Kanikolikon varjopuoli osa 6: Cainin huonot puolet

"Usein kun tulee kaneistaan kirjoiteltua, tulee aina mainittua vain niitä hyviä ja ihania puolia "miksi omat korvalöllykät on ne itselle kaikkein parhaimmat!"

Totuushan kuitenkin on, ettei yksikään lemmikki oikeasti ole täydellinen - jokaisesta löytyy ns. huonoja tai ärsyttäviä piirteitä, jotka kuitenkin toivon mukaan jäävät niiden hyvien puolien varjoon. Tästä syystä päätin kerrankin listata meidän pikkuhirviöiden epämiellyttävät puolet, niin ulkoiset kuin pään sisäisetkin seikat...ihan näin perjantain kunniaksi.

Listaan jokaisesta kanista yksitellen pikkuhiljaa niiden huonoja puolia ja jaan ne kaikkien kanssa, jotta te muutkin voitte pyöritellä päätänne näiden pikku pahvipäiden vuoksi."

Miksi meidän kani on se kaikkein rasittavin?

Osa 6: Cain

6kk viimeisen kanikolikon julkaisemisen jälkeen on ehkä korkea aika viskata Caininkin kolikko?

Pienenä huomautuksena; yllä olevassa kuvassa on rusinakaksikkokin vielä, mutta koska aloin kirjoittelemaan näitä kanimäärän ollessa tuolloin sen 6kpl, saa tämä "sarja" mennä loppuun samannäköisenä. Lisäksi, loput alla olevat kuvatkin ovat vanhoja blogissa jo aikaisemminkin julkaistuja, kyllä, sillä uusia kuvia en ole ottanut. Yksinkertaista!

Asiaan:
Cain on Benjaminin ohella yksi unelmien täyttymys. Kuten olen ennenkin tuonut esille on belgianjänis kuulunut suosikkirotuihin jo pidemmän aikaa. Nyt sitten muutaman sattuman kautta kattoni alla loikkii kyseisen rodun edustaja..ja vielä varsin mainio sellainen, saanen mainita. Joka tapauksessa Cainin ansiosta minulla tulee todennäköisesti olemaan jatkossakin bjäniksiä.

Mutta kuten aina, ei Cainillakaan ole aina kaikki kävyt kuusessa.


1. Puikulointi

Nykyään tämä ei ole enää ongelma vaan lähinnä hihityksen aihe, mutta alussa jänöjen kiinteämpään kroppaan tottumattomana sai pyöritellä silmiään.. Tilanteen päätähtenä siis eräs luonnonpunainen belgianjänis, joka kannettaessa päättää sylissä olon olevan ylitsepääsemättömän tylsää. Ja koska jänön sen hetkinen kantaja (minä) ei syystä tai toisesta ymmärrä laskea toista alas (siihen on kyllä aina ihan kunnon syy), niin paras ratkaisu on itse pyrkiä sylistä johonkin muualle. Kun tossua oikein vipattaa, niin onhan se mentävä.

Ja en tarkoita rimpulointia, sitä Cain ei tee, vaan kuikuilua ja yritystä kiivetä olkapäille tai niskan taakse jne. Eli siis suunnatonta uteliaisuutta ja hölmön rohkeutta, hieno cocktail. Ja se mikä tästä tekee ratkiriemukasta on se, kun nämä ovat voimakkaita, suht kookkaita & erittäin tiiviitä pakkauksia kropaltaan...hyvällä tavalla siis jänön puolesta, huonolla tavalla tottumattoman käsittelijän kannalta. Se sylissä pitäminen oli vinkeää aluksi ennenkuin otteet sopeutuivat tämän tyyppisen olion käsittelyyn. Ikinä mitään ei tosin sattunut, ja nykyään tuo saa vaikka heittää kuperkeikkaa kannettaessa. Lyhyen aikaa vaan vaati hieman totuttelua ja on se edelleenkin välillä rasittavaa kun kannettaessa toinen yrittää kiivetä niskaan. Mitäs jos vaikka mentäisiin ihan rauhassa ja normaalisti? Ai ei? No sitä vähän minäkin..

Yleensä Cain kuitenkin on nätisti/rauhallisesti kantotavasta huolimatta, selkä vasten rintalastaani ja käteni jänön pyllyn ja etukäpälien alla (se perinteinen) tai vaihtoehtoisesti siten, että Cain matkustaa leukani alla kaikki käpälät rintalastaani vasten.

2. Kynnet lattialla

Ei sillä tavalla kuin ehkä joku voisi kuvitella. Ajattele tilanne, missä olet läpeensä uupunut ja juuri rojahtanut sänkyysi. On ihanan hiljaista, tyyny on hyvin jne...kunnes yhtäkkiä alat kuuntelemaan tai oikeastaan et voi olla kuulematta ääntä *tittiki tittiki tittiki*. Kyseessä pieni napse viereisen huoneen muovimattolattiaa vasten, kanin kynsien napse. Cain siis vetää rallia kanihuoneen paljaalla lattialla. Ei ole kyseessä kova ääni, mutta se on muuten rasittava silloin jos yrität nopeasti nukahtaa ennenkuin herätyskello alkaa muutaman tunnin päästä taas huutaa.

3. Se perinteinen; päässä piuhat sekaisin

Cainin päässä kuuluu enemmän tai vähemmän hiljainen *raks*, jonka jälkeen lennellään seinille (säikähtää siis)..ja jälleen ilman mitään järkevää syytä. Nykyään tätä tapahtuu hyvin harvoin, mutta aina silloin tällöin Cain yllättää iloisesti aivokopallaan, joka kumisee tyhjyyttään. Näinä päivinä seinille lentämisen sijaan esiintyy enemmänkin sinä, että poitsu ravaa kanihuoneen lattialla turhan nopealla kilometrivauhdilla (ilorallia), jolloin matka päätyy seinään tai kaapin oveen.

Ja tätä käy siis myös yöllä, jolloin tuo 2. kohdan *tittiki tittiki* saa lopetuksen *rysk*.

4. Kanihuoneen oviaukon k.kehikossa näköesteenä olevan pyyhkeen repiminen

Kulkua rajoittavat esteet ovat hanurista, ymmärretään, ja ainahan se olisi mukavempaa jos voisi vapaasti kirmata ympäri kämppää 24/7. Tällä hetkellä se ei kuitenkaan ole mahdollista olohuoneessa asustavan harmaan korvallisen hirviön vuoksi, suomeksi Bön. Se kun syö jokaisen ylimääräisen kanin, joka sen reviirille kehtaa käpälällään astua (Tämän vuoksi vuorotellaan juoksutuksissa, jolloin Bön on aitauksessaan ja näköyhteys estetty).

Voisin kohta korvata tyynyni täytteet Cainin repimillä pyyhkeen roippeilla ja itse pyyhe joutanisi jo roskiin. Ja toisaalta onhan se hyvä, että lemmikki pitää huolta omistajansa lihaskunnosta, kun joudun kotona ollessani useamman kerran päivässä nousemaan sohvalta asettelemaan pyyhkeen takaisin paikalleen.

Mukavinta tästä tekee se, että Cain tekee tätä vain ja ainoastaan ollessani kotona. Se siis hakee huomiota, josta syntyy dilemma: jos menen kanihuoneeseen jänön römytessä, Cainin maailma on jälleen astetta parempi paikka ja samalla se vahvistaa mielleyhtymää pyyhkeen repimisen ja kutsukellon välillä. Juuri sitä mitä haenkin, jotta voin jatkossakin kuunnella samaa ryminää ja repimistä. Vaihtoehtoisesti pää räjähtää ja pyyhe ottaa turpaansa oikein urakalla. Tähän on tosin tullut jo muutos, täytyy kuvailla uusi porttikin vaikka seuraavan asumusesittelyn ohessa.

5. "Toitko uusia virikkeitä? Entä nyt? Nyt jotain tekemistä!"

Mielelläni, jos vaan aivot toimisivat yhteistyössä luoden jotain uusia ideoita..ja joihinkin jo olemassa oleviin ajatuksiin jos riittäisi resurssit. Cain ei ole mikään ylitsepurvuavan energinen, mutta vilkkaana poikana se kaipaa runsaasti virikkeitä. Tämä samainen tuska on varmasti todella monen kaninomistajan harteilla. Ja tästä syystä kanihuoneeseen ei tällä hetkellä mahtuisi mitään muuta, koska se on täynnä Cainin kamoja.

Ja nyt kun tähän sontaan kerran astuin, saanen heittää ilmoille seuraavan: missä ovat ne valmistajat & toimittajat, jotta saisimme tänne takapajulaan (=Suomi) enemmän suuremmille kaniroduille suunnattuja virikkeitä (mökkejä, tasoja jne)?! ..ellei siis tee itse, mutta joskus se on kiva hienostella ja ostaa suoraan.

Silti en vaihtaisi tuota jäniksen pahusta mihinkään mistään hinnasta. Aivan ihana poika kaikin puolin ja rotuna bjänis on juuri niin mahtava kuin luetun perusteella ajattelinkin. Kotiin tullessani Cain pällistelee aina kanihuoneen portin takana ja huoneeseen mennessäni ei meinaa jalansijaa saada pojan ravatessa jaloissa. Rapsuttelua saisi aina jatkaa niin kauan kunnes käsi kramppaa, tarvitseeko muuta edes sanoa?

Kanikolikon muut osat: Aapo, Luna, Benjamin & Cain