28.3.2013

Reporanka omistaja + kuva-arkistojen kaivelua

Otsikko ei tosiaan viittaa kaneihin - niillä on onneksi kaikki varsin hyvin. Omistajasta ei ihan tällä hetkellä voi sanoa samaa.

(Huom! Edessä pitkä teksti kaneihin liittymätöntä höpötystä, loppupäästä löytyy vanhoja kuvia entisistä kaneista ja muutama vanhempi kuva nykysistäkin.)

Tänään oli tarkoitus siivoilla kanihäkit ja muutenkin puuhailla nappuloiden kanssa, ehkä napsia samalla vähän kuvia. Mutta suunnitelmat muuttuivat, kun eilen lahjakkaasti putosin hevosen selästä. Kaiken lisäksi en ollut maneesissa, vaan ulkokentällä, joten laskeutumisalusta ei ollut kovin vastaanottavainen. Siinä syy, miksi vasen kankku ja kylki ovat tällä hetkellä erittäin hellänä... Jos putoaminen olisi tapahtunut maneesissa, en usko että oman "mitä tapahtui??"-fiiliksen lisäksi olisi tullut juuri mitään. Tuntuu nimittäin, että olen luonnonlahjakkuus tippumaan selästä siten, etten onnistu satuttamaan itseäni pahemmin (kop kop, puuta koputellen).. Toi rystysen mustelma on ainoa näkyvä "vamma", jonka siitä lentämisestä sain..tai ainakaan vielä ei ole koko kankku-kylki -alue mustana.

Eli ratsastustahan olen harrastanut säännöllisesti vasta viime kesäkuusta lähtien. Käyn siskoni kanssa tallilla, jossa opetetaan mm. lännenratsastusta ja tällä hetkellä ratsastankin paint-tammalla länkkäsatulalla. Lisäksi suitset ja ohjat ovat lännenratsastuksen mukaiset (ei turpahihnaa & ohjat pitkät ja päistään irralliset). Tunnit kuitenkin ovat enemmän koulupuolta vielä toistaiseksi, jotta saadaan perusasiat kunnolla hanskaan.

Olen kaikin puolin todella mieltynyt tähän hevoseen ja meillä noin keskimäärin menee tunnit yleensä hyvin ilman suurempia ongelmia (toki omassa itsessään on paljon vielä kehittämistä ja oppimista, mutta sitä vartenhan joka viikko hevosen selkään kipuan, jotta kehityn ja opin). Mutta nyt tällä kertaa tilanne oli vähän erilainen, kun ulkokentästä oli vain puolen käytössä toisen pään liukkauden vuoksi. Hitaammissa askellajeissa, pysähdyksissä ym. ei olllut mitään ihmeellisempää, mutta kun piti ruveta nostamaan laukkaa... Normaalisti koko kentällä laukannostoissa ei ole ollut mitään ongelmaa ja laukan ylläpitokin sujuu.

Nyt tällä kertaa ei meinannut onnistua sitten millään. Varmasti suurin syy oli omassa itsessäni. Joka tapauksessa, laukka-askelia otettiin muutama sillon tällön, mutta suurimmalta osin mentiin vain vauhdikasta ravia. Koska tosiaan ohjat ovat niin pitkät, on ohjanperillä helppo tarvittaessa saada hieman lisää vauhtia. En kuitenkaan kovin mielelläni ohjanperiä käytä ja jos käytän, pyrin mahdollisimman vähään. Raippaahan en edes omista.

No takaisin eiliseen, tilanteessa ennenkö mennä tipahdin, oli asentoni seuraava:
Vasemmassa kädessä oli ohjanperät, oikean vastuulla oli ohjat näin muuten. Vasen pohje oli vietynä hieman taaksepäin, kun yritin kulmasta nostaa laukkaa. No ilmeisesti istunnallani tms aiheutinkin hevosen pysähtymisen...ja tällä neitokaisella ne jarrut kun on todella herkät, joten sellaisia "seinään pysähtymisiä" tulee hyvin helposti..pari liukupysähdystäkin olen tahattomasti tehnyt..

Joka tapauksessa tietenkin sellainen seinäpysähdys tuli tälläkin kertaa, ja kun vauhtina oli vauhdikas ravi voi kuvitella miten siinä käy. No siinähän tapahtui tämä hieno ilmiö: kropan massa jatkaa edelleen liikettä eteenpäin, kun alla oleva pysähtyy. Koska en kerennyt viemään jalkoja eteen tai nappaamaan käsillä mistään kiinni, oli lopputuloksena hieno voltti pään kautta persiilleen siihen kovaan maahan. Hetkeen en uskaltanut liikkua mihinkään, kunnes totesin ettei mikään paikka onneksi mennyt rikki. Kipeä kroppa oli silti horisontissa, mutta sillä hetkellä se ei vielä tuntunut. Eli ei muuta kun takaisin hevosen selkään hetkeksi ennenkö lopeteltiin siltä päivältä.

Eli nyt tällä hetkellä päivä menee suhteellisen rennosti Orudis-geeliä kankkuun/selkään/kylkeen levitellen. :) Ensi viikolla kivutaan takaisin samaisen hevosen selkään, toivottavasti menee taas pitkä aika ennenkö jälleen aletaan leikkimään lentäjää.

Ainiin, lopuksi vielä mainittakoon. Edellisenä yönähän näin unta, jossa jouduin bussionnettomuuteen, jossa bussi kirjaimellisesti pyöri ilmassa niin, että horisontti pyöri silmissä. Samanlainen fiilis, kun mikä oli sen hetken kun hevosen selästä lensin. Kaikkein epämukavimman olon tekee juuri nämä ns. enneunet, joita mun kohdalle on osunut jos jokunen. Jos ei tässä silti miksikään ennustajaksi alettais..



Noniin, eli jotta saadaan kaniblogin postaukseen niitä kanejakin, niin kaivelin tietokoneen kansioiden saloja ja napsin muutamia vanhoja kuvia.
 
Vasemmalla Pikku-Vili vuoden 2003 alussa ja alapuolella Pikku-Nuppu vuoden 2005 kesällä.

Molemmista entisistä kaneistanihan löytyy tarkemmat kuvaukset (=romaanit) niiden omilta sivuilta, jos jotakuta kiinnostaa eikä ole vielä käynyt katsomassa :) Eli klikkaa vain oikean kanin nassua tuossa oikealla.


Miltäköhän vuodelta tää on.. 2007? 2008 kevät? No mutta kuitenkin.. Hyvin näkyy toi Vilin ja Nupun välinen kokoero, vaikka samaa rotua olivatkin. Samalla kuvassa näkyy vähäsen Valkeakoskella käytössä ollut kanihäkki ennenkö kanikerrostalo rakennettiin.


Sama pariskunta tässäkin kerjäämässä jotain herkkua. Vili oli ihan heikkona niihin kanien jugurttinappeihin...sillon vielä niitä syötin, mutta myöhemmin lopetin ja moneen vuoteen en ole moisia antanut kaneilleni.


Kuva on vuodelta 2008, kun Aapo oli ihan pikkunen. Pikkupoikaa ei tietenkän oltu tollon vielä kastroitu, mutta näitä kahta pystyi pitämään vierekkäisissä ulkoiluaitauksissa,  koska Nuppu oli steriloitu..

Oletan, että tää on myös vuoden 2008 lopusta tai 2009 alusta, kun Nuppua ja Aapoa ei voinut vielä laittaa samaan tilaan. Syynä siis tosiaan se, että Aapo oli vielä nappula, eikä sitä oltu siten kastroitu.


Lopuksi vielä yksi Vauva-Aapo kuva vuoden 2008 syksyltä :) Toi ulkoaitaus näyttää kovin anhittomalta, mutta siinä tosiaan oli yksi iso ympyräaitaus, jossa väliseinä. Reippaasti oli tilaa ravata, mutta enemmän noita kahta kiinnosti toisensa.

5 kommenttia:

  1. Nyt vasta löysin uskomattoman ihanan blogisi ja tottakai liityin lukijaksi! Niin siisti ulkoasu ja tosi kivoja kuvia!
    Liityin lukijaksi ja mullakin pupublogi jos sattuu edes kiinnostamaan :P
    http://pupuninjat12.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia kovasti! Kävin katsastamassa sunkin blogin ja liityin lukijaksi :)

      Poista
  2. Anteeksi mainostus.. listaan aktiivisia eläinblogeja, ja mielestäni sivusi kuuluisivat ehdottomasti listaan! Sinulla ei oole muita velvotteita kuin hakemuksen täyttö, minä hoidan mainostuksen ja muut arvostelun tykkäysnapeilla :)

    Ps. Rakastuin Benjaminin korviin <3

    VastaaPoista
  3. Haha! Kyllä on ollut Aapo söpö vauva! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä se oli melko veikeen näköinen afroineen :D

      Poista