Näiden hetkien vuoksi sitä jaksaa

Tällaisissa tunnelmissa täällä ollaan nykyisin. Eli Neela ja Elliot elävät nykyään pysyvästi parivaljakkona yhteisessä häkki+aitauksessaan. Aikaahan näiden kahden varsinaiseen "yhteenmuuttoon" meni hieman alle 2 viikkoa ja muutenkin prosessi oli kanihistoriani vaivattomin. Olenkin ihan suunnattoman onnellinen asioiden mentyä näin - pitkään kun on tuo Neela-rukka säälittänyt, kun se selkeästi kaipasi kaveria.

Nyt kun nuo elelevät yhdessä, on Neelan läsnäolo (ja toki myös kastraatio) rauhoittanut Elliottia uskomattoman paljon ja muuttanut sen käytöstä mukavasti sosiaalisemmaksi. Kiinniototkin ovat olleet *kopkop* vaivattomia, kun aikaisemmin on usein hetken saanut leikkiä energisen pojan kanssa hippaa. Samalla Neela on myös muuttunut entistä sosiaalisemmaksi ja lempeämmäksi. Toivottavasti tämä jatkuu, ihan mielelläni otan tällaisen lötköpariskunnan, joiden lepohetkiä eivät omistajan siivouskolinat kiinnosta eikä häiritse.

Eli yllä olevan kuvan mukaisessa häkissä nuo nyt asustelevat siihen asti, että saan aikaiseksi tehdä tuostakin L-häkin, kuten aikaisemmassa häkkipostauksessa kirjoittelinkin. Kokoa tuolla on noin 160 x 160 cm.

Alla myös muutamia räpsyjä pikkuisten L-häkin tämänhetkisestä sisustuksesta. Ehkä noista saa jotain käsitystä miltä tuo tällä hetkellä näyttää (?), ihan helppoa kun ei tunnu olevan saada koko viritystä samaan kuvaan siten, että joka nurkka näkyy..

Tarkkasilmäisemmät saattavat myös huomata yhdessä alla olevassa kuvassa vessalaatikossa olevan verkon. Lunalla kun on paha tapa kaivella vessaa, olen taitellut vanhan ulkoaitauksen ylijäämäverkosta tuollaisen laatikon pohjalle menevän verkkohärpäkkeen. Verkko on sen verta matala ja laitan aina sen verta kuivikkeita, ettei tarvitse pelätä kummankaan vahingoittavan käpäliään verkossa. Siinä missä laatikkoa tyhjennettäessä verkko on hieman kelju, ajaa se asiansa kuitenkin erinomaisen hyvin. Jossain vaiheessa on tarkoituksena kehitellä taas jokin kaivuulaatikko-systeemi, jossa nämä kaivurikanit saisivat toteuttaa itseään. Kaivaminen kun on luontaista käyttäytymistä kanille, ja tällä hetkellä omilla kaneillani ei siihen mahdollisuutta ole sisällä ollessaan...

Kuten häkeistä ehkä huomaa, meillä on taas oikein kunnolla oksia pureskeltavaksi. Viime viikonloppuna kävin Ypäjällä siskon mökillä ja mukaan tarttui niin koivua kuin mäntyäkin.

Olemme jo muutaman kerran todenneet siskoni Yariksen olevan varsinainen tila-auto - sinne kun on tullut aikanaan onnistuneesti ängettyä mm. kokonainen naisten pyörä sisälle, ja tällä kertaa 4 jätesäkillistä oksia... Vaikka näkyvyys taaksepäin peruutuspeilin kautta saattoi olla hieman kyseenalainen, taittui matka kuitenkin varsin leppoisasti takaisin Vantaalle.

Taas on naapureilla ihmettelemistä, kun meikäläisen takapihalla on tosiaan monta jätesäkkiä oksia.. Eikä mitään pieniä risuja, tälläkin hetkellä keittiön lattiaa koristaa melkoisen iso koivunkarahka. Itse en ole niinkään hymyssä suin koikkelehtiessani oksien yli (saati siivouspäivänä), mutta ompahan Benskulla tekemistä...