Kun tunteet ei kohtaa

Reilu viikko sitten kotiuduttiin Vantaalle ja viimeisen viikon olen antanut Elliotin rauhassa totutella uuteen ja lopulliseen kotiin. Lattialla juoksutukset ovat tapahtuneet pelkästään keittiössä ja eteisessä - syynä tähän on yksi kappale isoa ja harmaata kaninrötköä nimeltään Benjamin, joka asuttaa siis olohuonetta. Bensku kun on päättänyt olla henkeen ja vereen ihmiskani, eikä suvaitse oikein naaraskanejakaan enää alueellaan...saati sitten pientä uroskanin rääpälettä.

Tänään sitten päätin, että nyt on Elliotin aika päästä isommalle matolle pomppimaan. Eli ei muuta kun Benskun aitauksen luukku kiinni ja pikkupoika olkkariin. Kävin ensin kynnen kärjet saksilla lävitse ja nätisti malttoi poitsu jälleen maata selällään ja pitää käpälät rentoina kynsikäsittelyn ajan. Sen jälkeen päästin Elliotin lattialle.

Jonkun aikaa pyörittyään Elliot tajusi Benskun olemassaolon ja olisi kauhean mielellään änkenyt sen aitaukseen. Kaiken huippu kuitenkin oli kun kuulin pojan honkottavan kosimisääniä...Benskulle. Siinä se olikin kun Benjamin vihdosta viimein tajusi olohuoneen lattialla menevän toisen uroskanin. Sitä mulkoilun määrää kun ukko korvat tötteröllä ampui silmistään lasereita Elliotia kohti ja yritti epätoivoisesti puskea aitauksesta ulos. Se saattoi seisoskella reilun minuutinkin nenä kompparikehikon aukosta läpi.

Että mua huvitti katsella vierestä, kun toinen honkotteli iloisen uteliaana aitauksen ympärillä samalla kun toinen näki punaista ja olisi enemmän kuin mielellään vaikka napannut Elliotilta pään pois..

Ja huomatkaa, että kanit eivät siis päässeet kosketusetäisyydelle, vaan näkivät toisensa joko kauempaa tai sitten pleksin lävitse (Benskun aitauksen oviluukku on läpinäkyvää pleksiä).. Ja mikäli Elliot yritti kurkoitella laidan yli, ohjasin pojan pois ennenkö Bensku kerkesi paikalle. Eikä niitä voi missään nimessä kosketusetäisyydelle päästääkään, siinä olisi Elliotin nenä suuressa vaarassa pudota matkasta.

Pahoittelen muuten tässä välissä kuvien melko huonoa laatua. Ulkona ilmat ovat olleen nyt niin pimeitä, eivätkä kattovalot anna tarpeeksi valoa aiheuttaen näin niin kameralle kuin kuvaajallekin ajoittaista ahdinkoa..

Alla: Bensku totesi pian oksakopperonsa päällystän olevan paras pikkukanin tähystyspaikka. Sielä se mörköili ja käänteli päätään Elliotin liikkeiden perässä. Ei oikein ollut ukon mieleen tämä juttu :)

Totesin tänään harmikseni kuinka nopeasti Elliot kasvaa. Missä vaiheessa sen takatöppönenkin venähti kaksinkertaiseksi? Tai siltä ainakin tuntuu.