Pikkusten kuvauspäivä

Mun on pitkäny pitkään jo ottaa Neelasta kuvia, se kun päätti muuntautua karvatursaaks ja kasvatti oikein kunnon helman ja kauluksen. Tällä hetkellä varsinkin ton laahuksen kanssa mulle tulee mieleen siitä sellainen päältäajettava lattianpesukone tai jäähallien jääkone

Tänään aamulla päätin sitten ensimmäistä kertaa laittaa pystyyn oikein kunnon kuvauspaikan ja ottaa samalla kaikista pikkusista kuvia. Bensku ei päässyt mukaan, koska ensinnäkin toi pöytä olis ollut vähän liian ahdas sille..toisekseen se olis ensimmäisen 10 sekunnin aikana hypännyt noinkin matalalta pöydältä alas ja lähtenyt viipottamaan muualle.

Aapon turkki on nyt taas lyhyt. Sen lievän iho-ongelman takia leikkasin ensin ite sen turkin lyhyeksi, mutta herra päätti tiputtaa pitkän karvan selästä kokonaan ja kasvattaa lyhyen tilalle. Se on aikaseminkin tiputtanut selän päältä pitkän karvan pois ja keväällä se on kasvattanut pitkän takaisin. Tää taitaa nyt olla toinen talvi, kun tää tapahtuu. Mun puolesta Aapo vois jättää ton turkkinsa noin lyhyeksi, on meinaa vähän helpompi pitää takut pois.. :) Sen karvanvaihto on vielä vähän kesken, joten näyttää vähän pesukoneesta tulleelta. Pääkarvojansa se ei onneks tiputa pois.

Vihdosta viimein sain Aapostakin kielikuvan.

Rölli

Näitä kuvatessakin tulee niin hyvin aina niitten luonteet esille. Aapo on ihana kuvattava, kun se liikkuu suhteellisen rauhallisesti ja jysähtelee sopivasti aina hyviin asentoihin. Neela taas taapertaa melkein kokoajan. Lisäks nyt kun toi sen kaulanaluskarva on noin pitkä, niin se näyttää helposti hölmöltä kuvassa. Ja aina jos se sattuu pysähtymään, osaa se etsiä kaikkein epäkuvauksellisimmat asennot... :D Luna taas on ihan onneton, kun se taputtaa kokoajan johonkin suuntaan. Tosin tolla tättähäärällä on se hyvä puoli, että on melkein ihan sama mikä puoli siitä on kameraan päin, niin se kuva on silti yleensä kanin osalta onnistunu (jos unohtaa auki töröttävät sieraimet).