Syyspulla

Sunnuntaina oli Benskun vuoro ulkoilla. Ensin olin päättänyt etten veisi miekkosta ulos matokuurin aikana, aloin kuitenkin miettimään miksi en veisi. Vaikka Bensku onkin matokuurilla, ei se tarkoita että se tarvitsisi lukita sisälle. Eivät loiset haista kanin astuessa oven ulkopuolelle, että "noniin jätkät, nyt menoks! Ruoka on katettu!" ja hyppää kanin sieraimista sisään.. Lisäksi koska Bensku tulee pääsemään ulos vielä myöhemminkin loppuvuodesta, ei tämä madotus joka tapauksessa ajoitu "ulkoilukauden jälkeen". Täten ranskanpulla pääsi joksikin aikaa ulos syysilmaan.

 

Karvanvaihdon vuoksi kani ei välttämättä ole nyt parhaimmillaan..

Päätin nyt jo, että ensi kerralla en vaivaudu laittamaan narua Benskun valjaisiin - ei se tarvitse. Nyt "varonaru" tuli kuitenkin perässä, eikä se kovin paljoa tuntunut poikaa häiritsevän. Valjaistakaan se ei ollut juuri moksiskaan, vaikka tämä taisi olla kolmas kerta valjaat päällä sen elämässä. Itseäni valjaat häiritsivät lähinnä siksi, että ne kaivoivat somasti Benskun kaulalörpän vielä kamalammin esiin... Lisäksi olin ensin lähes 90% varma laskiessani kanin nurmikolle sen syöksyvän suoraa päätä takaovelle odottamaan josko kuitenkin mentäisiin takaisin sisälle. Yllätyksekseni tällä kertaa homman nimi ei ollutkaan tämä, Bensku olisi viihtynyt ulkona vaikka kuinka pitkään puskissa rymistellen!

Sunnuntaina oli myös matokuurin viimeinen päivä, ja täytyy tässäkin asiassa taas vähän ylistää pullapoikaa. Siinä missä ensimmäisenä päivänä huomattuaan pastan pahan maun se pisti vähän hanttiin, lauantaina ja sunnuntaina Bensku otti lähes mukisematta lääkkeensä..mitä nyt sunnuntaina myös vähän osoitti mieltään asiasta. Ehkä se ymmärsi pääsevänsä tilanteesta nopeammin pois ottamalla lääkkeen kiltisti? Kykeneekö moinen kaninmötkylä tuollaiseen ajatteluun? En tiedä, mutta olin erittäin positiivisesti yllättynyt :)