30.3.2014

Benskun ulkoilut & Kainin kuulumiset



Nyt on ollut niin kauniita päiviä, että mukana Valkeakoskella ollut Benjamin on saanut ulkoilla takapihalla sydämensä kyllyydestä...ja ulkoiluahan ei herran sydämeen loppujen lopuksi paljoakaan mahdu. Siinä missä hetken aikaa pihalla ravailu on kivaa, on silti mukavempaa esimerkiksi nököttää maassa kameran kanssa rämpivän omistajan päällä/sylissä.. Näin ollen kameran täytti lähinnä liian lähellä linssiä olleet ranskanpullapäät.


Uudelle tulokkaalle ja pikku potilaalle, Kainille, kuuluu myös erinomaisen hyvää. Toipuminen niin kastraatiosta kuin ympäristönvaihdoksestakin on sujunut hienosti - heinä, pelletit ja tuoreruoka uppoavat jo varsin hyvin ja poika on muutenkin ollut koko päivän mitä pirtein tapaus. Lisäksi eilen ja toissapäivänä vielä ymmärrettävästi hieman hämillään olleesta jänöstä on kuoriutunut ihanan sosiaalinen.

Sen huoneeseen mennessäni juoksee Kain väliaikaisaitauksensa etureunaan vastaan, ja aitauksen viereen istuessani seuraa poika mukana. Sen jälkeen alkaa iloympyrän ravaaminen aitauksessa ja umputus, joka päättyy kohdalleni pysähtymiseen ja kehikon rei'istä nenän ulostunkemiseen niin pitkälle kuin se mahtuu. Laittaessani käteni k.kehikon aukosta sisään sukeltaa Kain käden alle ja jää rapsuteltavaksi. Eilen vielä hieman hukassa ollut vessalaatikon käyttökin on löytynyt (Benskun pissaisten purujen avulla) muutamia papanoita lukuunottamatta. Itselleni tärkeintä on kuitenkin pissojen päätyminen oikeaan osoitteeseen, papanoista en ole niin tarkka.

Joka tapauksessa voipi olla ettei mene kauaa ennenkö sitä ollaan jälleen yhden uuden korvakkaan käpälän ympärille kiedottuna..


Huomenna (tai tänään, sillä kellon mukaan on jo sunnuntai) me siirrymmekin takaisin Vantaalle ja Kainkin pääsee vihdoin rauhoittumaan lopulliseen kotiinsa. Kunhan poika tervehtyy loppuakin voidaan säiden salliessa piipahtaa pihalla tutkimassa loputkin nurkat uudesta ympäristöstä.

28.3.2014

Tervetuloa kotiin Kain!

Belgianjänis on rotuna kiehtonut jo muutaman vuoden, mutta asia on jäänyt niille sijoilleen ja enemmänkin olen vain ihaillut muiden jäniksiä kuvista. Nyt kuitenkin kohdalle osui tilanne, jossa yhtäkkiä aloinkin miettimään josko nyt olisi aika tuoda kaniporukkaan ensimmäinen jänis. Huomasin ilmoituksen kesällä 2013 syntyneestä bjänisuroksesta, joka olisi vielä kotia vailla. Hetken harkinnan ja käytännön asioiden miettimisen jälkeen päätin pistää pojasta sähköpostia.

Loppuviikosta sitten saavuin Valkeakoskelle ja eilen hain ensimmäisen belgianjänikseni, Lou Lancasterin. Nimi Lou miellyttää itseäni ja sopii pojalle kuin nenä päähän, mutta lopulta kuitenkin päädyin vaihtamaan kutsumanimen Kainiksi, sillä Lou on nimenä niin kovin lähellä Lunaa.


Napsin aamulla pari kuvaa pojasta ennenkuin veimme rukan heti jo kastroitavaksi. Paljon tuli sille kerralla uutta, outoa ja vähän kurjaakin, mutta toisaalta nyt se hullunmylly on ohitse. Nyt otetaan rauhallisesti Loun/Kainin parannellessa itseään, sunnuntaina on tarkoitus suunnata takaisin Vantaalle (Bensku on täällä mukanani, muut kanit jäivät Vantaalle siskoni hoiviin).

Kaiken seassa samalla toki tutustutaan toisiimme pikkuhiljaa ja Kain saa totutella uuteen kotiinsa, mutta helppo on nyt jo sanoa poitsun tuovan kaniporukkaan upean lisän omana energisenä, pirteänä ja uteliaana itsenään!

25.3.2014

Ulkoasu uusiksi!

Näin sitä jälleen kerran blogin ulkoasu muuttui. Kerkesipä tuo aikaisempi olemaan jo noin 1½ kuukautta ennenkö jälleen sain vimman näpertää blogin ulkonäköä toisenlaiseksi. Joka tapauksessa tällä mennään nyt ainakin jonkun matkaa taas eteenpäin..

Entinen ulkoasu

18.3.2014

Näiden hetkien vuoksi sitä jaksaa


Tällaisissa tunnelmissa täällä ollaan nykyisin. Eli Neela ja Elliot elävät nykyään pysyvästi parivaljakkona yhteisessä häkki+aitauksessaan. Aikaahan näiden kahden varsinaiseen "yhteenmuuttoon" meni hieman alle 2 viikkoa ja muutenkin prosessi oli kanihistoriani vaivattomin. Olenkin ihan suunnattoman onnellinen asioiden mentyä näin - pitkään kun on tuo Neela-rukka säälittänyt, kun se selkeästi kaipasi kaveria.

Nyt kun nuo elelevät yhdessä, on Neelan läsnäolo (ja toki myös kastraatio) rauhoittanut Elliottia uskomattoman paljon ja muuttanut sen käytöstä mukavasti sosiaalisemmaksi. Kiinniototkin ovat olleet *kopkop* vaivattomia, kun aikaisemmin on usein hetken saanut leikkiä energisen pojan kanssa hippaa. Samalla Neela on myös muuttunut entistä sosiaalisemmaksi ja lempeämmäksi. Toivottavasti tämä jatkuu, ihan mielelläni otan tällaisen lötköpariskunnan, joiden lepohetkiä eivät omistajan siivouskolinat kiinnosta eikä häiritse.



Eli yllä olevan kuvan mukaisessa häkissä nuo nyt asustelevat siihen asti, että saan aikaiseksi tehdä tuostakin L-häkin, kuten aikaisemmassa häkkipostauksessa kirjoittelinkin. Kokoa tuolla on noin 160 x 160 cm.

Alla myös muutamia räpsyjä pikkuisten L-häkin tämänhetkisestä sisustuksesta. Ehkä noista saa jotain käsitystä miltä tuo tällä hetkellä näyttää (?), ihan helppoa kun ei tunnu olevan saada koko viritystä samaan kuvaan siten, että joka nurkka näkyy..

Tarkkasilmäisemmät saattavat myös huomata yhdessä alla olevassa kuvassa vessalaatikossa olevan verkon. Lunalla kun on paha tapa kaivella vessaa, olen taitellut vanhan ulkoaitauksen ylijäämäverkosta tuollaisen laatikon pohjalle menevän verkkohärpäkkeen. Verkko on sen verta matala ja laitan aina sen verta kuivikkeita, ettei tarvitse pelätä kummankaan vahingoittavan käpäliään verkossa. Siinä missä laatikkoa tyhjennettäessä verkko on hieman kelju, ajaa se asiansa kuitenkin erinomaisen hyvin. Jossain vaiheessa on tarkoituksena kehitellä taas jokin kaivuulaatikko-systeemi, jossa nämä kaivurikanit saisivat toteuttaa itseään. Kaivaminen kun on luontaista käyttäytymistä kanille, ja tällä hetkellä omilla kaneillani ei siihen mahdollisuutta ole sisällä ollessaan...



Kuten häkeistä ehkä huomaa, meillä on taas oikein kunnolla oksia pureskeltavaksi. Viime viikonloppuna kävin Ypäjällä siskon mökillä ja mukaan tarttui niin koivua kuin mäntyäkin.

Olemme jo muutaman kerran todenneet siskoni Yariksen olevan varsinainen tila-auto - sinne kun on tullut aikanaan onnistuneesti ängettyä mm. kokonainen naisten pyörä sisälle, ja tällä kertaa 4 jätesäkillistä oksia... Vaikka näkyvyys taaksepäin peruutuspeilin kautta saattoi olla hieman kyseenalainen, taittui matka kuitenkin varsin leppoisasti takaisin Vantaalle.

Taas on naapureilla ihmettelemistä, kun meikäläisen takapihalla on tosiaan monta jätesäkkiä oksia.. Eikä mitään pieniä risuja, tälläkin hetkellä keittiön lattiaa koristaa melkoisen iso koivunkarahka. Itse en ole niinkään hymyssä suin koikkelehtiessani oksien yli (saati siivouspäivänä), mutta ompahan Benskulla tekemistä...

14.3.2014

Ulkoilua kevätsäässä (video!)

Tänään oli niin kaunis ja lämmin ilma, että päätin viedä kaikki kanit vuorollaan ulos ennen viikonlopun mahdollisia lumikuuroja. Tuohon pihaan on tällä hetkellä aivan suora näköyhteys, sillä hyvin matalaksi leikatut pihapuskat eivät juuri suojaa anna. Sen vuoksi päätin heti alussa pistää suorakaiteen muotoisen pihan kahtia, ja ulkoiluttaa kanit sillä suojaisemmalla puolella, eli talon puolella. Näin saatoin itsekin olla hieman rennommin kyttäämättä herkeämättä nurkan takana mahdollisesti liikkuvia ihmisiä ja koiria. Muutenkin nuo piha-aidat ovat tällä hetkellä hieman resuisen näköiset, mutta ajavat asiansa ainakin kesään saakka tuollaisina.

Ensimmäisenä ulkona kävivät Aapo & Luna. Aikaisempiin kertoihin verrattuna pariskunta oli huomattavasti rennompi talon takana puhisevasta autotiestä huolimatta, Aapokin ravasi innoissaan pitkin nurmikkoa heitellen pieniä iloloikkia. Luna sen sijaan ei niinkään rallitellut, mutta toisaalta eipä se ollut nyt niin jännittynytkään, vaan tutki uteliaana ympäristöään.

Pikkuisten jälkeen hain Neelan & Elliotin, ja yllätyksekseni rusinat käyttäytyivätkin kuin vanha parivaljakko. Jos en tietäisi paremmin, olisin voinut luulla niiden eläneen yhdessä jo pidemmänkin aikaa. Tästä innostuneena päätin vihdosta viimein toteuttaa mielessäni jo jonkun aikaa leijuneen ajatuksen, eli videon teon. Mitään tarkoitusta videolle ei ollut, mutta ainahan on kiva pällistellä suloisia nappuloita juoksemassa pitkin pihaa, vaikka tylsistyttävän pitkän videonkin verran?

Video on tosiaan kuvattu kännykälläni, joten mikään laatutason pätkä tämä ei ole...mutta nyt juuri tällä hetkellä varsin käypäinen.



Niin ja tosiaan kävihän Benskukin sitten viimeisenä ulkona....mutta niinkuin videolla näkyi, kiinnosti sitä ulkoilua enemmän rapsutukset ja syli, mutta no.. Tuo tosin herätti huomiota ohikulkijoissa, jotka sen sattuivat huomaamaan, ja muutama naapuri kävi tutustumassakin "koiran kokoiseen kaniin". Nyt kun naapurustoon leviää tieto täällä asuvasta kanilaumasta, voin varmaan jo pikkuhiljaa painaa pääni koristeeksi lähialueen kanikahelin kruunun (vaikkei 5 määränä olekaan paljoa).. Sitä suuremmalla syyllä on pakko myöntää sisäisen idioottini hymyilleen rinta rottingilla suupielet korvissa, kun ulkona vieraiden ihmisten katsellessa Bensku tuli kutsusta luokse pidemmänkin matkan päästä, ellei jo ollutkin seuraillut perässäni ihan ilman kutsumistakin..

Ja rusinoihin vielä palatakseni: Itseasiassa Neela ja Elliot tulivat niin hyvin toimeen, että päätin koputtaa kepillä jäätä ja avata Elliotin häkistä toisen etuluukun yhdistäen näin molempien häkit/aitaukset yhdeksi suureksi häkiksi/aitaukseksi. Näissä asetelmissa ne ovat tuolla tälläkin hetkellä, ja yhteiselo jatkuu ainakin toistaiseksi rauhallisena.

7.3.2014

Kanihuone, häkit & aitaukset 3/2014

Jospa sitä vihdosta viimein käytäysiin lävitse uuden kämpän uudet häkit & aitaukset.. Näitä kuvia varten jouduin vaihtamaan kameraan kittiputken, joten kuvien laatu on sen mukaista, mutta näkee näistä sen oleellisen.

Benjamin

Bensku on ainoa, joka ei asu kanihuoneessa. Tällä hetkellä siis Bönin aluetta on tuo keittiö, tukikohtana toimii entinen Neelan kompparikehikkokerroshäkin yläkerta, johon on kylkeen leikattu ranskanpullan mentävä aukko. Bön on tuolla alueella siis "vapaana" 24/7. Tulevaisuudessa Benskun tilat laajenevat keittiön lisäksi suureen olohuoneeseen, jolloin kokonaisuudessaan sen tilat nelinkertaistuvat. Lisäksi koska tuo tukikohta ei ole keskellä kämppää mikään komistus, siirtyy se tulevaisuudessa tuosta kuvasta oikealle parvisängyn alle nurkkaan, jossa se on huomattavasti vähemmän näkösällä. Heinähäkki löytyy tuosta vessalaatikon vierestä, mutta siivouksen jäljiltä se on vielä lähes tyhjillään kuvanottohetkellä.

Täytyisi käydä hakemassa pöytäliina tuohon pöytään - en pidä sen ulkonäöstä laisinkaan..

Aapo & Luna


Aikaisemmin mainitsin, että meidän 3-kerroksinen kanihäkki joutuu remonttiin...tässä syy. Eli entinen mörskä purettiin paloihin ja erotettiin jokainen kerros toisistaan, samalla uusittiin muovimatot, rungon osia ja listoja. Lopputuloksena 2. ja 3. kerros yhdistettiin L-häkiksi ja nostettiin se seisomaan omille jaloilleen. Kokoa kummallakin osalla on sen 80 x 160 cm.

Tällä hetkellä L-häkki on vähän köyhähkönlainen sisustukseltaan, ikkunaseinän puolella on 2 tasoa, joista tosin toisen päälle ei kovin helposti pääse tuon verkon takia. Varon vuoksi laitoin sen siihen, ettei kumpikaan saa päähänsä hypätä Totin häkin päälle tuolta päädystä. Tulen kuitenkin jossain vaiheessa virittelemään siihen jonkun muunlaisen verkkovirityksen, jotta tuonkin tason päälle pääsee. Tarkoituksena olisi muutenkin pikkuhiljaa täyttää tuo siipi kaikenlaisilla tunneleilla ym kivalla, kesällä varmaan menen jälleen harventelemaan siskoni mökkitonttia ja nipertelen koivuista kaikenmoista. Heinähäkki on tuossa valkoisen pleksin takana vessalaatikossa kiinni, ja vesipullo uupuu kuvasta vielä siivouksen jäljiltä.

Häkin alla olevista tavaroista ainakin 2 kuljetuskoppia siirtyy säilöön häkkivarastoon. Muuten sielä onkin siivoustarvikkeita + -ämpäri, joitakin virikkeitä, ruokasäkki (jonka sisältö ei mahtunut kokonaan ruokasaaviin) ynnä muuta paikkaansa vielä löytämätöntä kanitavaraa.


Neela & Elliot

Tuossa ensimmäisessä näkyy lähes koko kanihuone.. Neela on nyt väliaikaisesti tuollaisessa kamalannäköisessä kompparivirityksessä, kunnes aikanaan Elliotin ja Neelan voi yhdistää samaan häkkiin. Silloin molemmat siirtyvät Totin häkkiin, jossa lisänä siistimmin toteutettu(!!) lisäsiipi, joka lähtee tuonne L-häkin alle luoden toisen L-häkin (oikealla olevan kuvan mukaisesti). Tällöin koko kanihuone tuntuu tilavammalta, hauskaa itseasiassa kuinka paljon ahtaammalta kyseinen huone näyttää näissä kuvissa.

Elliotilla tosiaan on nyt mörskän 1. kerros, jolla kokoa myös sen 80 x 160 cm. Kyseisessä häkissähän on edelleen toimivat etuluukut, lisäksi heinäsirkkakanille olen joutunut laittamaan katteen koko häkin päälle. Puolet katteesta aukeaa kuvan mukaisesti, toisesta puolesta etuosasta aukeaa noin puolet. Tuossa Totin häkin edessä on valkoisessa saavissa pelletit, vieressä puolityhjä heinäsäkki. Myös näissä kuvissa Neelan vesipullo uupuu vielä siivoustten jäljiltä, ja parissa kuvassa uupuvat heinätkin.



Elliotin häkin viereisellä seinustalla on tuollainen pitkä hylly, jossa on raakun näköisen huonekasvin lisäksi Vilin ja Nupun uurnat, ruokakuppeja, sekä joitakin häkkien&aitausten kokoamiseen tarvittavaa kamaa: nippusiteitä, johtonauloja ym. Verhot odottavat vielä ripustamistaan kaapin hyllyllä, lisäksi huoneessa on yksi seinällinen vaatekaappeja (lähes jokaisessa kuvassa olen selkä kaapistoihin päin). Huoneen mittoja en ole mielestäni ottanut missään vaiheessa, mutta varsin mukavan kokoinen tuo on. Lattiatilaa tuolla on edelleen mukava määrä, ja kasvaa sen jälkeen, kun saan purkaa tuon Neelan kamalan aitausvirityksen ja tehtyä N&E:n L-häkin

Ja parasta tässä on kuitenkin se seikka, että tässä huoneessa kaniharrastukseni saa rehottaa juuri niin paljon kuin itse haluan. Huoneella kun ei ole muuta merkitystä, kuin kanihuoneena olo.. :)

6.3.2014

Rusinat lattialla

Neelan ja Elliotin tutustuttamisprosessi "Operaatio Rusinasoppa" (täällä sen tällaiseksi nimesin) otti tänään askeleen eteenpäin. Blokkasin näköyhteyden Benjaminin alueelle keittiöön, leikkelin kummankin kynnet ja kynin Neelan pitkiä rinta&pyllykarvoja lyhyemmiksi, jonka jälkeen otin lupat yhtäaikaa olohuoneen lattialle. Vähän ensiksi mietitytti näinköhän sitä pöllyää karva Neelan toimesta, mutta jälleen kerran sainkin yllättyä positiivisesti fiksuihin kaneihini.

Elliotin leikkauksesta ei ole kuin reilu 2vk, joten tiesin ettei sen miehinen innokkuus ole vielä kadonnut mihinkään. Istuskelin lattialla kanien kanssa ja silloin tällöin siirtelin poitsua Neelan kimpusta pois. Neela oli kuitenkin hyvin...sanoisinko salliva ja kärsivällinen, ja antoi melko hyvin Totin purkaa ylimääräisiä energioitaan. Täten päätin lopulta antaa vain olla ja tarkkailla tilannetta hieman kauempaa. Jonkun ajan kuluttua Elliotin stamina alkoikin vihdoin hiipumaan ja lopulta se malttoi keskittyä enemmän ympäristön tutkimiseen.



Näiden kahden yhteisestä taustasta sen verran, että Elliothan asui Neelan vieressä heti mulle muutettuaan siten, että kanit näkivät toisensa verkon lävitse. Ennen Totin kastrointia jouduin hetkeksi siirtämään Neelan kauemmas, kun leikatunkin naaraan läsnäolo tuntui sekoittavan ensisijaisesti Elliotin, täten myös Neelan ja lopputuloksena minunkin pääni. Leikkausreissun ja toipilasajan jälkeen Neela muutti jälleen Totin häkin kylkeen. Huomenna häkkien siivouksen yhteydessä otan vihdoin kuvat kanien asumisjärjestelyistä, joten parin päivän päästä näkee myös minkälaisissa asumuksissa nämä kaksi tällä hetkellä elävät.

Mutta tällä hetkellä näyttää siltä, että kunhan Elliotin miehisyys tuosta vähän taantuu, niin näiden kahden yhteinen tulevaisuus näyttää varsin kirkkaalta. Erittäin tyytyväinen kaninomistaja täällä virnuilee kuinka ihanan vaivattomalta tämä tutustuttamisprosessi ainakin vielä näyttää!

...niin, mitä tähän nyt sitten sanoisi.

"En kestä tota kakaraa!"
(Joka ei pidä kyllä paikkansa, todella hienosti Neeluska käyttäytyi..)


 Oikean puoleisessa sydäntä särkee tuo pöydän jalka keskellä kuvaa..

1.3.2014

Vuodet vierivät


16.2.2011 ja 1.3.2012 tähän maailmaan syntyi kaksi kania - pieni luonnonharmaa x-kirjava ss naaras ja chinchilla uros. Näistä kahdesta kanista kasvaisi myöhemmin rakkaita perheenjäseniä, tuoden muiden talouden kanien joukossa paljon iloa omistajansa, eli minun, jokapäiväiseen elämään.

Tänäpäivänä pieni naaras, Neela, on täyttänyt jo 3 vuotta. Samaisesti pieni uros, Benjamin, saavutti 2 vuoden iän. Kummastakin on tullut korvaamattomia tavalla, joihin sanat eivät riitä. Kummatkin ovat omanlaisiaan persoonia, joista löytyy paljon hyviä puolia, mutta myös niitä huonoja. Niistä kaikista kuitenkin rakentuvat juuri nämä yksilölliset kanit - ne, joita en ikinä vaihtaisi toisiin.




Paljon onnea rakkaalle Neelalle ja Benjaminille!
Vietetään vielä monen monta vuotta yhdessä, eikös?