Pullahehkutusta

Benjamin, Bensku, Bön. Mamman oma sylipulla.

n. 2kk

Jälleen Valkeakoskella, tällä kertaa mukana on pelkkä Benjamin. Bensku pääsi nauttimaan viileästä iltailmasta, kun päästin sen hyppimään takapihalle..aikamoista ilorallia sieltä sitten tulikin. Sen jälkeen nappasin pojan syliin ja tuli sitä istuskeltua tunnin verran terassilla "pieni" Bön sylissä. Siinä se pötkötteli silmät sikkuralla ja ruksutteli tyytyväisenä hampaitaan, lopussa uni vei voiton ja se torkahti hetkeksi sylkkyyn.

Vähän päälle 3kk

Tuo sana pieni on heittomerkeissä, koska vaaka sanoi eilen pojankörilään painon olevan 5,8 kg. Saapa nähdä saavutetaanko me vielä 6 kilon rajapyykki, vai jääkö paino roikkumaan tähän vähän alle 6 kiloon. Täytyy kuitenkin pitää huoli, ettei vaa'an numerot kasva kanin kasvettua enemmänkin vain leveyssuuntaan. Tuo kun kuitenkin sattuu olemaan melko perso ruoalle....

n. 4kk

Tuossa kun kaivelin näitä vanhempia kuvia, tajusin kuinka paljon mulla niitä on koneella. Bensku on kuitenkin vasta 1½ -vuotias ja kuvia on monta sataa, joten voi vaan kuvitella paljonko mulla niitä on Bönin täyttäessä 4 v. Täytyisi varmaan hankkia joku ulkoinen kovalevy ennenkö tukin läppärini tuhansilla kanikuvilla..

Vähän päälle 6kk

n. 9kk

Niinkuin otsikkokin viittaa, en voi taas olla hehkuttamatta Benskun ihanuutta.. Siinä missä se välillä murahtelee siivousharjalle (itse kutsun kyseistä ääntä pörisemiseksi, vähätelläkseni kurillani Benskun machoilua) ja muutenkin ajoittain osoittaa mieltään, on sen luonne silti mitä kultaisin. Lattialla tai ulkona ollessaan se juoksee aina kutsusta luokse (tulee usein luokse myös ilman erillistä pyyntöä). Rapsutellessa jää se tyytyväisenä makoilemaan rapsutuskoneensa vierelle. Lattialla istuskellessani, tulee se poikkeuksetta jossain vaiheessa pötköttämään viereen kintut oikosenaan. 

Varmasti monen muunkin kani on samanlainen, mutta tokihan sitä aina hehkuttaa vaan omaa pullamössöään? Muistan mietiskelleeni ja punninneeni hyvin pitkään ottaisinko noin suurta kania itselleni. Nyt voin hyvillä mielin sanoa, etten ole päivääkään katunut päätöstäni. Siinä missä Aapossa, Lunassa & Neelassa on kaikissa omat ihanat puolensa, on Benskun läheisyyden kaipuu jotain ihan omaa luokkaansa.