Kuulumisia

Näin pitkän tauon jälkeen tuntuu oudolta kirjoittaa blogiin.. Viime kuukausi kun on mennyt enemmän tai vähemmän sumussa hortoillessa. Hengissä silti ollaan..ainakin melkein.

Kesä on täällä jo aivan nurkan takana. Puissa on hyvät lehdenalut, pihassani olevassa viinimarjapensaassa on jo lehdet, kevätkukat kukkivat...nurmikkokin pitäisi leikata ensimmäisen kerran. Kesäprojektina pihan ympärille rakennettavan aidan materiaalit odottavat, että joku tekisi niille jotain.

Kanit ovat ulkoilleet hyvillä ilmoilla ja tuoreruokien tarjonta on muuttunut kaupan hyllyjen vihreistä pihan tarjottaviin. Niin ja karvaakin edelleen pöllyää Benskun toimesta, Caininkin karvanvaihtoraja on tainnut tulla jäädäkseen (vaikkei siitä juurikaan enää irtoakaan karvaa). Kanien osalta siis elämä on jatkunut varsin tasaisena, tavallisena, mukavana...

Itseni kohdalla sen sijaan on kohissut vähän enemmän.

Viimeisen kuukauden ajan olen niska limassa vääntänyt opinnäytetyötäni, jotta vihdoin valmistuisin tänä kesänä. Tuo ankea jakso kannatti ja tällä hetkellä hyvin vahvasti näyttääkin siltä, että kesäkuussa meikäläisesta tulee vastavalmistunut markkinoinnin tradenomi.

Ihanaa saada yksi taakka pois niskasta. Tuntuu surrealistiselta ajatella, että kohta minun ei tarvitse enää miettiä kouluasioita, vaan voin rauhassa keskittyä pelkästään töihini ja opiskelut eivät sotkeudu enää vapaa-aikaani. Minulle jää enemmän aikaa ja energiaa kaneillekin..ja itselleni. Tästä olen haaveillut yläasteelta lähtien ikuisuudelta tuntuneessa opiskelijaelämätunnelissa rämpiessäni.

Tietotekniikkani päätti myös heittää opparin tekoon (ja elämääni muutenkin) pieniä mutkia. Uskollisen läppärini kiintolevy nimittäin otti ja hajosi yhtäkkiä noin viikko sitten. Kiintolevystä hajosi yksi lukupää, jonka vuoksi kannettavani ei enää tunnistanut koko kovoa, enkä täten saanut käynnistettyä Windowsia tai tehtyä mitään muutakaan.

Täysi paniikkivaihde päälle ja olin jo valmis heittämään ajatukset valmistumisesta niin syvälle sinne johonkin, minne aurinko ei paista. Itse asiassa tämän jatkuvan epäonnen ja negatiivisten asioiden ympäröimänä olin valmis heittämään kaiken muunkin samaiseen pimeään paikkaan, istahtaa keskelle olohuoneen lattiaa ja juurtua siihen. Onneksi kuitenkin minulla on tuossa sivussa tuo vanha pöytäkone, joka tällä kertaa pelasti kaiken. Hetken aikaa energiarippeitä kerättyäni opinnäytetyöprosessi siis pelastui pienien säätöjen jälkeen ja elämä jatkui siinä sivussa. En edes yritä väittää vastaan, etteikö suhde tietokoneeseeni olisi jollain tapaa epäterve. Deal with it.

Läppärini oli viime viikon huollossa, jossa siihen vaihdettiin uusi kiintolevy. Vanhasta he eivät kuitenkaan saaneet tietoja ulos. Ja tietenkään minulla ei ollut varmuuskopioita muualla..tietenkään. Perinteinen "miten säilytät tiedostosi mahdollisimman idioottimaisesti?" -tilanne. Läppärini sain jo huollosta ja tällä hetkelläkin kirjoittelen kyseisellä koneella..mutta kaikki tiedostoni (kuvat, musiikki, piirrokset...) ovat jumissa vanhalla rikkinäisellä kiintolevyllä. Epätoivo? Lievästi sanottuna kyllä.

Kannettavan käynti huollossa ei sekään ollut halpaa hommaa, mutta vielä halvemmaksi tämän leikin tekee nyt se, että perjantaina kävin viemässä rikkinäisen kiintolevyn IT-Tohtoreille. Nopean arvion mukaan on erittäin todennäköistä, että suurin osa tiedostoistani saadaan kovolta ehjänä ulos. Tämä toi pienen ja erittäin tervetulleen raikkaan tuulahduksen tilanteeseeni. Kallistahan tuo on, mutta toisaalta kiintolevyllä olevien tiedostojen arvoa ei voi mitata rahassa. Oman tilanteeni sivuun työntäen en voi kuin suositella IT-Tohtoreita jos jollakin teistä joskus on tarvetta tietojen palautukselle.

Tällä hetkellä siis on hieman orpoa tyhjän koneen kanssa, ja eilinen ilta meni ohjelmia asennellessa ja asetuksia muutellessa. Tulevaisuuden ostoslistalle on nyt jo tullut lisättyä kasa DVD-levyjä ja ulkoisia kovalevyjä..toista kertaa en aio tätä showta käydä läpi. Oheinen Lunan kuva on napattu Facebookista ja se on otettu 11.4. Tilanne kokonaisuudessaan näyttää tällä hetkellä kuitenkin ihan hyvältä, joten eiköhän mekin tästä vielä nousta. Kamerankin voisi joku päivä vaikka napata tuolta kaapista pölyyntymästä.