Lauantai-illan pikapiirtelyt

Illalla pitkästä aikaa nappasin piirtopöytäni pöytälaatikosta. En sillä hetkellä keksinyt mitään muutakaan piirrettävää, joten...

Cain

Benjamin

 Siskoni leopardigekko, Lilian

Toinen siskoni leopardigekko, Selene

Tällaisten hyvin pelkistettyjen musta-valkoisten ääriviivapiirrosten teko, joissa ei keskity pieniin yksityiskohtiin niin paljoa, on ihanan rentouttavaa ja mukavan nopeaa. Etenkin kun ottaa vähän mallia kuvasta, ei tarvitse muuta kuin tuhertaa aivot narikassa. Siivotakin varmaan olisi pitänyt, mutta eivätpä ne heinänkorret ja karvatollot tuosta lattialta mihinkään katoa, ne ovat siinä vielä huomennakin odottamassa siivousta.

Älä inhimillistä kaniasi osa X

En tietenkään.

Paitsi jos aamulla herätessäni olohuoneen lattialla odottaa tällainen:

Tarinahan tämän kohdalla on seuraava; aamulla puolinukuksissa laahustin olohuoneeseen ja silmiini osui omituinen revitty valkoinen kappale. Ensimmäisenä mielessäni kävi onko Benjamin mahdollisesti yöllä itsekseen repinyt esim. verhoni, vaikka se ei yleensä ikinä tuhoa yhtikäs mitään. Olin jo menossa teroittamaan kirvestäni ja laittamaan kattilaan veden kiehumaan tulevaa kanipataa varten, kunnes tarkemmin katsottuna huomasin sen revityn kappaleen olevan vain pupellettu paperin pala.

Benjamin oli siis yöllä onnistunut kurkottamaan keittiön pöytätason alatasolla olevan paperin (tuolloin sielä samalla tasolla oli myös pellettien annostelukuppi..eli sikapossu oli hamuillut sitä) ja repinyt & popsinut sitä naamariinsa. Se on tosiaan myös niellyt tuota aikalailla, joten täytyy hieman seurailla sitä mahdollisten suolisolmujen varalta..

Mutta kuka voi väittää vastaan, että tuo ei muka olisi selkeä sydän? Ja kuka vähänkään hessahtanut kanimamma ei alkaisi ajatella tästä vaikka mitä, vaikka tasan tarkkaan tietää että tuo nyt on ollut 100% sattuma. Hauska sellainen tosin.

Aion jatkossakin katsoa tällaiset asiat läpi vaaleanpunaisten kanimammalasieni...hyvällä omalla tunnolla. Ja luovalle & sivistyneelle Bönilleni extrarapsutukset ja -lässytykset, vaikka se ei mitään siitä ymmärräkään.

Eikä sovi unohtaa Cainia tämän suitsutuksen keskellä, sekin kun on keksinyt uuden ihanan harrastuksen. Ilokseni herra on lupautunut ottamaan kontolleen hyvin vastuullisen tehtävän:  makuuhuoneen huonekalujen kovuuden/kestävyyden kokeilu. Täytyyhän sitä tietää olenko saanut rahoilleni kunnon vastineen. Kyseessä ei siis ole mikään tuhoamisvimma, vaan puhtaasti kokeilu hampailla, joka silti jättää kauniit jäljet valkoisiin huonekaluihin. Sitä varten täytyisi jostain etsiä ne vaaleanpunaiset kanimammalasit hieman kovemmilla vahvuuksilla..

Jalkojeni "muu vaara"..

Välillä tuntuu ihan kun joku seuraisi jokaista askeltani?

Huvittavaa oikeasti miten Benjamin ja Cain jaksavat molemmat pyöriä loputtomasti kintuissani missä ikinä liikunkin, millä asialla ikinä liikunkin. Ja mikäli pysähdyn paikalleni, jäävät ne vähintäänkin makailemaan välittömään läheisyyteen. Opportunisteja molemmat.

Keskiviikkona siis purin vihdoin viime viikon sisustusuudistuksen vuoksi kasaamani poikien väliaikaistilat. Lopputulemana päädyin siihen, että Cain muutti makuuhuoneeseen ja Benjaminilla on toistaiseksi koko muu asunto käytössään. Ja jotta Cain pääsee välillä rallittelemaan isommallekin alueelle, availen silloin tällöin makuuhuoneen porttia käytävään ja samalla vastaavasti rajaan hieman Benskun tiloja.

Nyt tässä asunnossa ei ole enää yhtäkään neliömetriä, johon astuessani jaloissa ei mahdollisesti pyörisi aina toinen pojista. Muutoksista huolimatta vessalaatikoiden käyttö tuntuu edelleen toimivan molemmilla erinomaisesti, joten mikäpä tässä. Laitetaanko jo lähtölaskenta käyntiin, milloin jompi kumpi päättää ensimmäisen kerran unohtaa käsitteen vessalaatikko?

Pitkästä aikaa, kuulumisia pitkän tekstin muodossa

Viimeisen vuoden aikana elämäni lähes jokaisella osa-alueella on tapahtunut paljon enemmän, kuin mitä olisin ikinä osannut suhteellisen tylsään elämääni kuvitella. Mukaan on mahtunut paljon positiivista ja negatiivista; Itsensä katsomista peiliin ja pohdintaa, asioiden hyväksymistä, suuria päätöksiä, luopumisia, kompromisseja ja pettymyksiä...toisaalta samalla myös onnistumisia, mahtavia sattumien summia ja lopputulemia, yhtälailla suuria päätöksiä, saavutuksia ja uusia tuttavuuksia. On ollut ihanaa saada todella venyttää ja kokeilla omia rajojaan ja katsoa mihin oikein on kykenevä kun puitteet ovat sopivat.

Katsoessa tarkemmin pelkästään kanipuolta, viimeisimmän alkuvuoden rytinän jälkeen elämä on jatkunut suhteellisen tasaisena, rauhallisena. Benjamin ja Cain pitävät edelleen huolta siitä, että leivistäni löytyy vähintäänkin se yksi kanin karva ja että kaikilta asuntoni pinnoilta löytyy se kevyt kerros heinäpölyä heti pölyjen pyyhkimisen jälkeenkin.

Tällä hetkellä meillä on ajankohtaisena muutama asia: 

Pääkaupunkiseudulla pyörivä RHD-2 -virus

..ja mehän asumme Vantaalla. Tähän liittyen tosin - taloyhtiössämme oli salaojitusten uusimisurakka tässä alkukesästä, jonka vuoksi kaikki talon ympärykset kaivettiin ympäri ja täten minunkin pihani oli hetken aikaa vain yksi iso hiekkarotko. Nyt vasta nurmikko alkaa jälleen kasvaa ja alkusyksyyn mennessä saanen pihan jo jollain tasolla ennalleen. Kaneille siitä ei tosiaan juurikaan ole iloa tuon viruksen vuoksi.

Jos/kun Suomeen vihdoin saadaan rokote tuota virusta vastaan, täytyy hieman punnita mitä aion tehdä. Me kun emme käy näyttelyissä tms, jossa rokotteen saanut oireeton taudinkantaja voisi saada aikaan suurtakin tuhoa muiden kaneissa/kaniloissa.. Toisaalta eläinlääkärillä saattaa joskus muulloinkin olla tarve käydä, jossa taudinkantaja saattaa periaatteessa välillisesti tartuttaa muita.. Toisaalta rokottaminen mahdollistaisi ulkoilun.. Tähän liittyy vielä paljon miettimisen aihetta.

Häkittömyys

Vihdoin ja viimein, pitkään unelmoitu ja haaveiltu täysi häkittömyys. Tähän tilanteeseen pääsy ei ollut ruusuinen tie, eikä kuviot ole vieläkään täysin selvät.

 

Vasemmalta oikealle kuvat nro. 1, 2, 3..

1. Kohta 1½ vuotta sittenhän kanihuone näytti vielä yllä vasemmalla olevan kuvan mukaiselta.
2. Pikkuisten muutettua L-häkkiin kanihuone muuttui seuraavanlaiseksi Cainin saatua tuon lattialla olevan mörskän 1. kerroksen itselleen. Tällä kokoonpanolla mentiin kesästä 2015 aina vuoden 2016 alkuun (yllä keskellä oleva kuva).
3. Loppujen lopuksi alkuvuodesta 2016 Cain asutti enää yksin kanihuonetta, kanihuoneen ulkonäkö oli tuolloin yllä oikealla olevan kuvan näköinen.

Kesälomani alettua nyt heinäkuun alusta heitin oikeastaan koko asuntoni sisustuksen uusiksi. Samalla kanihuoneen ulkonäkö muuttui jälleen vaihtuen vihdoin makuuhuoneeksi myytyäni mm. kolmikerroksisen mörskän sen jäätyä itselleni tarpeettomaksi. Näin ollen en omista enää varsinaisia häkkejä, ainoastaan kompostikehikoita tilan rajaamiseksi (+ mahd ulkoaitaukset). Sisustuksen uusinnassa tosiaan hankkiuduin eroon myös parvisängystä, jonka alla Benjaminin tilat olivat ennen.

Kysymysmerkkeinä tässä on nyt vielä se, kumman pojista lopulta otan olohuone/keittiö -alueelle ja kumman makuuhuoneeseen. Tällä hetkellä Bensku on makuuhuoneessa väliaikaisesti rajattuna pienemmälle alueelle, Cain on keittiössä. Tällä viikolla on tarkoitus päättää kumman otan lopulta kummalle alueelle ja katsoa miten etenkin olohuoneeseen jäävän kanin elo alkaa sujua.

Jälleen vasemmalta oikealle kuvat nro 1, 2, 3... Verhot kiinni kaikissa näissä, jotta näyttää varmasti mahdollisimman synkältä. Sitähän tässä tietty haetaan.

1. Tuossa vasemmassa kulmassahan oli ennen parvisänky ja Benskun alue.
2. Keskimmäisessä kuvassa näkyy Cainin rajatun alueen reuna (ja keittiön vaihtamaton matto...laiskuus?)
3. Olohuoneeseen tulevan poitsun tilat rajataan tuohon laatikoston ja vitriinin väliin, käytävän alkuun. On vielä auki jääkö makuuhuoneeseen tulevan kanin tilat pelkästään makuuhuoneeseen vai laajennanko käytävään/eteiseen.

On sääli, että ylipäätään edelleen joudun hieman rajailemaan asuntoa. Mutta koska Benjamin ei voi sietää edes naaraita alueellaan lienee itsestäänkin selvää, etten halua tilanteeseen missä pojat ovat nenätysten samalla alueella. Cain väistäisi varmasti, mutta Bensku kävisi päälle kuin yleinen syyttäjä. Ja tuolla koolla ja massalla tuo köriläs saa pahaa jälkeä aikaan hyvinkin nopeasti.

Loppuheittona; myös järjestelmäkamerani olisi tarkoitus herättää pitkittyneestä horroksestaan nyt kun minulta löytynee paremmin halua ja jaksavuutta kuvata sekä jälkikäsitellä kuvia. Kaikki tämän postauksen kuvat ovat nyt vain kännykällä otettuja.

Kynsienleikkuun ajan Bensku joutuu hetken köllimään selällään.. ↓

↑ Todellisuudessahan en omista ranskanluppaa, vaan hylkeen...oink oink.

Vihdoin aika muutoksen

Uuden kappaleen alettua meidän elämässämme sai bloginkin ilme vihdoin ja viimein muuttua.  Melko pelkistetyllä ja yksinkertaisella tyylillä jatketaan edelleen. Molemmat pojat komeilevat uudessa ulkoasussa, Cain sivun reunassa ja Benjamin postausten välissä. Kunnon parivaljakko nämä kaksi kyllä ovat (vaikka siis erikseen asuvatkin). Molempien luonteissa on hurjasti samoja piirteitä, toisaalta taas ovat joiltain osin kuin yö ja päivä...ulkomuodosta nyt puhumattakaan.

Vanha ulkoasu 15.3.2015:

 Uusi ulkoasu 6.2.2016: