Kansioiden kaivelua

Ihan ensimmäiseksi: hengissä ollaan. Kaikki..ja jokainen voi varsin hyvin.

Käväisin tänään kääntymässä hyvinkin syksyisen/talvisen ankeassa ja ruskeassa luonnossa kamerani kanssa, kyseisestä matkasta käteen jääneet muutamat kuvat julkaisen hieman myöhemmin. Sen sijaan tätä tekstiä varten kaivelin hieman muita tänä vuonna otettuja kuvia kaneista ja katsoin onko sielä mitään julkaisukelpoista. Löytyihän sieltä muutama joidenkin kanien osalta.

Omalta osaltani tämä syksy on ollut melkoisen raskas työni puolesta, jonka vuoksi esimerkiksi opinnäytetyöni edistyminen on ollut melkoisen hidasta. Samalla myös mm. kanien kuvaaminen on jäänyt melko vähäiseksi. Toisaalta, eipä meillä ole juuri mitään ihmeellistä tapahtunutkaan mitä ehkä voisi kuvailla. Laajakulma-objektiivi on edelleen hakusessa, joka mahdollistaisi häkkien/aitausten kuvaamisen ja niiden esittelyn täällä blogin puolella..

n. 7kk Elliot 6.3.2014

Tänään aikaisemmin jo mainitsemani siskoni kanssa vietetyn metsäretken keskeytti varsin "mukavasti" puskista kuuluneet oudot äänet, jotka kummasti pistivät meidät molemmat laittamaan tossua toisen eteen hieman vauhdikkaampaan tahtiin. Ensiksi minä kuulin ns. ravisteluäänen ehkä noin 5m päästä. Tämä on/oli puhdas arvio, mutta joka tapauksessa ääni kuului turhan läheltä...ja kovasti jostakin eläimestä tuo ääni kuullosti tulevan. Jo tämänkin vuoksi kävelytahtimme hieman nopeutui. Myöhemmin itseni kuvatessa siskoni kuuli ilmeisesti jotain murinaan tms. viittaavaa ääntä. Ei muuten sitten yhtään huvittanut jäädä ottamaan selvää mistä nuo äänet saattoivat johtua (valehtelivatko korvamme vai..), joten kamerat päätyivät kameralaukkuihinsa ja matka jatkui varsin pirteään tahtiin eteenpäin. Pääsimme kuitenkin ihan turvallisesti siskoni mökille, joten loppu hyvin kaikki hyvin. Hyvä vaihtoehto koko episodille on myös se, että kummallakin on hieman vilkas mielikuvitus ja ehkä tässä tullut katsottua turhan monta kauhuelokuvaa itse kunkin..

 Nämä myös 6.3.2014: Elliot 7kk & Neela n. 3v

Lisäksi on pakko myöntää viime viikonlopun lemmikkimessujen olleen melkoinen pettymys. Odotukset olivat korkealla, ja kuten aikaisemmasta postauksesta selviää, oli rahan menoonkin varauduttu. En kuitenkaan käyttänyt kyseisillä messuilla pennin penniä. Joten se siitä, samana sunnuntaina suuntasin Zooplussaan ja tilasin sieltä kaneille kaiken maailman härpäkettä. Ensi viikolla tuon paketin pitäisi vihdosta viimein tulla perille ja mitä luultavimmin käyn paketin sisällön läpi myöhemmin täällä bloginkin puolella.

Otetaan rennosti tämä loppu viikonloppu: 
Makoileva Kain 19.7.2014 (reilu 1v) ja hirsiä vetävä Benjamin  20.7.2014 (melkein 2v 5kk).