Tulevaisuuden pohdintoja

Tämän hetken kanikokoonpanoa katsellessani olen todennut olevani erittäin tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen - on monen kokoista, näköistä ja luonteista kania, eli juuri mistä pidän. Jokaisella kanilla on omanlaisensa ihana luonne, josta löytyy niin hyviä kuin niitä huonompiakin puolia.

Porukasta löytyy laiskimuksia ja energiapalloja, siistimpiä tapauksia ja hieman huolimattomampia, ruoalle persoja olevia ja myös vähän nirsompia, erittäin ihmisläheisiä ja sitten niitä toisen kanin seuraa enemmän arvostavia. En haluaisikaan joukkoa toistensa kanssa täysin identtisiä korvakkaita....ainakaan tällä hetkellä. Ainoat yhteiset ominaisuudet kaikissa kaneissani on käsiteltävyys, turhanpäiväisen kukkoilun puutos ihmistä kohtaan ja siisteys (enemmän tai vähemmän, wc-laatikko on kuitenkin kaikkien mielestä kiva ja tuttu juttu)...ja nämä taas on omalta osaltani sellaisia ominaisuuksia, joita arvostan ensisijaisesti kanissa, muut tulevat sitten kaupan päälle - hyvässä tai pahassa.

Väkisinkin ajoittain tulee mietittyä miltä meidän tulevaisuus näyttää kanien osalta. Todennäköisin tuleva hullunmylly syntyy, kun Aapo porukan vanhimpana jättää meidät siirtyen vihreämmille maille. Aapo täyttää noin kuukauden päästä 6 v, joka on meillä tuntunut olevan se maaginen raja, vaikka luonnollisesti toivon Aapon elävän huomattavasti pidempään.

Tämän tyyppisissä asioissa mielelläni mietin hyvissä ajoin etukäteen miten aion toimia jäljelle jäävien kanien kanssa, se helpottaa jollain tasolla lemmikin kuoleman aiheuttamaa lamaannusta, kun mielessä on edes vähäsen jotain muutakin kuin surua. Aikaisemmat lemmikin menetykset kun ovat tulleet enemmän tai vähemmän yllättäen, tuloksena allekirjoittaneelta on vedetty matto jalkojen alta ja lattiaa on tullut tuolloin halailtua hieman pidempäänkin.

Joka tapauksessa Aapon lähtiessä Luna jää itsekseen, ja koska Luna on ihan poikasesta asti ollut aina toisen kanin seurassa, en sitä mielelläni jättäisi yksin. Tällöin käteen jää luonnollisesti 2 vaihtoehtoa:

1. yritä yhdistää Luna jo olevien kanien kanssa
2. hanki Lunalle uusi kaveri

1. vaihtoehto on se todennäköisempi, koska en ole nyt ajatellut ottaa vähään aikaan lisää minkään kääpiörodun edustajia...ja isommalle rodulle mulla ei tällä hetkellä ole tarjota tarpeeksi suurta vakituista elintilaa. 

Lunalle kaveriehdokkaana nykyisistä kaneista Bensku on ihan ehdoton ei, se on Neelan kanssa aikanaan jo näyttänyt elelevänsä mieluummin itsekseen/ihmisen kainalossa. Ja jos Neela, joka on varsin alistuva ja yleensä kaikkien kaveri, ei tule Benjaminin kanssa toimeen, miten täpäkämpi Luna voisi ikinä tulla? En viitsi edes kokeilla.

Jäljelle jää pariskunta Neela & Elliot tai Kain. Kainin kanssa Luna on ollut nenätysten monta kertaa ulkoaitauksissa ilman sen ihmeellisempiä kahakoita ja energiatasoiltaan nuo kaksi ainakin olisivat samoilla linjoilla...ja siinä se sitten onkin. Luna voi olla vähän dominoiva ja Kain nyt on belgianjänis (vaikka leppoisa kaveri onkin). Kainin aitaus on suhteellisen iso, mutta voi silti olla ettei noiden kahden egot mahtuisi samaan tilaan.

No sitten on Neela & Elliot. Aikanaan yritin Neelaa saada ujutettua Aapo & Lunan kanssa samaan laumaan laihoin tuloksin. Aapon kanssa Neela tuli varsin hyvin toimeen, mutta Lunalta Neeluska sai välillä nenilleen. Voipi olla, että jos olisin sinnikkäästi pitänyt kolmikkoa yhdessä, olisi Luna lopulta lopettanut Neelan nutuuttamisen. Tähän hieman luotankin tulevaisuudessa.. En vain oikein tiedä länttäisinkö aikanaan samantien Lunan rusinoiden kanssa samaan ulkoaitaukseen, vai odottelenko hetken pitäen Lunaa yksinään sen aikaa. Aika näyttää.. 

Sitten siinä tapauksessa, ettei Luna edelleenkään hyväksy toista naarasta, saatan harkita ajatusta kokeilla ensiksi mitä Neela ja Kain olisivat toisistaan mieltä. Alistuva ja rauhallinen Neela voisi olla Kainille ihan hyvä kaveri, mikäli Kain tyttösen hyväksyisi. Lisäksi Neela on varsin hyvä käsitellä ja muutenkin mukavan leppoisa tyttönen, joten ei tarvitsisi pelätä Kainin ottavan huonoja vaikutteita kaveristaan. 

Ja sitten luonnollisesti kokeilisin miten Luna ja Elliot tulisivat yhdessä toimeen. Vanhempi ja määrätietoisempi Luna voisi hieman rauhoittaa ja "tallata" Elliotin ajoittain päätään nostavaa egoa, Neela kun puolestaan vaan alistuu Totin kukkoilulle. Noin muuten nuo kaksi muistuttavat (ulkonäkönsä lisäksi) toisiaan luonteidenkin puolesta aika paljon, niistä saattaisi tulla ihan kelpo vipeltäjäpariskunta. Ja yhdistäminen todennäköisesti sujuisi joko täysin ongelmitta tai siitä tulisi kovinkin myrskyinen loppuen siinä tapauksessa varsin lyhyeen.

Toki mieluummin olisin rikkomatta jo olemassa olevia pariskuntia (N&E)....ja itsekkäästi pitäisin Kainin omana "mamman rimpulana". Eli toivottavasti aikanaan saisin 3 korvaparin luppalauman. Häkkijärjestelyitä joudun jokatapauksessa tuolloin muuttelemaan, koska esimerkiksi Neelaa ja Elliotia ei voi laittaa Aapon & Lunan L-häkkiin tuollaisenaan - ne loikkaisivat reunojen yli lattialle ja pahimmassa tapauksessa satuttaisivat itsensä siinä lennellessään ympäri kanihuonetta.

Katsellaan katsellaan... Toivon mukaan nämä kirjoittelemani asiat tulevat naaman eteen vasta monen vuoden päästä. Tähän asti meillä on ollut hyvää onnea terveiden kanien muodossa, toivottavasti sama malli jatkuu vielä pitkälle.

Jos sitten tähystellään vielä pidemmälle, eli esimerkiksi sinne 6 vuoden päähän.. Silloin tämän katon alla tulee toivottavasti olemaan yksi yhtenäinen pääasiallisesti suurten ja jättirotujen edustajista koostuva lauma, ja niillä olisi toki oma kanihuone käytettävissään. Siinä on meikäläisen tämän hetkinen unelma, katsotaan toteutuuko se vai muuttuuko mieleni tässä matkan varrella.

Hei me arvotaan!

Muutama viikko sitten tuumasin kuinka lähestyvän 100 lukijan rajan mennessä rikki voisin juhlistaa asiaa pikkuisella arvonnalla. No tämä kyseinen lukijamäärä tulikin täyteen yllättävän pian ja mainitsemani idea sai mukavasti positiivista palautetta, kiitos siitä!

Täten nappaapa tupeestasi kiinni, nyt mennään.

Osallistuminen

• Osallistumisaikaa on 16.8.2014 asti, itse arvonnan suoritan su 17.8.2014 ja voittajan ilmoitan seuraavan viikon aikana.
• Arvontaan on mahdollista osallistua 2 arvalla. Ensimmäinen lärpäke on mahdollista saada kommentoimalla tähän postaukseen ja kirjoittamalla seuraavat asiat:

• Nimesi (erityisesti anonyymit huomioikaa tämä kohta, tärkeintä että on joku nimi mistä tunnistan/erotan)
• Sähköpostiosoitteesi
• (Linkki, mikäli haluat toisen arvan - lue pari riviä alemmas)
• Monellako arvalla osallistut

Toisen arvan saat jakamalla yllä olevan kuvan blogissasi ja lisäämällä kyseisen linkin kommenttiisi "linkki"-kohtaan. Mikäli linkki kommentissasi puuttuu, ei toista arpaakaan tipu (en ala käymään jokaisen blogissa kahlaamassa mahtaako tuo kuva löytyä sieltä vai ei, ymmärrätte varmaan). Yhdenkin arvan saaminen edellyttää ainakin nimen & spostiosoitteen kirjoittamista, muuten tämä juna valitettavasti pyyhältää ohitsesi. Huomaathan siis, että sinun ei välttämättä tarvitse olla blogin lukija osallistuaksesi.

Palkinto

• Palkintona arvonnassa on digitaalinen piirrosversio voittajan lemmikistä, ja edelleen valitettavasti rajaan mahdollisen lemmikin pelkkiin kaneihin (syy tälle löytyy tuolta aiemmin laittamani linkin takaa). 
• Mikäli voitat, valitsemasi kuvan on oltava tarpeeksi suuri ja hyvälaatuinen. 16 eriväristä pikseliä ei vieläkään jaksa naurattaa niin minua piirtäessäni, kuin myöskään sinua nähdessäsi sellaisen hirviön sähköpostisi saapuneet-kansiossa. En tietenkään odota mitään studiokuvaa, mutta kovasti jaksan suitsuttaa järkkärikameroiden perään.
• Lopullinen piirroskuva tulee olemaan taustaton PNG-tiedosto. Kuvassa ei myöskään tule olemaan "etustaa", joten huolehdithan valitsemassasi kuvassa kanisi näkyvän kokonaan, eikä noin ½ kanista ole esimerkiksi ruohon takana piilossa.
• ...pienenä pyyntönä toivoisin voittajan suosivan ennemmin lyhyempiturkkista kania, kuin hulvattoman pitkäkarvaista korvallista villatolloa. Ihan vain oman itseni vuoksi, sillä pitkä karva on tuskallista piirtää.

Pyrin saamaan palkintokuvan mahdollisimman nopeasti valmiiksi, mutta niinkuin meillä kaikilla, myös minulla on välillä aika ja energia kortilla. Täten toivoisin, ettei voittaja hypi seinille heti jos kuva ei ole valmis seuraavana päivänä...tai vielä sitä seuraavanakaan.

Tämän blogin ensimmäinen arvonta pyörähtää nyt käyntiin ja päättyy noin parin kuukauden päästä, voittajan selvittyä otan häneen sähköpostitse yhteyttä julkaistuani asian ensin täällä blogissa. Mikäli en saa vastausta spostiini 4 päivään mennessä (viim. 20.8.2014), arvon uuden voittajan. Paljon sääntöjä, mutta kokeillaan pärjätä!

Lopuksi kaikille yhteisesti: onnea arvontaan! :)

kuvauskaluston uusintaa

Rahapussini huokasi syvään ja raskaasti, kun aiemmin tällä viikolla poikkesin ostamaan uuden kameran rungon. Entisen Canon EOS 1100D:n sijaan meikäläinen kuvaa tästä eteenpäin Canon EOS 70D:llä, objektiivina kameran nokassa kiikkuu edelleen tuttu ja turvallinen Sigman 30mm.

Tottakai uutta "lelua" piti päästä kokeilemaan, joten alempana sekalaista kuvaoksennusta. Pakko myöntää olevani erittäin tyytyväinen ostokseeni, vaikka sillä hetkellä kurkkua hieman kuristikin. Varsin suurella mielenkiinnolla kokeilen lähiaikoina miten uusi runko suoriutuu kanien kuvailusta, ainakin näitä kuvia läpi käydessäni huomasin paljon positiivisia asioita. Mukavaa, että uusi runko saa enemmän irti tuosta objektiivistakin, 1100D:n kanssa kyseinen putki kun ei aina päässyt ihan oikeuksiinsa..

 Uuden rungon aiheuttama hilpeys oli ilmeisesti tarttunut pariin koppakuoriaiseenkin - sen verta tunnelmallista oli näidenkin meno

Koirakanini mun

Pitkään aikaan ei ole tullut hehkutettua harmaata luppakorvaista pullaani, eli Benjaminia. Oikeastaan ei ole ollut kyllä mitään mitä hehkuttaakaan tuon osalta, miekkonen kun on kevään tullen ollut hieman normaalia rasittavampi tapaus. Nyt kuitenkin pahin keväthuuma tuntuu olevan ohitse *kopkop* ja  Bön alkaa olla taas oma rauhallinen, ihana ja pikkuisen hömelö itsensä.

Viime lauantaina viimeksi sain jälleen hymistellä Benskun kanssa dumpattuani sen ulos aitaukseen kaikkien häkkien/sisäaitauksien siivouksen ajaksi. Kävin silloin tällöin vilkaisemassa, että kaikki on kunnossa ja kani on edelleen turvallisesti aitauksessaan. No sielä se oli kyllä, mutta näytti ettei Bensku olisi liikkunut askeltakaan - sielä se möllötti ulko-oven puoleisessa aitauksen reunassa ja kyttäsi ovea. Aina kun pistin pääni ovesta ulos, kurkotteli se epätoivoisen näköisenä tai muuten vain tuijotti hylättynä "hei, mä oon yksin täällä..pelasta!!".

Lopulta kun sain siivoushommat valmiiksi, kävin hakemassa Bönin sisälle. Avasin aitauksen oven puoleisen reunan, jolloin Bensku varsin määrätietoisen oloisesti lähti saman tien pompottamaan suoraan kohti ulko-ovea, pomppasi ovesta sisälle ja paineli keittiön kautta omaan olohuoneen nurkassa olevalle alueellensa. Että näin meillä ulkoillaan.

Olisi todennäköisesti tarvinnut itse seisoa pihassa koko ajan, niin johan olisi ulkoilu ja puskissa römyäminen maistunut.. Torvelo.

Kotimainen harmaa nenäapina

Näitä kuvia otellessani (31.5. kuvattuja) jouduin möyrimään puoliksi tuossa pihassa olevan viinimarjapensaan alle kameroineni. Kyllä siinä oli taas naapureille katsomista, jos sattuivat näkemään, kun "tällä kertaa se omituinen naapurin tyttö oli sukeltanut puskan alle niin, että jalat vain näkyivät". (Sivulisäyksenä: sielä puskassa oli muurahaisia, lisäksi Bensku heitti ajoittain multaa päin näköä kaivellessaan..)

Onneksi ainakin tässä samassa rapussa asuvat pääasiallisesti tietävät, mistä syystä mahdollisesti olin sinne puskaan päätynyt. Siltikin välillä mietityttää kuinka moni pitää minua täysin kajahtaneena, kun kyykin takamus pitkällä ja leikkaan nurmikkoa keittiösaksilla keräten ruohoa ym. muoviastiaan vieden sen lopulta sisälle..

Kain 1v.

Tänään juhlitaan Kainin 1-vuotissyntymäpäivää! Vaikka meidän yhteistä taivalta pikkumiehen kanssa on kestänyt vasta hieman päälle 2kk, on se onnistunut huvittavalla luonteellaan kietomaan ainakin itseni täysin käpälänsä ympärille varsin lyhyessä ajassa.

Kainissa yhdistyy kasa pirteyttä ja loputonta uteliaisuutta, ihmisläheisyyttä ja sosiaalisuutta, energiaa, tarkkaavaisuutta, sulavuutta, sopiva määrä pahvipäisyyttä, hieman kärsimättömyyttä ja joissain määrin sitä tyypillistä omapäisyyttäkin..

Täydellinen jänöpoika siis...ainakin meidän katon alle!

 Pakko myöntää, että karvanvaihtoturkistakin huolimatta melkoisen hyvännäköinen jänis!

Aapo & Luna 18.5.

Tämän kuvapostauksen loppupäässä surkuttelin Aapon & Lunan ulkoilujen loppuneen turhan pikaisesti pään päältä lentävien lentokoneiden vuoksi. Kerkesin kuitenkin tuolloin napsimaan muutamat kuvat ennen sisälle siirtymistä, jotka tosin onnistuin unohtamaan kuvakansioviidakkoon. Näin lähes kuukautta myöhemmin satuin törmäämään kyseisiin kuviin, joten heitellään muutamat niistä tännekkin näin jälkikäteen.

Muuten meidän arkemme pyörii normaaliin tapaan. Ulkoilukelejä on ollut vaihtelevasti, siitä on pitänyt huolta tasaisen väliajoin ilmaantuvat sateet...nyt kuitenkin näyttää siltä, että tuonne voisi jonkun pitkäkorvan viedäkin joksikin aikaa. Lisäksi tänään jonkun varmaan tarvitsisi nuo häkitkin siivota, kuka lie sen sitten mahtaa tehdäkään...?

Aapon järkyttävä kesäturkki, joka itse asiassa vaatisi jälleen lyhentelyä..

Pöydällä noita kuvatessani laitoin Aapon jo maahan, jolloin yleensä niin nätisti poseeraavan Lunan yhteistyöhalukkuus loppui kuin seinään. Kyttyrä asento, korvat tötteröllä ja silmät hellanrenkaina mulkoilua - juuri sitä mitä halusinkin.

Kappas, uusi ulkoasu!

Siirryimme kertaheitolla eri värimaailmaan, ja koko kanilauman sijasta Kain pääsi itsekseen komeilemaan banneriin. Taustakuvan vuoksi jouduin kääntämään tekstiosuuden ja sivupalkin paikat päikseen, tuntuu todella oudolta katsoa blogia tämän näköisenä...koko blogi näyttää nyt vielä niin väärältä.

Mutta ehkä siihen tottuu..

Vanha

Uusi

Aikaisemmassa tekstissä kyselin mielipiteitä mahdollisesta arvonnasta ja etenkin sen palkinnosta, voit käydä lukaisemassa siitä tästä... tai sitten ihan rullaamalla vielä hiukkasen alaspäin. Näillä näkymin kuitenkin kyseisen arvonnan rykäisen käyntiin tässä kesän mittaan.