Kanikolikon varjopuoli osa 2: Lunan huonot puolet

"Usein kun tulee kaneistaan kirjoiteltua, tulee aina mainittua vain niitä hyviä ja ihania puolia "miksi omat korvalöllykät on ne itselle kaikkein parhaimmat!"

Totuushan kuitenkin on, ettei yksikään lemmikki oikeasti ole täydellinen - jokaisesta löytyy ns. huonoja tai ärsyttäviä piirteitä, jotka kuitenkin toivon mukaan jäävät niiden hyvien puolien varjoon. Tästä syystä päätin kerrankin listata meidän pikkuhirviöiden epämiellyttävät puolet, niin ulkoiset kuin pään sisäisetkin seikat...ihan näin perjantain kunniaksi.

Listaan jokaisesta kanista yksitellen pikkuhiljaa niiden huonoja puolia ja jaan ne kaikkien kanssa, jotta te muutkin voitte pyöritellä päätänne näiden pikku pahvipäiden vuoksi."

Miksi meidän kani on se kaikkein rasittavin?

Osa 2: Luna

Jatketaan kattoni alla olevien pitkäkorvien huonojen puolien listaamista, tällä kertaa vuorossa on oman kanihistoriani ensimmäinen luppa, Luna. Myös Luna tuli minulle luovutusikäisenä poikasena syksyllä 2011, joten yhteistä matkaa meillä on jatkunut kohta kolmen vuoden verran. Itseasiassa 31.8. Lunalla on syntymäpäivä pikkuisen täyttäessä juurikin tuon 3 vuotta, ja koko tämän ajan tyttö on aina ollut hyvin tietoinen siitä, mitä haluaa ja erityisesti mitä ei halua.

1. "Ai syliin? Ei kiinnosta."

Vaikka Luna on hoitotoimenpiteiden puolesta erinomainen käsiteltävä, ei mikään tunnu olevan sen mielestä hauskempaa, kuin juosta omistajaa karkuun jos vaarana on syliin nostaminen. Ihminen on mukava lähietäisyydeltäkin esim. lattialta käsin (etenkin jos kädessä sattuu olemaan jotain syötävää), mutta käden tullessa kohti kiinniottotarkoituksessa näkyy natiaisesta vain pyllykarvat. Sylissä räpiköintiä Luna ei tosin harrasta, pelkästään itse kiinniotto aiheuttaa lupan pään sisällä hetkellisen kriisitilanteen.

2. Ne pyllykarvat

Steriloituna Lunan karvanvaihto kestää vuodessa sen 1 vuoden/12 kuukautta/365 päivää...miten sen nyt haluaa sanoa. Ja valitettavasti sen kyllä myös huomaa. Valkoista karvaa alkaa pursuta ovista ja ikkunoista jo muutama päivä siivouksen jälkeen, ja mm. tämän tytön ansiosta imurin pölypussi täyttyykin ennätysvauhdilla. Toki on kausia kun karvaa irtoaa hieman vähemmän, mutta...

3. "#!*& mä kaivan!!"

Jos ei vessalaatikon sisällöt lennä kauniissa kaaressa, käy hätätapauksessa kaivuukohteeksi myös esimerkiksi häkin seinä, kopin kulma, kuljetuskopan pyyhe tms..Aapon kylkeä sentään en ole ainakaan vielä nähnyt sen kuopivan, se nyt vielä puuttuisi. Joka tapauksessa etenkin öisin ohimoa varsin tekokkaasti kiristävä tapa, otsa rypistyy ja se vähäkin hymy hyytyy tyynyä vasten. Toteutuslistalla on edelleen joku toimiva kaivuulaatikko tuonne Aapon & Lunan L-häkkiin, tilaa kyllä olisi.

4. Ruoan hotkiminen/silmitön ahneus

Miten ripeä syömistahti voi olla rasittavaa? Voi se, jos tuloksena on Lunaa jahtaava Aapo, kun nappula varastaa esimerkiksi kuivatun leivänpalan suoraan Aapon nenän alta (kunhan tyttö on ensin tuhonnut omansa). Ja jos Aapo saa leipänsä takaisin varastaa Luna sen uudestaan. Tilanne loppuu vasta kun kyseinen leivän käntty on syöty loppuun jomman kumman kanin toimesta.

5. Sokeana Aapon seuraaminen

Käytännössä kaikki Aapon aivotukset kulkeutuvat ennemmin tai myöhemmin myös Lunaan. Usein tämä on ihan hyvä Aapon ollessa välillä myös ihan fiksu, mutta toisinaan mukana tulee myös niitä ei-niin-haluttuja puolia. Näihin voidaan lukea esimerkiksi Aapon "kanikolikko"-listalta vessalaatikon käyttö ja pienet vihreät miehet. Mikäs sen mukavampaa, kuin kaksi kantapäitänsä kuorossa pamauttelevaa kania, jotka ruokkivat toinen toistaan (kun toinen jo lopettaisi, toinen jatkaa jne)...etenkin kun jalan paukuttelulle ei edelleenkään ole mitään muuta järkevää syytä Aapon silmissä vilisevien vihreiden pikkumiehien lisäksi.

Itseäni jaksaa aina hymyilyttää, kuinka kaikki helposti suosittelevat kääpiöluppaa ensimmäiseksi kaniksi sen rauhallisen, mukavan ja sosiaalisen luonteen vuoksi. Tässä jälleen elävä esimerkki siitä, kuinka jokainen kani on ensisijaisesti yksilö rodusta riippumatta. Toki Lunakin on ihmisestä kiinnostunut ja mielellään touhuaa mukana, mutta ei päättömänä seuraa tai hakeudu rapsuteltavaksi kuten esimerkiksi Benjamin.

Siltikin jos yhtäkkiä saisin valita, pitäisin Lunan mieluummin tuollaisena eloisana höppänänä kuin muuttaisin rauhalliseksi ihmistä seuraavaksi löllykäksi (muutenkin kuin ruokaa kerjätessään). Näin se tuntuu entistä mukavammalta olla ainoa, joka saa rapsuttaa nappulan otsikkoa..

Kanikolikon muut osat: Aapo, Luna, Benjamin, Neela, Elliot & Kain