26.7.2015

Ummetustarina + Aapo 7v!

Aapolla on koko 7v. elämänsä aikana aina ollut hieman herkempi vatsa, sille tulee suhteellisen herkästi ummetus/staasi. Näin ollen sen kohdalla on aina joutunut kiinnittämään vähän enemmän huomiota runsaaseen heinän kulutukseen, muuhun ruokaan (mitä se syö ja paljonko) sekä virikkeisiin (mm. vessapaperirullat eivät sille käy, todettu kantapään kautta). Aapolla on tainnut olla nelisen kertaa ummetus, jotka olen saanut hoidettua aina kotikonstein. Muilla kaneillani ei koskaan ole ollut mitään ongelmia vatsojensa kanssa.. 16.7. torstai-iltana tähän tuli muutos.

En ikinä olisi uskonut, että kaikista kaneistani juuri Benjaminille iskee ummetus. Näin vaan kävi kun torstai-iltana iltapellettejä viedessäni Bensku ei tullutkaan syömään ja jos tuo ei tule syömään on jotain 100 % varmasti vialla. Kokeilin muitakin Benskun herkkuja ja kun nekään eivät kelvanneet ja kanin olemus viittasi Aapon kanssa turhan tutuksi tulleeseen vaivaan ajattelin samantien...aha, ummetus.

Ei muuta kuin kani selälleen jalkojen päälle, joka pienen suostuttelun jälkeen alkoi sujumaan melko hyvin, pakkojuotto ruiskulla (niitä on säästössä useampi pääasiallisesti Aapoa varten) ja pakkosyöttöä tunkemalla heinää hampaiden taakse, joka onneksi laukaisi pureskelurefleksin. Heinänkorren sai tuon suuhun ihan hyvin, ei siinä mitään, mutta oli toinen juttu saada Bön nielemään. Se fiksuna poikana ensialkuun vain silppusi heinän suuhunsa ja pupelsi toisesta suupielestä heinäsilppua ulos sitä mukaa kun työnsin toisesta suupielestä kortta suuhun. Ei näin.

Ensimmäisenä iltana sain jonkin verran heinää menemään muuallekin kun silputtuna syliini ja lisäksi ulkoa haettua tuoretta sain myös menemään. Heinä olisi parempi, kyllä, mutta tässä tilanteessa tärkeintä oli saada menemään alas jotain, ihan mitä tahansa, ettei suolisto lamaannu kokonaan.

26.7.15

Perjantai meni kania seuratessa & pakkojuoton- ja syötön, sekä pakkoliikutuksen ja mahahieronnan merkeissä. Aaposta viisastuneena ajattelin, että todennäköisesti saan ummetuksen laukeamaan ihan kotihoidolla ja illalla Benskulta tulikin jo jokunen papana ulos, lisäksi se söi jonkun verran itse. Vettä se ei juonut, tosin tähän saattoi vaikuttaa oma vainoharhainen nesteytykseni, ettei kani vain pääse kuivumaan.

Lauantaina tilanne ei ollut muuttunut, joten oli pakko lähteä eläinlääkäriin. Vaikka asunkin pk-seudulla, ei heinäkuun vkloppuna ole kovin helppoa saada eksoottisiin erikoistunutta eläinlääkäriä kiinni, siispä päädyin viemään Benskun päivystävälle. Jälkeenpäin voin sanoa, että otsaluullaankin olisi voinut huomata, ettei tällä ell:llä ollut hajuakaan kaneista. Pääasia oli kuitenkin se, että Benskua nesteytettiin suoraan ihon alle, kurkattiin hampaat (ei piikkimuodostumia) ja annettiin kipulääkettä ihon alle ja minulle myös mukaan kotiin. Jotain silti puuttuu, eikö? Kyllä vain, Primperania olin kovasti vailla, mutta minulle sanottiin vain "ettei sitä saa mistään". Jälkeenpäin lueskelinkin, että Primperanin saannissa on todellakin ollut vaikeuksia...mutta tuntuu oudolta, ettei näin isolla ketjulla ole Primperania edes pillereinä tms..

No, päätin sitten, että kokeillaan tuon surkean eläinlääkärikokemuksen jälkeen (joka pitää huolta siitä, etten enää tuonne jalallani astu) jatkaa kotihoidolla, kun Bensku kerran jo söi jonkun verran ja nyt meillä oli kipulääkkeet. Lisäksi ostin ell:ltä Oxbow:n Critical Care -jauhetta 2 pussia, joista 1½ ovat tälläkin hetkellä pakkasessani. Pakkosyöttö- ja juotto siis jatkui, samoin pakkoliikutus ja massuhieronnat. Nyt tosin pakkosyöttö oli helpompaa, kun sai ruutata Critical Carea 5 millin ruutalla. Benjamin vaan ei voinut sietää koko puuroa, jonka vuoksi CC:n roiskeita päätyi mm. telkkariin... Lääkkeetkin tuo ottaa mieluummin kuin CC:n.

Tämän hetken ruiskukokoelmaa.. Yksi 1ml ruisku puuttuu vielä tuosta. Ja kuten näkyy, Benjamin kiukuspäissään rouskaisi yhden 1ml ruiskun poikkikin. Vähemmästäkin menee hermo, kun jatkuvalla ängetään jotain väkisin suuhun.

Sunnuntai ei tuonut muutosta, Benjamin edelleen söi jo jonkun verran (mm. tuoreet ja pelletit menivät suht hyvin) ja papanaa tuli satunnaisesti, mutta tilanne ei lauennut loppuakin. Siispä päätin, että maanantaina suuntaamme uudelleen eläinlääkärille ja tällä kertaa metsästän käsiini sitä Primperania. Päädyin soittamaan Johanna Rauliolle, joka valitettavasti oli lomalla juuri sen viikon ja poissa paikkakunnalta. Juttelin hetken aikaa hänen kanssaan ja hän oli sitä mieltä, että Primperania olisi nyt hyvä saada (tai jotain suolen toimintaa edistävää). Hän ei valitettavasti voinut antaa reseptiä puhelimitse, koska ei ollut nähnyt Benskua, mutta hän antoi mm. annosteluohjeita Primperaniin pillerimuodossa, sekä sanoi että voin muille eläinlääkäreille soittaessani mainita jutelleeni Raulion kanssa puhelimitse asiasta.

Jälleen tilanne oli se, että minulle oli aivan sama mille eläinlääkärille saisin ajan, kunhan saan jonkun katsomaan Benjaminin läpi ja antamaan ne lääkkeet!! Viis siitä vaikka ell ei olisi edes osannut sanoa annostelumääriä, tiesin ne nyt ihan omasta takaa. Soittelin useampaan paikkaan (jopa sinne lauantaiseen, jonne ei olisi päässyt ennenkö vasta päivystysajoilla illalla), kunnes lopulta päädyin suosituksen kautta soittamaan Eläinlääkäriasema Valjakkoon.

Hekin sanoivat ensin heillä olevan valitettavasti aivan täyttä sille päivälle, mutta puhelimessa puhunut nainen lupasi käydä vielä kysymässä eläinlääkäriltä selitettyäni mitä olisin vailla. Kuin ihmeen kautta sain kuin sainkin sieltä ajan 17:15, voin sanoa että aivan valtava kivi vierähti sydämeltä. Olin ehtinyt jo miettimään useampaan otteeseen pahinta ja valmistelin itseäni henkisesti siihen, että tämä olisi rakkaan ranskanpullani viimeinen kesä. Nyt kuitenkin näin vähän valoa tunnelin päässä; ehkä tämä painajainen päättyy sittenkin ihan hyvin? Johan sitä oli tullut jo itkeskeltyä useampaan otteeseen tämän asian takia.

En tarkoituksella mainitse sen ell:n nimeä, jossa kävin lauantaina..mutta nyt kun on positiivinen asia, niin mielelläni kehun! Eläinlääkäriasema Valjakko oli todella positiivinen kokemus ja eläinlääkäri Laura Ellonen oli todella osaavan ja asiantuntevan oloinen. Lisäksi kaikki olivat muutenkin todella ystävällisiä ja täällä sain sen tunteen, että Benjaminista todella välitettiin. Benskua nesteytettiin jälleen tipan kautta (poika sai kehuja kuinka nätisti se oli tuon toimituksen ajan), lisäksi Ellonen tarkasti vielä hampaat ja kokeili Benjaminin vatsaa lävitse (ei ollut turvoksissa missäänkään vaiheessa, vaan varsin tyhjä oli pojan reppu) ym. Kuulemma olin hyvin myös itse huolehtinut nesteytyksestä, sillä tälläkään kertaa Bönissä ei ollut mitään kuivumisen merkkejä (ihossa, ikenissä...)

Ja mikä parasta, sain Primperania mukaani (yksi annos laitettiin jo ell:llä ihon alle)!! Lisäksi sovimme, että mikäli tällä määrällä ummetus ei laukeaisi saisin tulla hakemaan sitä lisää kunhan soitan etukäteen, jotta ell osaa laittaa lääkkeet valmiiksi odottamaan noutoa. Itseasiassa kun kysyimme, niin siskonikin (joka oli mukana kuskina, omaa autoa kun ei ole. Kiitos siskolle!) olisi saanut käydä hakemassa lääkkeet, kun hän ajaa kuitenkin joka päivä lähes ohitse työmatkallaan. Tällä kertaa lähdin hyvillä mielin kotiin. Saanen vielä mainita: Valjakko oli erinomaisen palvelunsa lisäksi myös huomattavasti edullisempi, kuin tämä lauantainen ketjuell..

Tiistaina tilanne oli jo parempi, Benjamin söi heinääkin jo melko hyvin ja se alkoi olla enemmän itsensä. Uskalsin lopettaa tukiruokinnan ja -juoton, tiistaina en siis tehnyt enää kumpaakaan. Keskiviikkoaamuna vastassa oli jälleen normaali Bön, ruokaa meni ja papanaa tuli samalla mitalla ulos. Ummetus oli vihdoin lyöty kokonaan ja olo oli todella helpottunut! Ei sitä fiilistä osaa oikein edes kuvailla, ellei ole itse kokenut jotain samantyyppistä.

Benjaminin ummetus oli pitkä ja hankala, joskin onneksi se söi kokoajan jonkin verran itsekin ja papanaa tuli satunnaisesti. Täysin tukossa se ei missään vaiheessa ollut. Edelleen tosin kiinnostaisi tietää mikä tämän aiheutti. Benjamin on aina ollut erinomainen syömään heinää, ruokavalioon ei tullut mitään muutoksia, mitään stressitekijöitä ei ollut....

26.7.15 Benjamin näyttää ihan pikkupojalta..

Nyt tällä hetkellä Bön makoilee tyypilliseen tapaansa keskellä olohuoneen mattoa ja vihdoin se on oppinut menemään itsekseen ulos avonaisesta takaovesta ötökkä"lärpättimistä" huolimatta (itse meneen tällöin varon vuoksi perässä, ettei satu mitään)..sisään se on osannut römytä jo pidemmän aikaa.

Vaikka tällä kertaa kohtaaminen ummetuksen kanssa oli todella paljon stressaavampi ja kaikinpuolin painajaismaisempi kokemus kuin aikaisemmin Aapon kanssa, jäi tästä silti jotain käteenkin: ruiskuja on jälleen lisää, kipulääkettä jäi jonkun verran (päiväykset riittävät vuoden loppuun), pakastimessa on nyt vihdoin pitkään ostoslistalla ollutta Critical Care-jauhetta ja mikä parasta...tiedän taas yhden oikeasti hyvän eläinlääkärin lisää, jonne voin tulevaisuudessakin viedä kanini hyvillä mielin. Lisäksi Benjaminia tuli nyt pideltyä niin paljon selällään, että taitaa olla parempi tästä eteenpäin leikellä kynnet selällään. Ei mene hukkaan tämä pakko-opettelu, joka lopussa alkoi sujumaan jo erinomaisesti. Luojan kiitos oma ranskanpullukka Benjaminini on kunnossa.



Lisäksi loppuun vielä pelkkä tylsä, mutta positiivisempi tekstinpätkä:

Perjantaina 24.7. porukan papparainen, Aapo, täytti hienot 7-vuotta! Edelleen Aapo on todella pirteä ja ikäisekseen erittin hyvässä kunnossa, joten toivoa sopii ettei meidän yhteinen reissumme ole vielä lähelläkään loppua. Onnea rakkaalle Pööpille!

8.7.2015

Tapahtuipa kerran..tai useamminkin

Esimerkkitilanne: 

On ilta, verhot on jo kiinni ja olohuoneen valo on päällä. Istun itse sohvalla ja katselen tietokoneelta jotain ohjelmaa. Kaikki on rauhallista ja normaalia, Bensku on taju kankaalla (nukkuu) maton kulmalla. Yhtäkkiä sieltä maton kulman suunnalta kuuluu matala "UURHH", jonka jälkeen alkaa laiska mutta kuuluva & painava takajalan polkeminen. Itse pyöräytän silmiäni ja jatkan ohjelmani katsomista reagoimatta asiaan välttämättä sen kummemmin. Paukuteltuaan ennalta määräämättömän ajan Bensku yhtäkkiä lopettaa, käy takaisin maate samaan paikkaan ja jatkaa uniaan. Ilta jatkuu normaalisti ihan kun mitään ei olisi ikinä tapahtunutkaan..niinkuin ei tapahtunutkaan, ainakaan mitään sellaista, joka olisi sen paukuttelun selittänyt.

Tämä tismalleen sama kaava toistuu satunnaisina iltoina: rauhallista/hiljaista *pot pot..* rauhallista/hiljaista. Mikään ei liiku sillä välillä, mikään ei muutu. Itse kanikaan ei liiku maton kulmalta missään vaiheessa. Bensku vaan herää yhtäkkiä, nousee ylös, potpottaa hetken ja nukahtaa uudelleen niille sijoilleen.

Paras lopputulos tosin saavutetaan mikäli kanihuoneen asukit havainnoivat Benskun paukutukset ennenkuin Bön painuu takaisin unten maille. Siitä lähtee 4:n jalkaparin fanfaari, joka on muuten helppo saada loppumaan. Kirsikkana kakun päällä jos taloyhtiössä on jo hiljaisuus.

Näin meillä.


Alla kyseinen torvelo ja torvelon turpa, joka on liian lähellä kameran linssiä.
Samainen torvelo näkee myös pelottavia unia. Joku varmaan vei unessa sen ruokakupin, vähempikin pistää paukkumaan.

5.7.2015

Kyllä tarkenee

Ihanaa, että kesällä on lämmin ja näin edespäin.. Silti ei haittane yhtään, jos ennusteet pitävät paikkansa ja ensi viikolla ilmat hieman viilenevät (pysyen kuitenkin sielä +20 paikkeilla). Sellaisista kesäkeleistä me pidämme, saa yölläkin nukkua kunnolla!

Tuohon meidän pihaamme paistaa aurinko koko päivän kuumimman ajan, joten jos kaneja on viety ulos, on ne viety vasta iltaviileässä. Muutoin sitä ollaan kärvistelty sisätiloissa. Kanihuone tosin on koko kämpän viilein huone, joten Aapolla, Lunalla ja Cainilla ei sinänsä ole vielä mitään hätää. Benjaminin kanssa sen sijaan ollaan halailtu kylmiä vesipulloja enemmän ja vähemmän. Kanihuoneen vielä toistaiseksi inhimillisistä lämpötiloista huolimatta myös pikkuisille on laitettu keramiikkalaatat häkin pohjalle ja Cainille lattialle.

Ilmalämpöpumppu olisi maailman pelastaja näillä keleillä.


Näin täällä maataan pitkänä pötkönä naama rutussa, kun on niin kuumakin!
Viileämpää paljasta lattiapintaakin löytyisi, mutta mitä sitä suotta kun matollakin voi tuhista tuskissaan..

2.7.2015

Isojen poikien lelu

Tästä en muistaakseni ole koskaan kirjoitellut.. Pää pointtina kuitenkin on se, että pitäähän jokaisella kunnon miehellä olla oma nalle. Tätä mieltä Cain ainakin on.

Nallea ei alunperin ole edes ostettu Cainia varten tai kaneille yleensäkään, vaan tämä on osa viime jouluna isoveljeltäni saamaani joululahjaa. Takaisin Vantaalle Valkeakoskelta saavuttuamme nalle oli jäänyt vielä lattialle muiden joululahjojen kanssa odottamaan paikalleenlaittoa. Käytävässä ravatessaan Kakkula fiksuna poikana tietenkin tunki kiinnostavaan joululahjakassiin ja löysi sieltä elämänsä rakkauden.

Ensimmäinen reaktioni oli ottaa nalle jänikseltä pois, jotta se ei saa suoliaan solmuun nyhtäessään nalleraasun karvoja. Pian kuitenkin huomasin, ettei Cain revi/pure nallea vaan mässyttää lähinnä karvoja suussaan. Mikäpä siinä, pitäköön nallensa, kunhan ei riko sitä. Puoli vuotta myöhemmin nalle on edelleen tasaisessa käytössä, ehjänä, eikä siitä taida löytyä yhtäkään kohtaa, jota ei olisi mässytetty kanin kuolasta jäykäksi.

Kuolapuikkoista nallea siirrellessäni aina toteaa pojan käyneen jälleen mässyttämässä kaveriaan, kun käteen osuu kostea ja pehmeä kohta. Samaa mässyttelyä Cain tosin harrastelee nykyään myös hiuksilla (jos makaan maassa) ja lattialla olevilla pyyhkeillä. Huvinsa kullakin.


 "..mämmämmämmämmä..."

Heiluin tänään kameran kanssa enemmänkin leikattujen ja tästä syystä ikuisesta karvanvaihtorajoista kärsivien poikamiespupujeni parissa. Luokse pyrkivä kani/jänis on tottakai lemmikkinä aivan ihana..kuvatessa se vaan välillä kismittää, kun puolet kameran kortilla olevista kuvista on alla olevan mukaisia. Vaan ei parane valittaa!

Bön ja herran tukkijalat

Syntymäpäiviäkin tässä on tullut ohitettua lapasta heilauttamalla. Cain täytti 9.6. perheen nuorimmaisena 2 vuotta!

Seuraavat pippalot olisivat tämän kuun lopussa kun vuorostaan perheen papparainen, Aapo, täyttää 24.7. mukavat 7 vuotta. Lunakin täyttää elokuun lopulla jo 4 v. & Benjaminhan täytti maaliskuun alussa sen 3 v...niin se aika juoksee. Normaalistihan olen blogissakin reagoinut kanien syntymäpäiviin jollain tavoin ja itse asiassa koneella odottaa yksi piirros Cainista, jos vaan saisin aikaiseksi tehdä sen loppuun joku päivä. Kaikki aikanaan.