään pihan jälkeen vastassa olisi se metsä. Toisaalta kerrostalon alin kerros, jossa siis piha, ei myöskään olisi paha...sama tilanne siis kun missä nyt asun, päätykämppäkin vielä. Sijainti vaan saisi olla erilainen :) Kooltaan itse asunto saisi olla tilava kolmio - kanihuoneen lisäksi itsellekin oma makuuhuone ja EI parkettia mihinkään huoneeseen. Valoisa, kunnollinen vaatehuone ja muutenkin kaappitilaa niin keittiössä kuin muutenkin..

..rivitalossa tosin olisi plussana vielä ulko-oven vieressä oleva varasto, mikä joissain rivareissa on. Ei tarvitsisi juosta tontin toiseen päähän häkkivarastolle heinäpaalien ym perässä.

Asunnoista on aina ihana haaveilla ja välillä on mukava käydä kurkkimassa minkälaisia asuntoja olisi vapaana. Samalla tulee palattua maan tasalle, kun kurkkii hintoja ja samalla miettii asuntolainan määrää, mikä vaadittaisiin sen asunnon ostoon ja mahdollisiin remontteihin. Ehkä vielä on ihan hyvä asustella vuokralla hetken aikaa.

Meillä on tällä hetkellä piharemontti meneillään, joka tuo tullessaan etenkin pikkuisten (pojatkin kyllä käyvät mökissä ulkona ollessaan, ellei pikkuiset ole sielä) pihamökin aitaukseen muutoksia. Kunhan asiat vähän etenevät, täytyy tehdä esittelyä bloginkin puolelle. Nyt olisi kuitenkin tarkoituksena vihdosta viimein antaa kaneille mahdollisuus kaivaa!

Kanikolikon varjopuoli osa 6: Cainin huonot puolet

"Usein kun tulee kaneistaan kirjoiteltua, tulee aina mainittua vain niitä hyviä ja ihania puolia "miksi omat korvalöllykät on ne itselle kaikkein parhaimmat!"

Totuushan kuitenkin on, ettei yksikään lemmikki oikeasti ole täydellinen - jokaisesta löytyy ns. huonoja tai ärsyttäviä piirteitä, jotka kuitenkin toivon mukaan jäävät niiden hyvien puolien varjoon. Tästä syystä päätin kerrankin listata meidän pikkuhirviöiden epämiellyttävät puolet, niin ulkoiset kuin pään sisäisetkin seikat...ihan näin perjantain kunniaksi.

Listaan jokaisesta kanista yksitellen pikkuhiljaa niiden huonoja puolia ja jaan ne kaikkien kanssa, jotta te muutkin voitte pyöritellä päätänne näiden pikku pahvipäiden vuoksi."

Miksi meidän kani on se kaikkein rasittavin?

Osa 6: Cain

6kk viimeisen kanikolikon julkaisemisen jälkeen on ehkä korkea aika viskata Caininkin kolikko?

Pienenä huomautuksena; yllä olevassa kuvassa on rusinakaksikkokin vielä, mutta koska aloin kirjoittelemaan näitä kanimäärän ollessa tuolloin sen 6kpl, saa tämä "sarja" mennä loppuun samannäköisenä. Lisäksi, loput alla olevat kuvatkin ovat vanhoja blogissa jo aikaisemminkin julkaistuja, kyllä, sillä uusia kuvia en ole ottanut. Yksinkertaista!

Asiaan:
Cain on Benjaminin ohella yksi unelmien täyttymys. Kuten olen ennenkin tuonut esille on belgianjänis kuulunut suosikkirotuihin jo pidemmän aikaa. Nyt sitten muutaman sattuman kautta kattoni alla loikkii kyseisen rodun edustaja..ja vielä varsin mainio sellainen, saanen mainita. Joka tapauksessa Cainin ansiosta minulla tulee todennäköisesti olemaan jatkossakin bjäniksiä.

Mutta kuten aina, ei Cainillakaan ole aina kaikki kävyt kuusessa.


1. Puikulointi

Nykyään tämä ei ole enää ongelma vaan lähinnä hihityksen aihe, mutta alussa jänöjen kiinteämpään kroppaan tottumattomana sai pyöritellä silmiään.. Tilanteen päätähtenä siis eräs luonnonpunainen belgianjänis, joka kannettaessa päättää sylissä olon olevan ylitsepääsemättömän tylsää. Ja koska jänön sen hetkinen kantaja (minä) ei syystä tai toisesta ymmärrä laskea toista alas (siihen on kyllä aina ihan kunnon syy), niin paras ratkaisu on itse pyrkiä sylistä johonkin muualle. Kun tossua oikein vipattaa, niin onhan se mentävä.

Ja en tarkoita rimpulointia, sitä Cain ei tee, vaan kuikuilua ja yritystä kiivetä olkapäille tai niskan taakse jne. Eli siis suunnatonta uteliaisuutta ja hölmön rohkeutta, hieno cocktail. Ja se mikä tästä tekee ratkiriemukasta on se, kun nämä ovat voimakkaita, suht kookkaita & erittäin tiiviitä pakkauksia kropaltaan...hyvällä tavalla siis jänön puolesta, huonolla tavalla tottumattoman käsittelijän kannalta. Se sylissä pitäminen oli vinkeää aluksi ennenkuin otteet sopeutuivat tämän tyyppisen olion käsittelyyn. Ikinä mitään ei tosin sattunut, ja nykyään tuo saa vaikka heittää kuperkeikkaa kannettaessa. Lyhyen aikaa vaan vaati hieman totuttelua ja on se edelleenkin välillä rasittavaa kun kannettaessa toinen yrittää kiivetä niskaan. Mitäs jos vaikka mentäisiin ihan rauhassa ja normaalisti? Ai ei? No sitä vähän minäkin..

Yleensä Cain kuitenkin on nätisti/rauhallisesti kantotavasta huolimatta, selkä vasten rintalastaani ja käteni jänön pyllyn ja etukäpälien alla (se perinteinen) tai vaihtoehtoisesti siten, että Cain matkustaa leukani alla kaikki käpälät rintalastaani vasten.

2. Kynnet lattialla

Ei sillä tavalla kuin ehkä joku voisi kuvitella. Ajattele tilanne, missä olet läpeensä uupunut ja juuri rojahtanut sänkyysi. On ihanan hiljaista, tyyny on hyvin jne...kunnes yhtäkkiä alat kuuntelemaan tai oikeastaan et voi olla kuulematta ääntä *tittiki tittiki tittiki*. Kyseessä pieni napse viereisen huoneen muovimattolattiaa vasten, kanin kynsien napse. Cain siis vetää rallia kanihuoneen paljaalla lattialla. Ei ole kyseessä kova ääni, mutta se on muuten rasittava silloin jos yrität nopeasti nukahtaa ennenkuin herätyskello alkaa muutaman tunnin päästä taas huutaa.

3. Se perinteinen; päässä piuhat sekaisin

Cainin päässä kuuluu enemmän tai vähemmän hiljainen *raks*, jonka jälkeen lennellään seinille (säikähtää siis)..ja jälleen ilman mitään järkevää syytä. Nykyään tätä tapahtuu hyvin harvoin, mutta aina silloin tällöin Cain yllättää iloisesti aivokopallaan, joka kumisee tyhjyyttään. Näinä päivinä seinille lentämisen sijaan esiintyy enemmänkin sinä, että poitsu ravaa kanihuoneen lattialla turhan nopealla kilometrivauhdilla (ilorallia), jolloin matka päätyy seinään tai kaapin oveen.

Ja tätä käy siis myös yöllä, jolloin tuo 2. kohdan *tittiki tittiki* saa lopetuksen *rysk*.

4. Kanihuoneen oviaukon k.kehikossa näköesteenä olevan pyyhkeen repiminen

Kulkua rajoittavat esteet ovat hanurista, ymmärretään, ja ainahan se olisi mukavempaa jos voisi vapaasti kirmata ympäri kämppää 24/7. Tällä hetkellä se ei kuitenkaan ole mahdollista olohuoneessa asustavan harmaan korvallisen hirviön vuoksi, suomeksi Bön. Se kun syö jokaisen ylimääräisen kanin, joka sen reviirille kehtaa käpälällään astua (Tämän vuoksi vuorotellaan juoksutuksissa, jolloin Bön on aitauksessaan ja näköyhteys estetty).

Voisin kohta korvata tyynyni täytteet Cainin repimillä pyyhkeen roippeilla ja itse pyyhe joutanisi jo roskiin. Ja toisaalta onhan se hyvä, että lemmikki pitää huolta omistajansa lihaskunnosta, kun joudun kotona ollessani useamman kerran päivässä nousemaan sohvalta asettelemaan pyyhkeen takaisin paikalleen.

Mukavinta tästä tekee se, että Cain tekee tätä vain ja ainoastaan ollessani kotona. Se siis hakee huomiota, josta syntyy dilemma: jos menen kanihuoneeseen jänön römytessä, Cainin maailma on jälleen astetta parempi paikka ja samalla se vahvistaa mielleyhtymää pyyhkeen repimisen ja kutsukellon välillä. Juuri sitä mitä haenkin, jotta voin jatkossakin kuunnella samaa ryminää ja repimistä. Vaihtoehtoisesti pää räjähtää ja pyyhe ottaa turpaansa oikein urakalla. Tähän on tosin tullut jo muutos, täytyy kuvailla uusi porttikin vaikka seuraavan asumusesittelyn ohessa.

5. "Toitko uusia virikkeitä? Entä nyt? Nyt jotain tekemistä!"

Mielelläni, jos vaan aivot toimisivat yhteistyössä luoden jotain uusia ideoita..ja joihinkin jo olemassa oleviin ajatuksiin jos riittäisi resurssit. Cain ei ole mikään ylitsepurvuavan energinen, mutta vilkkaana poikana se kaipaa runsaasti virikkeitä. Tämä samainen tuska on varmasti todella monen kaninomistajan harteilla. Ja tästä syystä kanihuoneeseen ei tällä hetkellä mahtuisi mitään muuta, koska se on täynnä Cainin kamoja.

Ja nyt kun tähän sontaan kerran astuin, saanen heittää ilmoille seuraavan: missä ovat ne valmistajat & toimittajat, jotta saisimme tänne takapajulaan (=Suomi) enemmän suuremmille kaniroduille suunnattuja virikkeitä (mökkejä, tasoja jne)?! ..ellei siis tee itse, mutta joskus se on kiva hienostella ja ostaa suoraan.

Silti en vaihtaisi tuota jäniksen pahusta mihinkään mistään hinnasta. Aivan ihana poika kaikin puolin ja rotuna bjänis on juuri niin mahtava kuin luetun perusteella ajattelinkin. Kotiin tullessani Cain pällistelee aina kanihuoneen portin takana ja huoneeseen mennessäni ei meinaa jalansijaa saada pojan ravatessa jaloissa. Rapsuttelua saisi aina jatkaa niin kauan kunnes käsi kramppaa, tarvitseeko muuta edes sanoa?

Kanikolikon muut osat: Aapo, Luna, Benjamin & Cain