Hups

Päästin eilen Benskun ensimmäistä kertaa muuton jälkeen koko kämppään möyrimään loputkin nurkat lävitse. Nopean kierroksen jälkeen paikka löytyi normaaliin tapaan jostain maton reunasta pötköttelemästä ja ilta jatkui mukavan rauhallisena.

Mutta..

Käväisin vessassa, kun yhtäkkiä kuulin jokseenkin epäilyttävän kolahduksen. Kun tulin ulos vessasta, niin herra komeili pöytäkoristeena ton lasisen sohvapöydän päällä. No tässä talossahan kanit ei hypi pöydille, joten napsautin sormia ja örähdin tulemaan alas pöydältä. Oon opettanut kaikille neljälle sormien napsautuksen merkityksen, ja välillä pelkkä naps-ääni riittää keskeyttämään tietyt epähalutut jutut. Lisäksi Bensku kyllä tiesi sen itsekin, että se oli paikassa missä ei saisi olla (televisiotasolta ollaan välillä tultu niska-pers-otteella alas), joten se pomppasi alas ennenkö kerkesin paikalle nostamaan sen pois. Yllättäen kanin käpälät ei pidä kovin hyvin liukkaalla lasilla, joten sen takajalat sutas aika hyvin tyhjää....samalla ne osui tohon pöytäkoristeeseen. Katselin vierestä, kun se koriste lensi toiseen suuntaan vauhdilla ja putosi lattialle.

Tulos:

En voi väittää etteikö olisi ottanut aivoon, mutta eihän sille enää mitään voinut. Onneksi toi yksi "pylväs" ei mennyt ihan pirstaleiksi ja sen pystyy kyllä korjaamaan. Huomenna koulun jälkeen poikkean siis pikaliima-ostoksille.

Samalla kun ottelin kuvia tosta rikkinäisestä kynttiläkoristeesta, nappasin samalla kuvat entisten pupujen uurnista. Ne on tällä hetkellä täällä olkkarissa sohvan päällä. Oon vaan miettinyt, että nyt kun Vili ja Nuppu on molemmat tuhkattu, niin pakkohan mun on tuhkata nää neljä nykyistäkin sitten kun aika on. Ja sitten kun ne kaikki 6 on tuhkattu, niin pakkohan mun on tuhkata kaikki tulevatkin kanit. Muuten mulle jää tunne, että nää 6 muuta on ollut jotenkin "tärkeempiä" kun myöhemmät. Eikä se niin ole. Missä vaiheessa joudun muuttamaan isompaan kämppään, jotta voin omistaa yhden huoneen pelkille kanien uurnille? Sellainen kiva kanien hautakammio..

Vilin uurna

Nupun uurna

Muuton jälkeen

Muutto on nyt tehty ja on kyllä ihanaa kun on enemmän tilaa! 23 neliöö muuttui 38 neliöksi, ero on kyllä iso! Isoveli ja isä oli innoissaan, kun ne sai kantaa mm sohvan ja painavan kanihäkin kuudenteen kerrokseen, ne kun ei mahtunu hissiin.. Kuulemma saan seuraavassa muutossa luvan palkata muuttofirman, kun heitin vitsiä josko ensi vuonna taas muuttaisin.

Kanien mörskä on tällä hetkellä keittiössä, eli eri huoneessa kun missä ite nukun (aamyyölliset hampaankiristelyt jää vähemmälle, jos joku pikkusista innostuu vetään rallia häkissään). Toi keittiö on onneksi sen verta tilava, että ton kokoinen häkkyrä mahtui sinne hyvin tekemättä koko huonetta kauhean ahtaaksi. Häkkejä kyllä varmaan tulee siivottua vähän useammin, ettei tarvi aina pyyhkiä karvaa ja pölyä lautasista ym.. Lunakin pöllyttää tällä hetkellä vielä aika mukavasti karvaa, joten imuria saa laulattaa aika usein. Jotenkin musta tuntuu, että tulen vielä katumaan tota päätöstä, et laiton ton mörskän tonne...

Benskukin on taas kotona. Edellisen postauksen mahanpurut meni onneksi nopeasti ohi ja seuraavana aamuna poitsu oli taas oma itsensä. Melkein kuukauden se lomaili porukoillani Valkeakoskella ja vitsit että oli outoa olla ilman tota möttiä. Tänään olisi tarkotus laittaa viimeset sähköjohdot kanien ulottumattomiin, niin pääsee herra tutkimaan kaikki uuden asunnon nurkat. Niin, koko kämppä on siis nyt sisustettu sen mukaan, ettei pikkusiakin lattialle päästäessä tarvitse enää laittaa mitään esteitä. Helpottaa hommia kummasti.

Ostin tässä samassa rytäkässä uuden kamerankin,  mutta fiksuna en hankkinut muistikorttia.. Joten se täytyy käydä ostamassa tässä jonakin päivänä. Oli tosi kiva huomata, etten voikkaan heti kokeilla uutta "leluani", kun hain sen postista...... No, aina ei voi onnistua. Eli uudempia kuvia tulee vähän myöhemmin.

Ulkona kun on niin ankean harmaa ilma, niin alla kesänen kuva pikku-Benskusta :)

Mahanpuruja

Tänään aamulla ihmeteltiin, kun ei Bensku ollutkaan syönyt aamuleipäänsä. Yleensä se siis menee sellaisella huminalla, että tuntuu ettei toi edes pureskellut välissä. Siinä kun tarkemmin seurailin, niin huomasin Benskun olevan muutenkin tosi vaisu. Se kyhjötti kippurassa, eikä rötköttänyt normaalilla tavallaan kintut sojottaen eri ilmansuuntiin.

Arvelin heti, että jahas.. suolessa ilmeisesti joku jumittaa.

Ensimmäinen kerta, kun joudun pakolla tunkemaan noin isolle kanille jotain ruiskulla kurkusta alas..tällä kertaa siis hieman parafiiniöljyä. Bensku alkaa oleen jo sen verta iso, ettei sen paikallaan pitäminen ole kauhean helppoa, jos se on päättänyt olla pysymättä kiltisti paikallaan.. Lopulta kuitenkin sain taisteltua jonkun verran parafiiniöljyä sen lutkusta alas ja nyt jokunen aika myöhemmin herra näyttää jo paljon paremmalta.. Pyyhekin sai jo melkein tyypilliseen tapaan kyytiä :)

Täytyy tossa hetken päästä ottaa se tohon olkkarin matolle ja vähän pökkiä pyllystä, jotta saan Benskuun vähän liikettä..toivottavasti sen mahakin ottaa mallia ja alkaa taas toimimaan normaalisti..

Pikkusten kuvauspäivä

Mun on pitkäny pitkään jo ottaa Neelasta kuvia, se kun päätti muuntautua karvatursaaks ja kasvatti oikein kunnon helman ja kauluksen. Tällä hetkellä varsinkin ton laahuksen kanssa mulle tulee mieleen siitä sellainen päältäajettava lattianpesukone tai jäähallien jääkone

Tänään aamulla päätin sitten ensimmäistä kertaa laittaa pystyyn oikein kunnon kuvauspaikan ja ottaa samalla kaikista pikkusista kuvia. Bensku ei päässyt mukaan, koska ensinnäkin toi pöytä olis ollut vähän liian ahdas sille..toisekseen se olis ensimmäisen 10 sekunnin aikana hypännyt noinkin matalalta pöydältä alas ja lähtenyt viipottamaan muualle.

Aapon turkki on nyt taas lyhyt. Sen lievän iho-ongelman takia leikkasin ensin ite sen turkin lyhyeksi, mutta herra päätti tiputtaa pitkän karvan selästä kokonaan ja kasvattaa lyhyen tilalle. Se on aikaseminkin tiputtanut selän päältä pitkän karvan pois ja keväällä se on kasvattanut pitkän takaisin. Tää taitaa nyt olla toinen talvi, kun tää tapahtuu. Mun puolesta Aapo vois jättää ton turkkinsa noin lyhyeksi, on meinaa vähän helpompi pitää takut pois.. :) Sen karvanvaihto on vielä vähän kesken, joten näyttää vähän pesukoneesta tulleelta. Pääkarvojansa se ei onneks tiputa pois.

Vihdosta viimein sain Aapostakin kielikuvan.

Rölli

Näitä kuvatessakin tulee niin hyvin aina niitten luonteet esille. Aapo on ihana kuvattava, kun se liikkuu suhteellisen rauhallisesti ja jysähtelee sopivasti aina hyviin asentoihin. Neela taas taapertaa melkein kokoajan. Lisäks nyt kun toi sen kaulanaluskarva on noin pitkä, niin se näyttää helposti hölmöltä kuvassa. Ja aina jos se sattuu pysähtymään, osaa se etsiä kaikkein epäkuvauksellisimmat asennot... :D Luna taas on ihan onneton, kun se taputtaa kokoajan johonkin suuntaan. Tosin tolla tättähäärällä on se hyvä puoli, että on melkein ihan sama mikä puoli siitä on kameraan päin, niin se kuva on silti yleensä kanin osalta onnistunu (jos unohtaa auki töröttävät sieraimet).