Syysneiti

Mulla on ollut tässä pitkin syksyä enemmän ja vähemmän kiirettä, joten nyt päätin heittää kunnon kapulat rattaisiin ja suunnata jälleen kohti Valkeakoskea. Täällä saan levätä oikein kunnolla ja kanitkin pääsevät ulkoilemaan.

Välillä olen tosin miettinyt miten tämä Vantaalta Valkeakoskelle kiikuttaminen vaikuttaa kaneihin. Reilun tunnin nököttäminen kuljetuskopissa hurisevassa autossa ei varmasti ole yhdenkään kanin mielestä se ideaalein paikka, mikäli niiltä voisi moisesta kysyä. Toisaalta, matkan jälkeen väliaikaishäkkeihin/aitauksiin päästessään eivät kanit tunnu olevan moksiskaan, ruoka maistuu jne.. Ja koska tosiaan täällä ollessaan kaneilla on ainoa mahdollisuus päästä ulkoilemaan, tuon niitä tänne vastedeskin aina kun on mahdollista olla Valkeakosken päässä normaalia viikonloppua pidempi aika.

Sitä ollaan elelty pilvessä jo pidemmän ajan - taivas siis on ollut paksun pilvipeitteen peitossa. Siksi tänään herättyäni tuli erittäin positiivisena yllätyksenä nähdä sälekaihtimien välistä pilkistävän kirkasta valoa. Aurinko!

Päätin kiikuttaa Neelan ulos. Koska suuri kompparikehikkoaitaus on purettu, enkä jaksanut moista alkaa sinne enää pykäämään, heitin Neelalle valjaat päälle. Palleroahan voisi pitää ihan vapaanakin, mutta naapuruston kissojen ym vuoksi on parempi, että mulla on joku josta napata säikähtänytkin kani kiinni tilanteen vaatiessa.

Suurimmalta osin Neela tosin pompotteli itsekseen vetäen valjaiden narua perässään ja minä tulin muutaman askeleen perässä...ja seurasin ettei tyttö sekoa kyseiseen naruun. Moisesta ei tosin ollut huolta, fiksu tyttö tuo Neela kun on. :)

Loppuun yksi hauskahko(?) fakta Neeluskasta. Nyt kun en taas ole trimmannut neidin "rintakarvoja" ja laahusta, näyttää se tietystä kuvakulmasta varsin kolmiomaiselta..johon joku on liimannut korvallisen pallon kylkeen. Vai mitä olette mieltä? En tiedä pitäisikö tässä olla ylpeä, ei ihan jokainen voi sanoa omistavansa monen geometrian opettajan ihannelemmikkiä - kolmiokania.